IRC-Galleria

1.
Sisältä viiltää vitusti, kun jouduin sut jättää/
Mut epävarmuus sattuu, enkä osannu olla täskään/
Niin kun pitäs olla suhtees, edes kerran onnellinen/
Niin taas murenin, ja en ollu taaskaan todellinen/

Vaelsin polkuu vika suuntaan, siis unohda mut/
Ei tarvi itkee, kyl sä viel toiseen jätkään rakastut/
Ja ajan kanssa sä ymmärrät, kuin pelle mä oon/
En tulis saamaan sua nauraa, oon liian onneton/

En kai kuulu seurustelu suhteeseen ollenkaan/
Kun en oo ansainnu, yhtään onnekaan/
Mun polku on kapee, lyhyt ja kuoppainen/
Ja siihen paskan rintamaan, ei kuulu nainen/

Vaan käsittäny yksinäisyyden siis mun matkan/
Oon hankala ihminen, ja mua kestää harvat/
Ja ne on ainoot tärkeet, jota onnistun rakastaa/
Eikä sitä helpol selitetä, miks et kuulu mun pakkaan/

K.
Unohda mut, kun en oo sun arvoses ollenkaan/
Voitko tajuu tän? Ja mun tavottelun lopettaa/
En oo valmis puhuu, mut kerron tällee kaiken/
Et miks taas jätin rakkaan ja ihanan naisen/

1.
Nyt istun, vaellettuani pitään tien pientaretta/
Valitsin helpoimman reitin, kun ei parempaan tarvetta/
Piti oppii olemaan vaiti, vaik kuin vitutti/
Purkaa tunteit piti, mut muuten ne täysiks sivuiksi/

Välil ne piti niellä, mitä taas tuli tehtyy/
Osittain surun takii, alko inspiraationi ehtyy/
Nyt revin ne sivut palasiks, satoihin paloihin/
Menin sanattomaks viimein, en tiedä mitä sanoisin/

Kun kynän muste katoaa, paperi murenee/
Käsi tärisee, ja näkökenttä alkaa sumenee/
Olinko räppäri? Vai tekeydyinkö sen kaiken varjoon/
Kun näin sen mitä se pysty mulle tarjoo/

Olin harvoin ilonen, mut löysin tieni/
Ikusesti hoppari, ja sen jo nuorena tiesin/
Näin vihollisen, vaik surul ei oo kasvoja/
Niin mulle oli liian helppo erheitä tarjota/

2.
Osasinko tätä kaikkee odottaa?/
Kun nyt nauran vihdoin, ja aurinko porottaa/
Ottanu kiinni käsistä, jotka totesin vahvoiksi/
Sitä mukaan viha että masennus kaikkosi/

Tänkö sillon vaistosin, kun synkät hetket kohtasin/
Niin tai näin ikusesti, tän elämän ottasin/
Varsinkin nää hetket, elän loistavaa vaihet/
Löysin palapeliini palat, löysin vierelleni naisen/

Elän unelmien hetkii, todellista toiveiden täyttymistä/
Enkä ikin pysty tai ehi ystäviini tästä tarpeeks kiittää/
Aika kiitää, enkä ajatellu ottaa rauhallisesti enää/
Päivät vierähtää, ja joka päivän haluun elää/

Kierrellen kaarrellen, vähän joka kolkas käyden/
Mulle ei kelpaa puolikas elämä, MÄ HALUUN TÄYDEN/
Kerään matkaani positiivisii hetkii, joit sit kokee/
Täst eteenpäin oon negatiiviselle, ikusesti sokee/

Katson ikkunasta yöllä ulos, kohti tähtii kirkkaita/
Tunteet kuohuu, enkä olis saanu sinne vilkaista/
Vaik tiiän etten oo ainut, vaan moni muu kärsii/
Silti saanu käsityksen, sen että tuun tääl hävii/
Katon vaan taivaalle, katon kuin tähdet heijastuu/
Murentuneet sirpaleet, vihdoin esille astuu/
Oon saanu elämästä tarpeeks, liian paljon vihaa ja/
Niin moni kitkerä tappio, on ollut elämäni pilata/
En astu eteen, oon valmis jo perääntymään taakse/
En tiiä miten pukee sanat, mut haluun pyytää anteeks/
Tehny monen elämän vaikeeks, ja monet saanu suuttumaan/
Mut oon aina tällänen, eikä mua voi pistää muuttumaan/
Näist teksteist löydän ilon, ja siihen se sitten jää/
oon pieni poika, joka löytää virheet itsestään/
En pysty kattoo peiliin, kun alan itkemään/
Mut ei must odoteta mitään, ei odoteta sitkeempää/
Siis miks panostaa mihinkään? Miks taistella vastaan?/
Kun vois lopettaa, ja lentää vihdoin pois vaan/
Oon turhaan yrittäny kuroo umpeen virheitteni kuiluu/
Oon koittanu nähdä ilot, vaik kuin ne mieles kuihtuu/
Kun taas itken virheitä, jotka sustakin mulle muistuu/
Mun elämä pilalla, ja se syvemmälle maan alle luisuu/
Pyydän niitä tekojani anteeks, pyydän anteeks kaikkee/
Oon omalaatunen poika, ja mul on usein niin vaikeet/
Siks luopunu toivosta, itteni suhteen jo pitkän aikaa sitten/
Nyt kun illal mietin pitkään, taas surusta itken/
OONKO TEHNY MITÄÄN OIKEIN? OONKO SAANU KELLEKÄÄN ILOO?/
ONKO MUN ELÄMÄ OLLU TURHA? ONKO OLLU MISSÄÄN TEOS INTOO?/
Satutin vaan pelkästä raukkamaisuudesta, kun pelkäsin/
Ja niin pitkään esitin, et muka kaikki haasteet selätin/
Ja paskat, sain itteni vaan pahempaan jamaan/
Nyt onnellisesti oon eläny pitkään, ja oon tarpeeks vanha/
Voisin jo mennä, voisin kadota teiän kaikkien luota/
Mut kaikki tää on sit ohi, eikä sit enää mitään huolta/
Jos se nyt on mun aika, niin oon valmis sit kuolla/
En esitä enää tätä, en esitä enään angstist nuorta/
Kuhan saan anteeks, näille kaikille tempuille/
Ja jos pääsisin taivaaseen, niin se olis ihme/

K.
Ei tätä voi ymmärtää! Oon aina yhtä ymmällään/
Kun löydän sen yhen, saan sen taas jättään/

Mä tosissaan pelkään! et mitä jos ei must pidetäkkään/
Oon väsynyt taistelee, ja mun oma tie jättää/

1.
Ongelman nimi on rakkaus, ja se miten mä pelkään/
Nään etukäteen tän kaiken, ja miten käännän selkää/
Vaik suhde hyvä, ja suhteen nainen täydellinen mulle/
Niin pelästyn kaikkee, ja taas tulee tää tunne/

Haluisin avautuu sulle, mut en vaan kehtaa myöntää/
Vaan alan hiljentyy, ja sua pois vaan elämästäni työntää/
Niin on tapahtunu monesti, ja tulee varmaan tapahtuu aina/
Kun oon pelkuri, vaik eihän tää kaikki rakkaus paina/

Mut se miten pelkään, ei auta mua yhtään tän suhteen/
Ja ainoo oikee asia mitä ansaitsen on kaikilt nuhteet/
Vaikken sitä näytä ulkokuoresta, et pelkään ja oon herkkä/
Ajattelen sitä paljon, Enkä päivääkään iloisen siks pelkää/

Kun en voi vapauttaa tunteit, en voi antaa rakkautta/
Miks oon ongelmallinen? Ja miks mä en osaa rakastua/
Niin et voisin oppii pitää kii! Tai oppii rakastaa paremmin/
Kun nytkin huomaan, et hankin tytöst mielummin kaverin/

1.
Päiväkirjan sivut aukee taas, nään pelkkää mustaa/
Mun mieles turhaa raivoo, haluun päästä rustaa/
Saada kaikki purettuu pois, kaikki stressi kaikkoo/
Kun kuulen taas pääs, mitä se Ssalo taas aikoo/

Mä en kuulu vip aitioon, enkä oo se suosittu poika/
Oon säälittävä kakara, joka joutu syrjittyn pohjaan/
En tietty haluis näyttää tält, enkä kokee tällästä/
Ja tän kuoren alla, en oo sielt vahvasta päästä/

Mua syrjittiin alusta asti, kaveri piirin juniori/
Masennus oli vaan naurun aihe, kunnes siit tuli tosi/
Vaik näin vaivaa päästäkseni eroon siit, sain haavoja/
Ja jokanen pieni muistokin, alkaa olee aika pahoja/

Must voi varmasti luulla, et mä kestän kaiken tän/
Oon itteni vihollinen, ja mustana tän kaiken nään/
Pelkään mennä kouluun, mitä jos se jatkuu tänää?/
Mitä jos just sopeutuneen, joku kaiken käntää?/

K.
Avaan päiväkirjan uudelta sivulta, näkien pelkkää tyhjää/
Mua sattuu koskee kynään, ja joka sanast arpi sisälle jää/

2.
Välil niin paha olo, et havahdun päiväkirjan parist vast aamulla/
Niin paljon pahoja tekstei, siit kuin olis alla multaa/
tehny itelle jotain traagista, joka muuttanu maailmaa/
Tuntenu niin paljon valheit, et tuntus kun olis pelkkää ilmaa/

Nää on näit tarinoit mun kirjas, jotka mieltä mustaa/
Ja sitä ei avusta yhtää se, et joku puhuu paskaa musta/
Mut tehtyy ei saa tekemättömäks, teen tietty väärin/
Kun heikko henkilö esillä, itest jotain muuta väänsin/

Menetin sen pyhyyden, aloin ottaa omaa roolii/
Josta kärsin vähitellen, hukuttamalla itteni vahvaan jointtiin/
Ja ainut toive on ollu pitkään, et joku näkis mut oikeesti/
Et näkis ketä mä oon, eikä luulis mua ihan toiseksi/

Mä haluisin korjaa ja korvaa, näit mun sanoi ja tekoi/
Mut me ollaan inhimillisii, ja ihmiset hei me ollaan petoi/
Me tehään virheit eikä harkita tekoja sen vertaa/
Et oliks viisast alottaa tää kaikki ja joka päivä pelaa/

K.
Avaan päiväkirjan uudelta sivulta, näkien pelkkää tyhjää/
Mua sattuu koskee kynään, ja joka sanast arpi sisälle jää/

3. (Pieni verse)
Joku joka sais mut pystyyn, voisitko tulla mun avuks tänne?/
Pyydän apuu oikeesti, ennen kun mä oon pelkkä jäänne/
Jouduin vaikeuksiin, joku sisältä pään työntää jäälle/
Ikää niin vitun vähän, mut kaikki vaan painaa päälle/

Vaik ei tarvis itkee joka asiasta, eikä mul oo ees vaikeeta/
Kun kattoo näit Afrikkalaisii, mul ei pitäs olla ees aihetta/
Valittaa näin pienestä paskasta, jota mä satun kokee/
Mut ilo vähän harvassa, tai sit mä vaan oon sokee/

Haluun vaan päästä eroon kaikesta, varsinki hengestäni/
Mus on varmasti vikaa, enkä tosiaan haluu tutkiuttaa päätäni/
Mä oon kuollu puoliks, ja haluun mennä lopullisesti/
Mä oon kusipää, joka on valmis kuolee lopullisesti

K.
Avaan päiväkirjan uudelta sivulta, näkien pelkkää tyhjää/
Mua sattuu koskee kynään, ja joka sanast arpi sisälle jää/

4. (lyhyt vastaus)
Älä ajattele täl taval, koita pyrkii kattoo ittees ylöspäin/
Kaikki täs on harhaa, ja sun ei pidä ajatella näin/
Pyri muistaa aina kaikki hyvä, kaikki ne läheiset ja/
Ystävät hyvät, joille oot voinu avautuu pelotta/

Pää pystyyn, ei kenenkään tarvi kärsii tavallas/
Älä tee sitä edes sukulaistes takii, ettei tarvi käydä haudallas/
Itkemäs kaikki se suru sun vuokses/
Joku voi murentuu, ja lähtee surusta luokses/

1.
Jeah olin niin ja näin suuri/
Turhaan sit niin ja näin huusin/
Mun piti opetella tukkimaan suuni/
Mulle kerrottiin välittävänsä, mut toisin mä kuulin/

Väärin mä tietty vaan sit sen tunsin/
Olin tänne kuuluvaks, ihan turhan uusi/
Se teki must sankari, tai niin ne opetti/
Mut kaiken mitä ne alotti, tää poika lopetti/

Murhaava katse, ja pari tippaa linsis/
Turhan pimee, tän pojan vintis/
Olis pitäny tarttuu siihen mitä sillo oli tarjolla/
Mut nyt kun poika kasvanu, ei oo mitään mitä tarjota/

Pelkästää nää sanat, jota pojal alko tulvii/
Puolet ei natsaa, ja toinen puoli ihan turhii/
Mut siit se vaan alko, en oppinu ikin elää/
Varmaan olis pitäny oppii iän mukan kerää/

K.
Oonko oppinu mitää? vartin koht eläneenä/
Mut mul on pelkästään pari pennii eläkeenä/
Ne jotka nuoren säästin, kun tiesin tän/
Sillon kun kaikki tapahtu, et viel jälkeen jään/

2.
Nauratte nyt viel mulle, mut nauratte viel lisää/
Kun huomaatte mut, ettei mul oo enää mitää/
Oon opettajien painajainen, jota ketään ei kestä/
Jouduin lisäks opiskelee lisää joka ikinen kesä/

Kun jäin niin jälkeen, ja halusin panostaa/
Mut niin tyhmä, etten onnistu ikin numeroitani nostaa/
Porukat ihmettelee, miten must tullu tällänen/
Ja kun saan rahaa, niin heti mällään ne/

Enkä todellakaan tajuu, mist periny tyhmyyteni/
Ja jos olis joku parannus konsti, käyttäsin sen heti/
Mut mä tiiän ettei tää elämä oo peli/
Tääl ei oo bugei, joita vois käyttä heti/

Opiskelu varmaan auttas, mut ei siit mitää/
Mut ainoo mitä osaan on työntää reikään sisään/
Mulle varmaan pitäs tehä jotain testejä/
Muhun varmasti sisältyy jotain riskejä/

K.
Oonko oppinu mitää? vartin koht eläneenä/
Mut mul on pelkästään pari pennii eläkeenä/
Ne jotka nuoren säästin, kun tiesin tän/
Sillon kun kaikki tapahtu, et viel jälkeen jään/

3.
Liian tyhmä matkaamaan, pelkät sanat matkassa/
En pärjää, telmin omast syyst paskassa/
Kun alust asti opetellu kaikkee väärää/
Mut ei nekään menny sisään tähän päähän/

En pärjäis varmaan ees hoitokodissa/
Kun sen näkee kaukaa, ettei mun pää oo hollillaan/
Paljon vikoi, jotka heti ensisilmäyksel näkee/
Ja ennätys on jos mun lähelle pääsee/

Eikä hetkes oo erossa musta, poissa täältä/
Mun viereltä, vaikken tahtoska tätä/
Mun vieres ei pysy ees tyhminkää pitkää/
Kun tyhmänä työnnän pois, niinku ei pidä/

Mut ku oon alust asti todennu, kaukan kaikesta/
Siis jos alusta asti oon potenu, kaukaa kaikesta/
Salaisuuksii näitä, mitkä ei mun elämää helpota/
Eikä mun ÄÖ, Päästä mua ees helpolla/

K.
Oonko oppinu mitää? vartin koht eläneenä/
Mut mul on pelkästään pari pennii eläkeenä/
Ne jotka nuoren säästin, kun tiesin tän/
Sillon kun kaikki tapahtu, et viel jälkeen jään/

Mua turha sit odottaa skoleen enää täs kuus :P Todettiin et oon kipee nää vika päivä xD Että ihanaa <333

Näkyy luokka sit taas joskus...

(oon niin pleija)

1.
Pää taas täynnä ajatuksii, ja nekin kaikki susta/
Lehdet tippuu jälleen puusta, värjäten maailman mustaks/
Mieli täys tuskaa, miks menit ittes äitis vuoks uhraa/
Nyt ikävöidään sua, ja aika on älyttömän kurjaa/

Vaik kesä tulossa, mieles edelleen se pirullinen syksy/
Otit ja lähdit, enkä siks sitä ikin unohtamaan pysty/
Kyyneleet vierähtää poskelle, kun mietin sun hymyys/
Ja näitten ongelmien takii, saanu maailmalt usein rystyy/

Sattuu! Miks et voi lopettaa vainoomista tän jälkeen?/
Mut huomannu virheet, eikä täs oo enää järkee/
Isi mua särkee, kun ystävät lähtee/
Oon surullinen, ja itsetuho toistuu mussa jälleen/

Haluun satuttaa ja oppii tuntee milt susta tuntu/
Mut vaik kuin vuodatan tunteit, ei ne mikskään muutu/
Aina surullinen ja hyljeksitty lapsi, oppinu vaan suremaan/
Mut oon aina silti unelmoinu, et on jotain suurempaan/

K.
Joka elämän harmoniaan tarvitaan vastapainoo/
Mut miks se pienen pojan elämää sitten vainoo/
{Miks se vainoo?}
Tänään lennän linnunlailla, mut huomen siipirikko/
Mut miks se pienen pojan sydämen sitten rikko/
{Miks se rikko?}

1.
Sydän kuihtuneena, poika laahautuu ilman tasapainoo/
Ei oo helpoo kulkee suoraan, kaikki tarvii vastapainoo/
Josta tukee paskoina aikoina, ja sitä tarvitaan/
Paha olo ja masennus riehuu, kunnes rakkaus kahlitaan/
Kahden ihmisen välille, kohti onnen satamaa/
JA rakkaus on se voima, joka kaikki haavat parantaa/
Kaikista esteistä pääsee yli, kuhan jotain rakastaa/
Pitää kiinni siittä, ja se takasin sua rakastaa/
Moni sen löytää, ja moni sitä usein pelkää/
Mut rakkaus tärkee asia, eikä se käännä selkää/
Pitää uskaltaa luottaa, karkeista kokemuksista huolimatta/
Muistaen kaikki ne ilot, ja et rakkaus on jo puolimatka/
Ilon ja onnen satamaan, johon kaikki pyrkii/
Ja siks se on turhaa yksin matkaansa yskii/
Tartu kiinni rakkaaseen, kerro kuinka rakastat sitä/
Näytä ilosi vierellä, ja kiinni rakkaastas pidä/

K.
Joka elämän harmoniaan tarvitaan vastapainoo/
Mut miks se pienen pojan elämää sitten vainoo/
{Miks se vainoo?}
Tänään lennän linnunlailla, mut huomen siipirikko/
Mut miks se pienen pojan sydämen sitten rikko/
{Miks se rikko?}

1.
Hiljaa hivuutan itteni lähelles, viel lähemmäs pöydälles/
Oon ettimäs jotain, en oo varma mitä, mut löydän sen/
Kuhan sä annat mulle mahiksen, näyttää mitä musta on/
Kun sun vuokses täs tänää, ja valmis tekee jotain luvatont/

Tartu mua kädestä, niin lupaan ettet tuu pettyy enää/
Täs pojas rohkeus pinnal, mut sisäl myös herkkyys elää/
Ei aina mustakaan ota selkoo, mut jos uskallat ottaa selvää/
Ja jos kaikki käy oikein, niin aamul uuteen maailmaan heräät/

En takaa sulle kuuta taivaalt, takaan onnee lähelläs/
Ja sitä et oon sun vieressäs, vaik kuin pitkälle käveltäs/
Ota siis kulta kädestä kiinni, mä rukoilen pelkästään sitä/
Mä oon valmis antautuu, kuhan sä musta kiinni pidät/

Mä huomaan et oot vahva, ja jaksasit mun oikkuja pitkään/
Taidan olla rakastunu suhun, eikä se rakkaus lakkaa sitkään/
Kun ollaan seurusteltu pitkään, ja vanhettu yhdessä/
Saatu lapsii ja omakoti, ja työn kautta pitkii päivii elän/

K.
-Haluun olla lähelläs-
Niin lähelläs kun vaan voin mitenkään olla/
Tyrin usein mut, nyt haluun oppii olee kunnolla/
-Haluun aikaa lähelläs-
Siis anna mulle aikaa, näyttää miten rakastan/
Usko mua kulta, kun sanon et sua tosissaan rakastan/

-Rakastan kulta sua ikuisesti-
-Rakastan, rakastan, rakastan-