IRC-Galleria

Paineen avul pysyn kasassa, vaik se tappaakin/
Vähän vähältä! Kuolema ottaa aikaa takasin/
Isku läpi raudan! Sen läpäsyyn tarvii voimii/
Niit voimii! Mitä mult kaipuu rakkauteen imi/

Kerään niit takasin, lepään selällään itkien/
Ja etin sitä kukkaa, mitä sä must revit kitkien/
Se ei ollu rikkaruoho! Se oli rakkauden ruusu/
Ja sä sen mult veit antamatta takasin, (Se tuntu)/

Luottamus murtu! Vertaus kuvana ymmärrät varmasti/
Iskut tunteettomat, ne osu sisään karvaasti/
Valitsin reitin! Jonka poluilla tiesin virheistä/
Niist vihamiesten virneistä! Huorista pirteistä/

Ystävät varotteli mua! Mut mä en kuunnellu/
Vaikken tietäni lisää eteenpäin udellu/
Valitsin kahesta pahasta! Sen pahemman/
Tien heikon puolisen, kuolemista varmemman/

K.
Mä on yksin, mutten siitä edes välitä/
Sehän olis väärin, jos se olis sun käsissä/
Päätös siit mikä tekee musta fressin/
Siks syy tehä tähän, tän oman setin/

1.
Tää unelma, on kun heikonlaadun läppä/
Ei toimi ei! Vähän niinku sytkäri rämä/
Oon kai tän tupakka askin ainut jämä/
Toive, et vihdoin jo havahdun tästä/
Tää kiero mut hieno! tekstin pätkä/
Siit miten mä en ystävääni jätä/

(Se jättää mut!) Niin se aina menny/
Kysymys kuuluukin, et mitä oon tehny?/
Ansaitakseen, sen et tuun hylätyks/
Siks etin ihmisii, ketkä mut hyväksys/
Ei jättäs, näin miten nyt oon jääny/
Rukoilu Jumalalt, ettei tää näin pääty/

Hyväksyminen vaikeinta! Kun siihen aihetta/
Ollu kun niin paineita! Et päätyin käyttää aineita/
Joihin muuten en koskis ees tikullakaan/
Se luo mulle stressii! Enkä saa sitä tippumaan/

K.
Mä on yksin, mutten siitä edes välitä/
Sehän olis väärin, jos se olis sun käsissä/
Päätös siit mikä tekee musta fressin/
Siks syy tehä tähän, tän oman setin/

2.
Kyyneleet vajoo poskille, päitä pitkin lattiiaan/
Ryhdyn jälleen ystävyys suhteita haalimaan/
Saa kysyy, mitä mä oon niist vaatimaan/
Syy sattuu löytyy musta! Ei voimii valittaa/
Mut jätetään yksin! Se käyny turhan monesti/
Omaa syytä kaikki! Niin mä luulen oikeesti/

Sytkäri räjähti! Ja stiditkin katkes/
(Vittu!) Taas yks suhde täs halkes/
Muuttu niin vaikeeks, pysyy ystävinä ikusesti/
Mielummin hiljaa, siit mistä ennen uneksin/

K.
Mä on yksin, mutten siitä edes välitä/
Sehän olis väärin, jos se olis sun käsissä/
Päätös siit mikä tekee musta fressin/
Siks syy tehä tähän, tän oman setin/

1.
Tää unelma, on kun heikonlaadun läppä/
Ei toimi ei! Vähän niinku sytkäri rämä/
Oon kai tän tupakka askin ainut jämä/
Toive, et vihdoin jo havahdun tästä/
Tää kiero mut hieno! tekstin pätkä/
Siit miten mä en ystävääni jätä/

(Se jättää mut!) Niin se aina menny/
Kysymys kuuluukin, et mitä oon tehny?/
Ansaitakseen, sen et tuun hylätyks/
Siks etin ihmisii, ketkä mut hyväksys/
Ei jättäs, näin miten nyt oon jääny/
Rukoilu Jumalalt, ettei tää näin pääty/

Hyväksyminen vaikeinta! Kun siihen aihetta/
Ollu kun niin paineita! Et päätyin käyttää aineita/
Joihin muuten en koskis ees tikullakaan/
Se luo mulle stressii! Enkä saa sitä tippumaan/

K.
Oma pää itsekyyninen! Tähän kai syyllinen/
En oo yli-ihminen! Pelkkii virheit sylillinen/
Käsissä näissä!

1.
Ouf! Turha ottaa ylimääräst stressii!/
Ei mun sanomat! Tuu painettuu pressii/
Kaikki mitä kerronkin! Se jää renkii/
Ei siis henkiin! Vaan se jo sillon vaiettiin/

Kun ekat heitin! Ja nytkin samaa settii/
Voin luottaa näihin, ja se on salettii/
Ettei mun tarvi tukee muualt haeksii/
Mul on täs perusta! Minkä ite rakensi/

Yhes ystävienkaa! Ja siks tää tulee ensin/
Ja kun joku kysyy! Miten säilyin hengis/
Kaikest siit paskast! Minkä läpi vaelsin/
Niin ja niist hetkist! Kun itteni vaietsin/

Enkä puhua pulkahtanu! Kenellekään syystä/
Nii silti tiesin! Ettei rakkaat mua syytä/
Vaan tuki salassakin! Kaiken pahan keskellä/
Ja siks mä viel täs elän/

K.
Mä en tunne kuuluvani näihin seutuihin.
Mä en tunne kuuluvani näihin piireihin.
Kun joka ikinen kerta palaan vanhoihin virheisiin/
Kyllästyny kaksnaamasten tekopyhien virneisiin/

1.
Monta ystävää! Moni tärkee henkilö vierellä/
Niist niin monet syyt saatu, miks tääl viel elän/
Mutten tunne kuuluvani, yhtekään porukkaan/
Eikä, pysty suureen ystävyyteen tottumaan/

Niist ei lohtuu saa! Jos tosissaan kärsii/
Sen on huomannu, kun vierelt monet hävii/
Aina tuskasimmalla hetkellä! Jää yksin tänne/
Hyvin aikoina, kyl kaverit tarpeeks ylistätte/

Mut tuskat, ne arvet on jääny sisälle/
Pitäs tehä jotain, mut avautuminen mitään tee/
Muuta kun tuskaa! Lisää tähän maailmaan/
Enkä jaksa enää itteeni tai kavereita vaivaa/

Huudan mielummin sisälleni kaiken vihan/
Ja sen tuskan! Kaikki ne säälimättömät pilat/
Jota heitetty! Mun kustannuksella ilmoille/
Löitte oikeeseen kohtaan! Löitte pojan piloille/

K.
Mä en tunne kuuluvani näihin seutuihin.
Mä en tunne kuuluvani näihin piireihin.
Kun joka ikinen kerta palaan vanhoihin virheisiin/
Kyllästyny kaksnaamasten tekopyhien virneisiin/

2.
Pitäs varmaan ajattella positiivisesti tääkin asia/
Enään ei lähelt lopu monenkaan tarina/
Kun monet jo kaikonnu, hädän hetkellä/
Mut ymmärrettävää, kuinka moni haluu elää vihan keskellä/

Teinkö kaiken ite? Loinko oman vastuksen?/
Tos on askeleitteni paikat! Mitä jos niihin astu en?/
Kaatusinko? Vai kokisinko jo jotakin uutta?/
Pelko kangistaa mua! Ei mus oo halukuutta/

Opetella elämään, erillailla ja iloisemmin/
Mitä jos se ei onnistu? Ja taas mä emmin/
Enkä pääse etenemään, näinpä taas kerran/
Toivonu voimaa, edes sen pienen verran/

Et sais tehtyy, jotain korrektii muutosta tähän/
Haluu erikoista kokemusta! paskaan elämähään/
Ja pyrkiikin, yrittää ahkerasti taistelee vastaan/
Mut niinkun aina, tippuu takas siihen paskaan/

Tässähän mä, itse suosittu pillipiipari/
Mut mä en puhalla! Vaan splittasi/
Vedin henkeen! Ja tarinat runoina trippasin/
Taidet ei voi mittaa rahan, siks tunnen itteni rikkaaksi/

Oon kun King Kong, pyrin aina vaan huipulle/
Ja jos oot nätti bella, niin on tilaa sulle/
Mua ei vaan ammuta alas! Se ei onnistu/
Mä löysin alustan! Ja täs on mun ponnistus/

Mä osaan olla taiteellinen, ja täs siit sulle todistus/
Tän haluun et tajuut, vaikkei ihan tää kohdistus/
Suhun tiettyyn! Vaan aika moneen henkilöön/
Comoon! Vihaa kohtaan tätä pient heittiöö/

Eiks se oo naurettavaa! Et edelleen pystyssä/
Koitat tiputtaa mua! Mut oikeesti pystytsä?/
Niin joo et tietenkään! Kun vastus lisää intoo/
Perjaattees vois kiittää vihamiehii, et jotain täst irtoo/

1.
Ei kanneta kaunaa, muistella vanhaa/
Turha selitellä, mutten jaksa esittää vahvaa/
Kuohuvan kosken tapaan, sekin stoppaa/
Vaik mua piesty tarpeeks, en haluu kostaa/

Haluun omat tavarat ottaa, ja elää/
Holi jeesannu päivittäin, mut miks sitäkin kestää?/
Oon täs vahvempana kun koskaan, siltikin heikkona/
Pyörryn sisältä! Vaikkei oikeesti heikota/

Vaivalloinen elämä! Käärittyn halpoihin papereihin/
Kaksisiin valheisiin, ja kaks naamasiin kavereihin/
En väitä et pärjäisin ilman niitä/
Mut niidenkaa! Tunnen ettei tää aika kiidä/

Tarinaa turha kiillotella, ei se puhdistu/
Pakko vaan dallaa tällee, kunnes silmät ummistuu/
Jengi nauraa selän takan, edeskin muutama/
Eikä jaksa matkaa, jalat kun niin turtana/

K. (A)
Jälleen palaamas, takas pelon tahoille/
Kuohuva virtaa! Enkä voi mitään tavoille/
Mitä opettanu itelle, opin kaut vuosii/
Viel sillon, kun frendienkaa oltiin nuorii/

Tarina jakaa mielipiteitä vihasta halveksintaan/
Miks sanotaan, et kiusaavat parempiaan/
Mutten tunne, et ne olis yhtään kateellisia/
Se vittumaisin, voi olla jopa se vaitelias/

2.
Mä avaan ikkunan, raikastan ummettunutta tilaa/
Vedän viimein henkee! Sitä raikasta ilmaa/
Katon fressii maisemaa, vaik vaivalloisesti/
Pihaan kaartaa tuttu auto, hetkes muutun iloiseksi/

Maailma muuttuu, ei oo enää sama ruma maa/
Ne suru virret! Nyt voin onnistuu ne ruttaamaa/
Kun linnutkin laulaa! Kuohuva koskikin pauhaa/
Niin tiedän sen! Et on mul paikka mis saan rauhaa/

Mul se on kaikki alla, mis on paperi ja kynä/
Joittenkin vaikee ymmärtää! Mut se on mulle pyhää/
et voin rustaa! Ja tehä sitä mitä mä rakastan/
Vaik moni dissaakin! Niin seison vielkin tän takana/

Tullu sentään niin syvält pohjast takas pintaan/
Ettei tätä voi vaan lopettaa! Ei se kuulu valintaan/
Senkaa oppinu elää! Eikä se irtookaan enään/
Kun se on se ainut vieres, kun mä aamul herään/

K. (B)
Olen hiljaa! Vaik ääntä lähteekin/
Sitä mitä päätettiin, niin häpeenki/
Olen hiljaa! Mölyn sisällä kylläki/
On olo hyväkin! Kun kädes on kynäkin/

Olen hiljaa! Paperi se mustuu/
Siltä tää tuntuu! Kun muut osat turtuu/
Olen hiljaa! Vaik olis pakko avautuu/
Kukaan ei nää! Kai ne viel joskus havahtuu/

1.
Tuhat tarinaa! Joista pelkästään yks koskettaa/
Rakkaus taholle, jota voin vihdoin koskettaa/
Hymyilen onnesta! Kulta rakas ekaa kertaa/
Haluun huutaa, kun tälle tunteelle ei vedä vertaa/

Mikään tai ketään! Oot aina se ykkös mimmi mulle/
Haluun kertoo sulle! Miten paljon sua kohtaan tunnen/
Nää tunteet hyökyy! Pakko päästää pintaan/
Avullas nousen pintaan! Ja hyvä olo virtaa/

Kiitos näistä hetkistä! Ja toivon niitä lisää jatkossa/
Sä oot auttanu mut eteenpäin! Irti murheiden haavoista/
Välil siitäkin on pitäny muistuttaa sulle kultaseni/
Sä kauneimpani, sä oot se mun kulta helmi/

Luot mulle unelmii! Joita seuraan eteenpäin/
Ainoo syy elää! On et nään sut mun edessäin/
Suudelmas piristää! Ja kun vaattees pääsen riisuu/
Se sytyttää mut aina! Enkä voi enää riutuu/

K.
Kulta rakas! Rakastan sua! Nyt ja aina/
Vieressäs! Tiedän mis on paikka mihin pääni painan/
Rakkaus ei kuihdu! Jos sitä pitää yllä/
Pyrin niin ylös! Sinne asti kun vaan yllän!/

1.
Elämä on vikaa kertaa käsissä nyt
En ikin ollut tätä käsittänyt
Kuin en tästä ikin välittänyt
En silti ikin tätä hävittänyt

En koskaan edes tästä pitänyt
Nuori poika, hävis tän nyt
Ette käsitä! Eikä teitä voi syyttää
Omat virheet, tekojensa syypää

Vaik ei meist ketään pyhä
Niin ei apuu tullu nytkään
Voimat lopuilla, ei jaksa kulkee
Mielummin salas, pitää tunteet

Joita paljon! Turhankin verran
Ei kerro kellekään, kokeillu kerran
Sai toisen vaan luovuttamaan
Tämän tarinan se sai huokumaan

K.
Korttitalo kaatuu! Se sortuu/
Mistä tää paska fiilis johtuu?/
Eikä tää tuu ikin loppuu/

Miten vois kaikki unohtuu?/
Mistä sais tähän lohtuu?/
Nostaa kortit takas sijoilleen/
Miten nostaa pojan takas jaloilleen/

1.
Tää mun elämän tila oli katastrofaalinen/
Elin elämää! Pelkkää pahaa oloo vaalien/
Ystäville olin pelkkä taakka jota auttaa/
Nyt vien teänkin tuskat pois hautaan/

Halusin vapauttaa teiät kaikki musta/
Elämä murskas! Ja sisäl pelkkä tuska/
Apua sain kyllä! Mut siit ei ollu tarpeeks/
Joka ikinen päivä! Halusin pyytää anteeks/

Kaikee mitä tein, kaikkee mitä vein/
Teiän elämästä! häiritsemällä teit/
Hyvä näin vihdoin, pääsen kahleista/
Samal te rakkaat, pääsette eroon valheista/

Ette te välitä! Mä kyl sen käsitän/
Sikshän mä jätän tän, ja häviän/
Kaikkoon siit pois! Enkä tuu takasin/
Vaik kuin teit jokasta ystävää rakastin/

K.
Tää on nyt loppu! En kestäny elää/
Halusin lopettaa aiemmin! En herää/
Uuteen arkeen, tän päivän jälkeen/
Kyl mä tiiän! Ettei täs oo järkee/

Mut kaiken jälkeen, vaan särkee/
Elää elämää näin! Tätä häpeen/
Oon kahleissa, enkä kykene irrotautumaan/
En löydä tukee! En löydä turvaa/

2.
Mä yritin yritin! Oikeesti mä koitin/
Mut joka hetki, itteeni pohjaan lisää hoidin/
Jos jonkun voitin, niin tuli kaks vastaan/
Jotka hakkas, ja upotti paskaan/

Tän siit saa, kun ei hyvää alkuu/
Pohjaa ponnistaa! Tai tavotetta mihin tarttuu/
Sitä sit vaan varttuu! Heikko nuori poika/
Jonka kuilu syvä! Ja tullu tutuks sen pohja/

Todellakin pelkään! Eihän täs muuten olis järkee/
Mut kun yrittää puhuu! Niin alkaa särkee/
Tiedän kokemuksesta! Ettei se kannata/
Ei ketään oo valmis mun taakkoi kannattaa/

Eikä oo sellasta! Ketä koskaan kestäs/
Mä oon ainut häviäjä! Täs taistelun kehäs/
Muut voitte jatkaa! Ja taistella kahleista/
Mä nään teistä! Et teil on rahkeita/