1.
Ole vaiti, sä ja sun ongelmas ei liikuta/
Varmasti toisil pahemmin! Sulle saa ilkkua/
Mut silti sä oot ongelmies kanssa yksin?/
Sun osaas, ei oo luotu turvallista sylii/
Onko se oikein? Auta sä muita hädässä/
Oot tuki muille! Mut päälles vois räkästä/
Kulutat päivii auttaen, mut entä muitten nauraes?/
Sul ei oikeut avautuu! Sun surus haudates/
Hautaatki lisänä jotain muutakin, sun sielus/
Oot vaan ulkokuori, siis pelkästään tuules pieru/
En väitä et se olis väärin! Mut se on sääli/
Ettei huomata, kun miten ite sisält kärsii/
Miltä tuntuu silt vahvan jäbän kovan kuoren alta?/
''Se kyllä kestää'' Ootko niinkään varma?/
Tiedätkö todeks et sil on kaikki niin hyvin sittenkään/
Olisko mahdollista et sitäkin vois oikeesti itkettää?/
K
Kova kuori ja oletettu toivo tuen ja turvan paikasta/
Haamoilee apuu! Mut onko vielkin liian aikasta?/
Kestäny yksin tännekin, miks ei kestäs loppuunkin?/
Vaik nyt tekis mieli kuolla, mut entä jos tähän tottusi?/
2.
Eka oot onnellinen! Autat monii selvii vaikeuksista/
Niin isoista kun pienistä! Mut samal oot yksin tuskistas/
Riistettynä penkkiin, johon sut on kahlittu vangiks/
Liian pitkälle menny, häpeet myöntää et apuu tarviit/
Sil eka kerta kun itkit! Olikin se viimeinen itkus/
Ystävä kelle avauduit! Se suhde meni vituks/
Ei jaksanu kuunnella rutinaa! vaik rutis sulle jatkuvasti/
Etkä enää kehtaa näyttää tunteita! Oot tasoltas lapsi/
Osaat vaan myötäillä, ja auttaa toisii ongelmilta/
Sit huomaat yöstä aamuun, aamust päivään ja siit ilta/
Saapuu niin äkkii! Kun varkain varastaa sun elämäs/
Ja toivot päivittäin kuolevas! Ei oo oletuksii elämält/
Ystäväs ei kuuntele sua! Ne kuuntelee vaan itteään/
Kerrot niille jotain! Ne alkaa vaan sääliä itseään/
Naurahtaa ongelmilles! Ja noh sehän ihan totta/
Ainakin mielessäs, oot alkanu sen sellasen ottaa/