IRC-Galleria

1.
Aidan takaa, aidal vakaal/
Kurkistamaan, kykenee aina vaan/
Poika pieni! Kirkain silmin isompii poikii/
Ja kelailee, et kerran viel tästki poikii/

Kova poju kaduille, Pärjäämään omillaan/
Viel kerran parhain, ja ei uho sille kovinkaan/
Nyt viel kuuden kesäinen, mut tulevaisuudessa/
Kun ikä kertyy, se puhuu ja sitä kuunellaan/

Tulee kasaamaan kokemusta, ja luo turvaa/
Läheisille ja ystäville, niiden loukkaajille tuskaa/
Näin pojun mieli teki, ja sitä se alko seuraa/
Luomaansa polkuu! Loi omaa uraa/

Poika omalainen! Aina pyöri omissa maailmoissa/
Ei ikinä täysin mukana, mut aina oli poissa/
Nyt muisto haavoissa, Ja poju tulee kärsii/
Sillä ei oo muiden mieleen, kun aina sekoominen käsil/

K.
Pieni poika lastentarhast, kohti aikuisuuden aikaa/
Vaik ei välil sais aikaan, tulee aina painaa/
Edespäin tietä taitaa! Ettei kukaan vois sanoo luovuttajaks/
Vaik välil onki huonos jamas, ei oo ikin huonos jamas/

Pieni poika lastentarhast, koht aikuisuuden aikaa/
Vaik ei välil sais aikaan, tulee aina painaa/
Et sais kerran viel ittensä muoden yläpuolelle/
Ei tyydy vähempään! Vaik vastas huolet ne/

2.
Aikaa kuluu, poju kasvaa kaiken mukana/
Frendei kun lunta maas, ja maailma on mukava/
Ja kun yks urppi, hetkes moni kaveri väliin tuli/
Oli lähel eläekseen unelmaansa, mut kaukan funtsii/

Silti et mikään ei oo viel tarpeeks paljon hyvää/
Niin sit kahentoista kesäsenä tarttu sit kynään/
Ja raapusti ekat riimit peliin, ja teki niist biisin/
Niin kuuli siit sit heti! Ei pahaa, mut päätti silti/

Ettei se puoli ollu sen uran arvosta elämää/
Eli päätti siin välis, elää hopist etäältä/
Teki kyl skriivei, sitä muka mitä haluski/
Mut niinkun tiesi katusi, et kuin tajuiski/

Mikään ei muutu, jos ei matkan suuntaan puutu/
Siks se suuttu! Koska siltä sit voima puuttu/
Koitti sanoin voittaa, voiman puoleensa/
Ja sitä sit teki paljon, ja sitä se teki huolella/

K.

3.
Jamas kamas! Alko kaipailee lapsuut takas/
Kun ekaa kertaa nappas! Sitä sit tehä tapas/
Ei pelänny sitä mikä tappas, ei ollenkaan/
Sitä kaduttas se? Sitä se voi olettaa/

Mut mitä kovempaa, esitti sitä enemmän rakasti/
Vaik välis irtautu eroon, silti se siihen palasi/
Ja se mikä pojuun nappasi, sillon ennen oli hyväksi/
Nyt oli aika jättää sille kaikelle hyvästit/

Ystävät alkanu kaikkoo, ja pojul kaikki perseelleen/
Turvautuminen vaikeeta, ei luottanu ees perheeseen/
Tajuu tilansa, huomas, et sil niit muijii oli, (meni)/
Sit eka ase ohimolla, tajus et tää muuttu totiseksi/

Ekat vahvemmat, näytti suuntaa väärää/
Ja kuin koitti ratista suuntaa kääntää/
Niin itsemurha näytti parhaat valinnalta pois/
Ja niin monesti kun poju rukoilee, et kumpa kaikkii toisin ois/

K

4.
kaheksantoista vuotta, kaheksantoista kesää/
Monet surut koettu, ja monet ystävät maas lepää/
Eiks taas vierel ketään? (Nääh) Kyl täältä löytyy/
Vaik nykyään helpompi muitten tahdoille nöyrtyy/

Niin silti voimaa löytyy! Jos joku ahdingoks koituu/
Niin täl jäbäl vielki freidei, joitten avul sekin hoituu/
Tarve vaatii tietty hieno säätöö, et taso jää tälle/
Mut puntit maas laahaa, eli ei nouse jäbäkään maan päälle/

Tai ainakaan nousuun, kun asenne vaihtunu/
Entinen posse muuttunut, vaikkei maisemat vaihtunut/
Ei oo millekään taipunu/ Vaik varissu puiden tavoin/
Monet mutkat matkal! Ja sen avul on voinu pahoin/

Silti löytää vielki sykkeen, olla se sama pieni kersa/
Eikä vielkään oo unohtanu, mikä oli unelman/
Heittää vielki kättä pystyyn, ja kattoo mihin pystyy/
Ja vielkin haaveilee, et onnistus kaikkeen mihin ryhtyy/