Naura, naura vaan...
Et välttämät usko, mut tuun sun naurus hautaamaan/
Oon ylpee siit mitä oon tehny, ja tuun tekemään/
En luovu mistään, en helpol tahdo menettää/
Mitään mikä kuuluu mulle, en sitten mitään/
Ja jos alkaa usko horjuu, pystyn kädet ristiin pistää/
Ja jos joku koittaa multa riistää, pystyn pistää takasin/
Jaksa enään olla heikko! Kokoon vihdon palasii/
Rakennan muurin, mun heikkojen kohtien suojaksi/
Oon yhtenä kappaleena, Kiitos siit luojani/
Hienoin täs, se et sä naurat koska oon hauras/
Koska mä uskon! Se tekee musta sun silmis hauraan/
Vaik oon vauras, koska pystyn tukeutuu muihin/
Avartaa katsetta, eikä aina kaikki mee puihin/
Tunnen turvan tunnetta, vaik olis selkä seinää vasten/
Niin tiedän sentään et elän ja mitä varten/