Mis on ollu ne ystävät? aina kun kaivannu?
Tarvinnu! En häpeän takii teitä vaivannu/
Omaa kuoppaa kaivanu! Niin pitkii hetkii/
Ettei enään, tää taistelun lomast hengittää kerkii/
Kuullu tarpeeks sontaa! toisten suusta omaa/
Elämän kertaa! Mikä ei todellakaan somaa/
Se järsii itsetuntoo! Luottamusta toisiin/
Kumpa vaan ajassa takasin mennä voisin/
En luottais kehenkään! Enkä koskaan/
Koska se tulee mulle vaan hetket kostaa/
Aika ajoin! Suren ja itken tätä paskaa/
Siks mietin mitä tulee viel täs elämäs vastaan/
Pelkkää paskaa? Vaiko onko tulos jotain muutaki?/
Jos en häpeis itteeni! Tän muillekin huutasin/
Mut oon mielummin vaiti! Ja pelkään/
Kun rohkenisin! Ja saisin puukon selkään/
Mut nääh! Ei täs tunne elämäskään onnee/
Aina vaan onnistunu paskat päältä polkee/
Joka luonu lisää sitä paskaa päälleni/
Se paska, tais viedä mun järkeni/
Kun en nää eteen, enkä myöskään taa/
koitan kestää elää! Mut on myöhäs taas/
Kaikki tunteet saan, pitää itteni sisällä/
Enkä ikin tätä maailman kuvaa sisästä/
Kaverit pettää! rakkaat lähtee menenään/
Enkä pysty ees nauraa enään/
Koska pelko vieny mut toiseen maailmaan/
Missä mut on leimattu jo etukäteen sairaaks/
Esitän kyl vahvasti! Ettei mikään olis pilalla/
Mut kun sattuu ja särkee joka paikkaan ihan sikana/
Eikä ystävätkään auta! Kun ei niitä näy missään/
Paitsi kun ne toivoo multa jotain, mistä pitää/
Jos mul on jotain tulossa, nuoleskelu yltyy/
Ja tälläsenä, se varmaankin pysyy/