1.
Astun pihamaalle, kädet täristen/
Unohdan kaiken! Unohdan vanhat käsitteet/
Naura vaan, Ei haukku haavaa saa/
Vaik voin tässä tulla myöntää et se tulee raastamaan/
Mut naulitsen katseen ylös, ylös kohti taivasta/
Kyllästyny taistelee, tätä paskast taivalta/
Oon yhden askeleen päässä kohti kuiluu/
Nyt kun kaikki entiset virheet taas muistuu/
En oo ollu ikin täydellinen, en edes hyvä ihminen/
Ja se on paska puhetta, jos sanon et omin polun kivisen/
Ite tein tästä tälläsen, ikävä kyllä omast tahdosta/
Löin ite nyrkin seinään, ja aloin matkaa harpota/
Kohti väärää suuntaa, en ikin edes katunu sitä/
Paitsi nyt! Kun en enään tästä kaikest pidä/
Miks valitsin väärin? Miks ystävien takii kärsin?/
Mä en osaa! Mä tuun tän taistelun hävii/
Huuki.
Osan otot ystäville, tutuille, tuntemattomillekin/
Matka kohti kuolemaa, jos ei sinne niin minne sit?/
Harvat sen myöntää, et kaikki tää on turhaa/
Ja sit viel, valtio määrää mitä saa pitää hallussa/
Tekee tästä viel vaikeempaa!
Vittu tää kaikki on niin vaikeeta...
2.
Voisin pykätä ison laivan, ja sil sit seilata veks/
Voisin olla poissa jo, ja olla pois toisten eest/
En mä tee tätä itteni vaan kaikkien vuoksi/
Viimeset sanani tuskaisena kirjeeseen vuodin/
Oon kestäny jo vuosii! Kaipuun ja vihan kahleissa/
Saanu tarpeeks, maailman valheista/
Kun ei voi omistaa mitään, jos ei oo sitä kastii/
Ja siihenkin kastiin päästäkseen valheit tarvii/
Ketään ei oo toista korkeempi arvonen/
Mut silti tuntuu, ettei mua nosteta toisen arvoseks/
Kadul mummotki muuttaa suuntaa, vaihtaa puolta tiellä/
Mitä se merkitsee? Miks se pitäs viellä niellä/
Viimeks sain kuulla huudot ja vihan siin samassa/
Joku osas huutaa seläntakaa, kuin paskasta/
On pukeutuu tällee, näyttäytyy viel kadullakin/
Ja jos vittu en kärsisi, varmaan mua kaduttasi/