1.
Mä istun mun huonees, ja katon seinään/
Taas joku kyyneleet mun silmiin heittää/
En kuule sun ääntäs, en kuule kuin naurat/
Mietin vaan, kuin sun on olla siel haudas?/
En voi uskoo, kuin julma tää maailma voi olla/
Tuntuu kun vasta eilen, sä olisit ollu tossa/
Nyt aikaa kulu, ja menetin kaiken elämästä/
Nyt istun yksin, enkä pääse irti ikin tästä/
Et oon pilannu kaiken, jopa ystävät lähteny/
Ne ei kestäny, kun en enää mitään hävenny/
Olin aikaan saamaton, mut samal turhan huoleton/
En miettiny mitään, tai ketä mun puolel on/
Otin vaan etäisyyt, en avannu itteeni kellekään/
Mut nyt vikaa kertaa täs, ja en kerro sen enempää/
Hyvästi, anteeks ja näkemiin, tavataan viellä/
Kuhan mäkin täst tuun, me nähään siellä/
K.
Kuulen taas sisältä, jotain hentoa ja viatonta/
Mietin mielessä, ettei se voi pahaakaan olla/
Vaik pahat mielessä, se kutsuu niin kiltisti/
Se sanoo, et nyt on aikas päästää irti/
2.
Uhrauksii tehty elämän eteen, ja mä hävisin/
Korttitalo sortu, kun oma pelini hävisin/
Sijoitin kait väärin, kaikki mun kortit torniin/
Mut luulin, et Janina Ssalo yhdistelmä toimii/
Nyt vikaa kertaa tän ääres, mietin viimesii hetkii/
Kuin onnellinen mä olin, kun tehtiin yhes retkii/
Siel laiturin nokallakin, suudeltiin pitkään/
Rakastin sua tosissaan, ja halusin sust ikusesti pitää/
Kai mä sit olin turhan sinisilmänen ja päästin irti/
Sä sanoit et kestät, vaik mutsis ittensä hirtti/
Mut ei täst tullu mitään, enkä voinu auttaa/
Tai en onnistunu, vaan lähit liian aikasin hautaan/
Nyt pelottaa ajatuski, et nään sut vaan unissani/
Mut oot yht kaunis, kun mitä mä muistasin/
Me varmaan toises elämäs nähää, toivottavasti/
Mä sut viel tunnistasin, ja elettäs elämä loppuun asti/