K.
Ei mul oo ystävii,
Ei kukaan välitä musta/
En tajunnu yhtäkkii
Vaan täs on ajantajunta/
Älkää epäröikä! Vaik vasta alan tajuta/
Ystävyys tärkeintä tässä maailmassa
Ja siks mun elämä saattaa olla vaivasta
1.
Leveä hymy on, kun Mona Lisa/
Mieli maassa, vaik ketään rohkasiskaan/
Hartaasti toivoin, joskus kerra pelii/
Et ees kerran elämäs, herään henkii/
Mut kun kaikki katoo, aina viereltä/
Ja ajan mittaa, kuolema taas mielessä/
Mut mihin tiikeri raidoistaan pääsee?/
Ja miks mun pitäs tätä enää häpee?/
Että jälkikäteen, ei jääny mitään mulle/
Mitä voisin sanoo et tärkeeks tunnen/
Kun ruhjeet ja murheet täyttää elämää/
Ja ainoo tapa elää, on makaa selällään/
Ja tunnen kuoleman, mutten elämää/
Ja usein toivon, etten olis enään tääl/
Vaik luulis, et mun elämä olis loistavaa/
Niin ei oo kuolemaan reittii toistakaan/