K.
(-Niinkun ennen nää-ää!
-Nään jälleen lumen valkoise-een
-Muistellen taas hymy sievää-ää
-Rakkaus kukoisti sillon enne-een)
1.
Niinku ennen näki kaiken valkoisen lävitse/
Niin nyt mä sit jo mietin miten mä hävitin sen/
Onnen, ilon ja rakkauden, ja jätin tyhjän kuoren/
Tiedän syyni tähä! Ja hetki hetkelt enemmän kuolen/
Synkkä kertomus, kaikkoo läheltä kaikki rakkaat/
Odotan sitäkin hetkee, et vikakin ystävä karkaa/
En oo vihanen, en oo surullinen teidän takii/
Tiedän teidän syyt, ja tiedän et teidän mennä tarvii/
Kuka nyt vois kestää, ketä auttaa pientä poikaa/
Tiedän vaan, et jalat laahaa jo vasten pohjaa/
Tiedän sen nyt, tiedän et oon jo hävinnyt/
Taistelu tappiolla, oon rappiolla jo nyt/
Harmaan kiven murtamisesta, tullut turhan vaikeeta/
Mut miten vois elää! Jos kaikki on niin haikeeta/
Voisin vaan vaieta, laittaa vikaa kertaa kädet ristiin/
Tiedän virheeni! ja et paholainen mua hallitsi/