1.
Rinnas jyskyttää, koitan löytää sisäistä balanssii/
Luulitte mua halvaksi, kun viimeks tavattiin/
Mä otin sen raskaasti! Ja haluun maksaa takasin/
Se mitä sä halavit! Mä tallaan lyttyyn saappasil/
Päivii ei oo rattosii, ennen kun saan verikostoni/
Oon pitkävihainen, vai mitä oikeen odotit?/
En oo päivääkään katunut, hautovani kostoo/
Haluun tappaa, ja heittää sit sut rotkoon/
Ja teille seläntakan paskaa jauhaville/
Tuun takaa tän, et teidät tuun hautaa ite/
Elävänä taikka kuoleena! Ootte vääräl puolella/
Taisitte tekin saada väärän käsityksen mun ulkokuoresta/
Ja se raivo mun sisälläin, se huutaa ulos/
Ja ettet näkis vääryyksii, sun silmäs puhkon/
Eipä tuu enään inistyy, mitä tuli nähtyy taaski/
Vihaa, raivoo! Verta mä vittu tarviin/
Huuki:
Näin kun perhonen lens näytölle, tapoin sen/
Raivo sai mut valtaan, ja löin sille tavoitteen/
Kertonu sekopäisyyteni harvoille/
Ja harvemmille, oon jättäny ne niille/
Se oli vika piste! Se oli viimeinen/
Siit kuvastaa se kuollut perhonen/
2.
Särjin kuvajaisen! Särjin sen murheen/
Korvasin raivopäisyydel, ja pahal murteel/
Olin vihainen, mutten ikin tätä luokkaa/
Nyt veriset sormet, joita katsoes pystyn huokaa/
Tein rikoksen, vittu mitäs sitten?/
Ei mun maailma kaatus, vaik joutusinki hirteen/
Kuhan saan tähän pisteen! Se riittää mulle/
Et vittu oo osa mua, etkä voi käsittää mitä tunnen/
Mut odotan et sun säälittävät avunpyyntös lentää tuules/
Kun sä paskiainen näät mut puukonkaa tulles/
Se mitä sä kuulet, ei vastaa mun elintapaa/
Kusipäämaisuutes, saa mut repii raajas/
Ja nautinto on sitä mukaa, ihan sairasta!/
Mut kai sen nyt huomaa, et sua piti rankasta!/
Ja jos lysti on, mä teen taidet sun selkärangasta/
Lopuks voisin hiuksillas, lattiatkin lakasta/