IRC-Galleria

1.
Jeah olin niin ja näin suuri/
Turhaan sit niin ja näin huusin/
Mun piti opetella tukkimaan suuni/
Mulle kerrottiin välittävänsä, mut toisin mä kuulin/

Väärin mä tietty vaan sit sen tunsin/
Olin tänne kuuluvaks, ihan turhan uusi/
Se teki must sankari, tai niin ne opetti/
Mut kaiken mitä ne alotti, tää poika lopetti/

Murhaava katse, ja pari tippaa linsis/
Turhan pimee, tän pojan vintis/
Olis pitäny tarttuu siihen mitä sillo oli tarjolla/
Mut nyt kun poika kasvanu, ei oo mitään mitä tarjota/

Pelkästää nää sanat, jota pojal alko tulvii/
Puolet ei natsaa, ja toinen puoli ihan turhii/
Mut siit se vaan alko, en oppinu ikin elää/
Varmaan olis pitäny oppii iän mukan kerää/

K.
Oonko oppinu mitää? vartin koht eläneenä/
Mut mul on pelkästään pari pennii eläkeenä/
Ne jotka nuoren säästin, kun tiesin tän/
Sillon kun kaikki tapahtu, et viel jälkeen jään/

2.
Nauratte nyt viel mulle, mut nauratte viel lisää/
Kun huomaatte mut, ettei mul oo enää mitää/
Oon opettajien painajainen, jota ketään ei kestä/
Jouduin lisäks opiskelee lisää joka ikinen kesä/

Kun jäin niin jälkeen, ja halusin panostaa/
Mut niin tyhmä, etten onnistu ikin numeroitani nostaa/
Porukat ihmettelee, miten must tullu tällänen/
Ja kun saan rahaa, niin heti mällään ne/

Enkä todellakaan tajuu, mist periny tyhmyyteni/
Ja jos olis joku parannus konsti, käyttäsin sen heti/
Mut mä tiiän ettei tää elämä oo peli/
Tääl ei oo bugei, joita vois käyttä heti/

Opiskelu varmaan auttas, mut ei siit mitää/
Mut ainoo mitä osaan on työntää reikään sisään/
Mulle varmaan pitäs tehä jotain testejä/
Muhun varmasti sisältyy jotain riskejä/

K.
Oonko oppinu mitää? vartin koht eläneenä/
Mut mul on pelkästään pari pennii eläkeenä/
Ne jotka nuoren säästin, kun tiesin tän/
Sillon kun kaikki tapahtu, et viel jälkeen jään/

3.
Liian tyhmä matkaamaan, pelkät sanat matkassa/
En pärjää, telmin omast syyst paskassa/
Kun alust asti opetellu kaikkee väärää/
Mut ei nekään menny sisään tähän päähän/

En pärjäis varmaan ees hoitokodissa/
Kun sen näkee kaukaa, ettei mun pää oo hollillaan/
Paljon vikoi, jotka heti ensisilmäyksel näkee/
Ja ennätys on jos mun lähelle pääsee/

Eikä hetkes oo erossa musta, poissa täältä/
Mun viereltä, vaikken tahtoska tätä/
Mun vieres ei pysy ees tyhminkää pitkää/
Kun tyhmänä työnnän pois, niinku ei pidä/

Mut ku oon alust asti todennu, kaukan kaikesta/
Siis jos alusta asti oon potenu, kaukaa kaikesta/
Salaisuuksii näitä, mitkä ei mun elämää helpota/
Eikä mun ÄÖ, Päästä mua ees helpolla/

K.
Oonko oppinu mitää? vartin koht eläneenä/
Mut mul on pelkästään pari pennii eläkeenä/
Ne jotka nuoren säästin, kun tiesin tän/
Sillon kun kaikki tapahtu, et viel jälkeen jään/

Mua turha sit odottaa skoleen enää täs kuus :P Todettiin et oon kipee nää vika päivä xD Että ihanaa <333

Näkyy luokka sit taas joskus...

(oon niin pleija)

1.
Pää taas täynnä ajatuksii, ja nekin kaikki susta/
Lehdet tippuu jälleen puusta, värjäten maailman mustaks/
Mieli täys tuskaa, miks menit ittes äitis vuoks uhraa/
Nyt ikävöidään sua, ja aika on älyttömän kurjaa/

Vaik kesä tulossa, mieles edelleen se pirullinen syksy/
Otit ja lähdit, enkä siks sitä ikin unohtamaan pysty/
Kyyneleet vierähtää poskelle, kun mietin sun hymyys/
Ja näitten ongelmien takii, saanu maailmalt usein rystyy/

Sattuu! Miks et voi lopettaa vainoomista tän jälkeen?/
Mut huomannu virheet, eikä täs oo enää järkee/
Isi mua särkee, kun ystävät lähtee/
Oon surullinen, ja itsetuho toistuu mussa jälleen/

Haluun satuttaa ja oppii tuntee milt susta tuntu/
Mut vaik kuin vuodatan tunteit, ei ne mikskään muutu/
Aina surullinen ja hyljeksitty lapsi, oppinu vaan suremaan/
Mut oon aina silti unelmoinu, et on jotain suurempaan/

K.
Joka elämän harmoniaan tarvitaan vastapainoo/
Mut miks se pienen pojan elämää sitten vainoo/
{Miks se vainoo?}
Tänään lennän linnunlailla, mut huomen siipirikko/
Mut miks se pienen pojan sydämen sitten rikko/
{Miks se rikko?}

1.
Sydän kuihtuneena, poika laahautuu ilman tasapainoo/
Ei oo helpoo kulkee suoraan, kaikki tarvii vastapainoo/
Josta tukee paskoina aikoina, ja sitä tarvitaan/
Paha olo ja masennus riehuu, kunnes rakkaus kahlitaan/
Kahden ihmisen välille, kohti onnen satamaa/
JA rakkaus on se voima, joka kaikki haavat parantaa/
Kaikista esteistä pääsee yli, kuhan jotain rakastaa/
Pitää kiinni siittä, ja se takasin sua rakastaa/
Moni sen löytää, ja moni sitä usein pelkää/
Mut rakkaus tärkee asia, eikä se käännä selkää/
Pitää uskaltaa luottaa, karkeista kokemuksista huolimatta/
Muistaen kaikki ne ilot, ja et rakkaus on jo puolimatka/
Ilon ja onnen satamaan, johon kaikki pyrkii/
Ja siks se on turhaa yksin matkaansa yskii/
Tartu kiinni rakkaaseen, kerro kuinka rakastat sitä/
Näytä ilosi vierellä, ja kiinni rakkaastas pidä/

K.
Joka elämän harmoniaan tarvitaan vastapainoo/
Mut miks se pienen pojan elämää sitten vainoo/
{Miks se vainoo?}
Tänään lennän linnunlailla, mut huomen siipirikko/
Mut miks se pienen pojan sydämen sitten rikko/
{Miks se rikko?}

1.
Hiljaa hivuutan itteni lähelles, viel lähemmäs pöydälles/
Oon ettimäs jotain, en oo varma mitä, mut löydän sen/
Kuhan sä annat mulle mahiksen, näyttää mitä musta on/
Kun sun vuokses täs tänää, ja valmis tekee jotain luvatont/

Tartu mua kädestä, niin lupaan ettet tuu pettyy enää/
Täs pojas rohkeus pinnal, mut sisäl myös herkkyys elää/
Ei aina mustakaan ota selkoo, mut jos uskallat ottaa selvää/
Ja jos kaikki käy oikein, niin aamul uuteen maailmaan heräät/

En takaa sulle kuuta taivaalt, takaan onnee lähelläs/
Ja sitä et oon sun vieressäs, vaik kuin pitkälle käveltäs/
Ota siis kulta kädestä kiinni, mä rukoilen pelkästään sitä/
Mä oon valmis antautuu, kuhan sä musta kiinni pidät/

Mä huomaan et oot vahva, ja jaksasit mun oikkuja pitkään/
Taidan olla rakastunu suhun, eikä se rakkaus lakkaa sitkään/
Kun ollaan seurusteltu pitkään, ja vanhettu yhdessä/
Saatu lapsii ja omakoti, ja työn kautta pitkii päivii elän/

K.
-Haluun olla lähelläs-
Niin lähelläs kun vaan voin mitenkään olla/
Tyrin usein mut, nyt haluun oppii olee kunnolla/
-Haluun aikaa lähelläs-
Siis anna mulle aikaa, näyttää miten rakastan/
Usko mua kulta, kun sanon et sua tosissaan rakastan/

-Rakastan kulta sua ikuisesti-
-Rakastan, rakastan, rakastan-

1.
Avaa silmäs vihdoin, ja kato mitä maailmas tapahtuu/
Mä kerron sulle faktat, kun turha myöhää havahtuu/
Helposti onnistun rakastuu, mut helposti luovun siit/
Onnistun irrottaa otteen, kun pitäs pitää kunnolla kii/

Mut en antas ikin anteeks, jos kaikki meilt loppus/
Mut kuolema on totta, se on elämän karkee totuus/
Et kaikkien on mentävä, luovuttava joskus elämästä/
Mun vierel kadonnu ystävii, enkä lisää enää päästä/

En ainakaan ilman taisteluu, haluun pitää kii niistä/
Kaikista ystävistä, ettei niitten aika pois täält kiidä/
Pois mun viereltä, vaik kaikki me joskus täält lähetään/
Niin mä oon valmis tähän, et pitkään viel yhes kävellään/

Kun te ootte tukenu mua, ja auttanu hädässä mua/
Te neuvoitte seurusteluist, kun aloin ekaa kertaa rakastua/
Näytitte miten tehää lainei, ja miten ne natsas/
Ja edelleenki ootte tuken, ihan mitä vaan vastas/

K.
Tää on täydellistä! Tai ennemmänkin kun täydellistä/
Ja nää on teille rakkaat, ja tän mä teille täydel pistän/
Kuulette mut ekaa kertaa, mikkiin tarttuneena/
Ja siks ylpee teist, kun kerran mikkiin tarttuneena/

1.
Tänään taas ryntäsin peilin eteen, muistelee eilistä/
Surut sydämestä nous pintaa, näin jotain peilistä/
Murut sydämessä, pyrin muistelee sua viel kerran/
Et olit mulle tärkee, ja et mä muistelen sua rakkaudella/

Välil nukahdan keskel vilinän, nään sut taas vierellä/
Mut miks mietin tällästä? Vaik vast ikään lähit viereltä/
Haluun päästä irti arjesta! Mietii sua rauhassa/
... Miks Janina lähit? Enkä nää kun sua sun HAUDASSA!/

Johon kuulusin sun puolesta! voisinpa olla siel sun puolesta!/
Olisin mieluiten kuolleena, sun tilal sil puolella/
Koska tää sattuu! Tää kaduttaa vielläkin/
Mut mä uskon et nähään, viel siellä sit/

Vaik viikkoi menny, kaveriporukas kaippaillaan sua tosissaan/
Ja kumpa me voitas se sulle jotenki viel todistaa/
Et jenkii kaipaa ja rakastaa sua, niin ettei mitään rajaa/
Haluisin sulle viel tän näyttää, ja ajas viel kerran palaa/

K.
Ummistan silmäni, miettien viimeisii sanojas/
Sanoit mulle et, eroomista yhdessä varottas/
Ei päästettäs toista sortuu, vaan tuettas viimeiseen/
Mut nää sanat jäi soimaan, ne oli ne viimeiset!/

2.
Tekemätöntä ei saada muutettuu, mut tän haluun sanoo/
Et olisin halunnu sulle kertoo, ettei rakkaus katoo/
Sua rakastin täydestä sydämestä, enemmän kun uskotkaan/
Ja tää sun ikuinen uni, saa mut alas putoomaan/

Levitin suruviitan sen meiän salapaikan päälle/
Näytin milt must tuntuu, enkä toivonu et tää loppuu tällee/
Mä halusin näyttää lisää, ja antaa sulle kaiken musta/
Mut nyt rakkaus katos, enkä oo varma enää musta/

Et kuin kestän tän, ilman sun hymyys ja rakkauttas/
MÄ EN VAAN KESTÄ ELÄMÄÄ ILMAN SUN RAKKAUTAS/
Mä rakastan sua yli kaiken, vaik hauta on edessä/
Ja oon valmis rajan toisellekin puolelle edetä/

Ihan sun takiasi, jos siihen on nyt tarvetta/
Kun lupasit mulle, ettei mun oo tarvis yksin vanheta/
Vaan sun kädelläs, yhdessä oppii uusii asiota/
Mut nyt oot vaan yks suru kukka, josta voin vääntää tarinoita!/

Eläkää hyvät ihmiset ihmeessä miettikö et mul olis missään mieles DEPRESSIOO!!!

Se et kirjotan tämmösii aika ''masentuneita'' tekstei on syy siinä että tiiän kyhl milt se tuntuu.
MUT TÄRKEIN SYYS SIIHEN OMA YSTÄVÄ!

Siis jos oikeesti joku luulee et mul jotain ongelmii on niin ei oo ainakaan pahoja semmosii :P

1.
Vavahdan jälleen selälleen, en pysy pystyssä/
Ylväskin kaatuis, jos sais elämältä näin rystystä/
En sopeudu maailmaa, en saa siitä kipinää enää/
Toivosinko kuolemaa? Vai haluunko mä ees elää?/

Tien pientareita laahustelen, ilman minkäänlaista voimaa/
Koitan elää parhain, mut päivä illal taas voittaa/
En vaan voi auttaa, enkä saada itteeni ylös ja/
Kun taas kaadun maahan, enkä itteeni ylös saa/

Askel askeleelta kohtaamas taivasta/
En pelkää tätä, vaik tiiän et tää on sairasta/
Satun satuttamaan itteeni, aina oman aikansa/
Kunnes vihdoin, luottamus löytää oman paikkansa/

En oo viiden tähden, huippu ihmisii näitä/
En leiki tekopyhään, enkä niin ikin väitä/
Mun aika ollu ja menny, siit kiitos kaikkille/
Ja nyt vuotanu kaiken tän, valuttanu joka lainille/

K.
Kuolema on yks ratkasu, ehkä helppompi kun luuletkaan/
Kun miettii hetken, niin eiks kaikki me tulla kuolemaan/
Päivä semmonenkin sarastaa, viimestään heikkona/
Vittu kun mä en haluu itkee vanhana peitoisa/

2.
Hei sairas maailma, oon poika pieni masentunu/
Näkeehän sen kun tarkkaan kattoo, et se on pahentunu/
Mut kiitos siittä, ettei ketään auttanu mut tästä/
Vittu kiitokset vaan, kaikille mun elämästä/

Hei sairas maailma, oon poika pieni masentunu/
Näkeehän sen kun tarkkaan kattoo, et se on pahentunu/
Mut kiitos siittä, ettei ketään auttanu mut tästä/
Vittu kiitokset vaan, kaikille mun elämästä/

K.
Kuolema on yks ratkasu, ehkä helppompi kun luuletkaan/
Kun miettii hetken, niin eiks kaikki me tulla kuolemaan/
Päivä semmonenkin sarastaa, viimestään heikkona/
Vittu kun mä en haluu itkee vanhana peitoisa/

3.
Hei kyl mä tiiän, viha valtaa ottaa/
Heikot köyhtyy, ja valtio lisää verottaa/
Mut se ei oo mikään syy lopettaa tätä kaikee/
Mut älä mee tekee sitä, vaik kuin hyväst aiheest/

ÄLÄ TAPA ITTEES. Sil se tuntuu pahalta jopa mussa/
Oon tietonen masennuksesta, ja mikä on ahdistuksen tuska/
JA milt tuntuu olla koulukiusattu, taikka muuten syrjitty/
Mut kato miten mä selvisin, ja mieti viel nyt/

Ei täs olla mitään kiirehtimässä, kuolemaan/
Paskaa tulee niskaan, ja kaiken sen nuoren saa/
Sen kokee kaikki, mut toiset taistelee vastaan/
Niin miks et säkään sit taistelis kaikkee paskaa vastaan?/

ÄLÄ SIIS TAPA ITTEES, ÄLÄ PÄÄSTÄ TÄTÄ TÄHÄN/
HALUUN USKOO PAREMPAAN, HALUUN NÄHÄ SUT HUOMEN JA TÄNÄÄN/
HALUUN NÄHÄ SUN HYMYILEVÄN, VIEL KERRAN IHAN SYYSTÄ/
JA JOS EI MUUTA, NIIN ANNA MUN KERTOO MUUTAMII SYITÄ!/

1.
Sinä pirulisena päivänä, se kaikki kävi ilmi/
Äitis tappo ittensä, se itsensä sillon hirtti/
Sanoit et sä pärjäät, mut lähdit pois silti/
Mut kulta rakastin sua, vaik päästinkin irti/

Ei tää parane tästä, vaikka itteeni syyttäsin/
Tiiän virheeni, kun sut kakkoseks aina syysäsin/
Nyt pahoillani, etten tukenu sua tarpeeksi/
Enkä voi sanoo mitään, mut haluun pyytää anteeksi/

Nyt murheisena katon maailmaa, ja miten se kulkee/
Kuinka saisin tietää, miten voisin viel jotain tuntee/
Kun sä lähdit pois, sait mut murheiseksi/
Mut sä olit ainoo tyttö, ketä sai mut tunteelliseksi/

Nyt kun koitan vapauttaa tunteet toisii kohtaan/
Mä mietin sua jälleen, ja kaikki saa mut ittelleni kostaa/
Kaikki virheet mitä tein, ja teen viel edelleenkin/
Miks satutin sua? Miks liian hitaasti täs edettiin?/

K.
Kulta me viel nähdään -
Tää päätös pysyy, ei Jumala tätä voi kieltää/
Kulta me viel nähdään -
Lupaan tulla sinne viel, mut hetki odota hetki viellä/
Oon jo matkalla, ja kohta siellä/