IRC-Galleria

1.
Kun on kuullu yhen, on kuullu kaiken/
Joka tarina, junna sitä samaa aihet/
Kuin vaikeeta! Elää elämää paskaa/
Mut silti tääl vielki! Oon päättäny jatkaa/

Vaik ei oikeen nappaa! Elää tällee/
Pakko yrittää, löytää tähän järkee/
Sanat satuttaa! Oppinu sen jälleen/
Kun omii tekojani, useinki häpeen/

Ja ne seläntakan naurajat!/
Vittu haluisin kostaa! Ja ylittää rajan/
Jonka luvannu pitää! En lyödä ketään/
Mut niitten takii! Mä en enään lepää/

Puurran tän eteen! Puurran kovempaa/
Et saisin, paremmin kii otteesta/
Joka nostas! Mut viel kuuluville/
Ja thänks frendit! Tää kuuluu nille/

2.
Ja jos tarinaa jatkas! luetteloo riittäs/
Siit miten pitäs ystävii kiittää/
Ystävät tukee! Ne avustaa eteenpäin/
Ja jos ei olis näit, kaipaisin näit/

Ja voin sanoo näin, koska tiedän/
Et näitten kanssa, pitkät ajat vietän/
Viellä siellä, täällä, joka paikassa/
Iha sama! Kuhan olla saan/

Yhes ystävien! Jota tosissaan arvostan/
Ja hyvä olis, tietää, et pidätteks mua arvossa?/
Vai oonko pelkkä vitsi teille kaikille?/
Kertokaa nyt! Miks sillon joskus vaikenitte?/

1.
Kun kerran putoo! Sitä ei nouse hevillä/
Oon rikki! Enkä raaskis siks olla esillä/
Kun pisara sateessa, en oo arvollinen/
Kuka tarttus poikaan, kuka vatvos virheet/

Ei satutas, vaan pitäs huolta/
Mut ei! ei löydy toista samanlaista nuorta/
Ketä rakasta! Ketä välittäs tosissaan/
Lintu lensi pesästään, poika taas kodistaan/

Ei pystyny todistaa! Kuin rakastikaan/
Nyt tuntuu, et tyttö ajan varasti vaan/
Tuhlas kaiken sisältä! Rikkoen sen/
Koitin pitää kii! mut irti riuhdoit ne/

Satutit! Haluamattakin teit sen/
Tunteet suuret, niin sä veit ne/
Nyt ei oo mitään, tyhjä kuori riutuu/
Tuntuu kokoajan, et jotain sielt uupuu/

K.
Miks sä lähdit! Miks sä mut jätit/
Kiistatta, muhun aukon jätit/
Eikä sitä paikata, millaan halval tavalla/
Tätä ei korvata, Toipuminen hankalaa/


2.
Kun pitkään puuta hankaa/
Syntyy kitkaa! Mikä suhteen tappaa/
Me ei kyetty lopetta! Oli pakko jatkaa/
Sitä mitä, oltaas voita lopettaa varmaan/

Maailma meni mullin mallin täs vaiheessa/
Otit pultit, joka ikisesta aiheesta/
Mustasukkasuus, oli mun pahin erhe/
Ja niin kun me vannottiin, et oltas joskus perhe/

Sinä minä, ja se pieni pallo unelmissa/
Mut ei nähtävästi, oltu suhteen takii uutteria/
Saatin rikki, kaunis hento lasi/
Joka piti meitä varassa, vaan niin/

Lähti tää suhde ajautumaan kohti murheita/
Nyt kaikki ne tuntemukset, on musteina/
Mun tarinani, kohtaamassa todessa/
Ja nyt kaipaan sua todella/

''Tää on sulle! Just sulle! Ei muille! Ei edes mulle
Ainoastaan sulle, ei muille! Tarina, mitä mä tunne
Kaikki ne murheet! Valutan viimeisen himmeen musteen.''

1.
Tosi asiat, siis faktat
Siit miten joku voi olla niin fuck up
Turhaa paskaa! Niin paljon salas
Kaikki tää, oman elämän saral

Saa mun maailman, värittömäksi
Ja kun miettii sitä! Itkee välittömästi
''sääli on sairaus'' siis oon teholla
Miettii nyt! Miten haukku voi tehota

Painaa alas! Ja saada elämän raiteilta
Pohjas kiinni! Ja sehän ei oo vaikeinta
Vaan hyvästely haikeinta, täski tarinassa
Ja se sattuu! Vaikken valittaska

Niin se näkyy, päälle vähitellen
Ja kirpaseehan se, jos hävii hengen
Rakas läheltä! Niin tärkeä
Ei! Eihän itsemurhal rakkait jätetä?

refrain:
Sun seuras, tää oli kiistatta parempi maailma
Koska olit hoitotoimi! Siihen mihin olin vaiva
Moni ei haluu kuulla! Moni ei snaijaa
Kun ei tuu ikin kokee! Tätä painajaista

Sun seuras, tää oli kiistatta parempi maailma
Koska olit hoitotoimi! Siihen mihin olin vaiva
Ketään ei nähny! Ketään ei käsittänyt
Niin moni silti on, rakkaan lähelt hävittänyt

2.
Se missä sä olit! Seison nyt mä
En oo onnellinen nytkää
Oon kaiteella, joku käskee hyppää
Toiselle puolelle! Siel on hyvä

Vierel ystävät! Rakkaat menneet
Kun vielkään! Usko sun tehnees
Sitä mitä, oot tehnytkin
Miten olis arvannu, et elämän ilo ehtyki

Niin nuorena! Niin arvaamatta
Kun niin tärkeit, on monel harvassa
Ja päätös, omasta elämästä hajalla
Niin pahasti! Et kaikki niin vajaata

Kokonainen elämä! Niin kaukanen käsite
Ja sekin siirtyy kauemmas, lopuks häviten
Pysyen poissa! Ikusesti ja ikusesti
Ja ainoo jäämä, on maailmaan pirunhenki

refrain:
Sun seuras, tää oli kiistatta parempi maailma
Koska olit hoitotoimi! Siihen mihin olin vaiva
Moni ei haluu kuulla! Moni ei snaijaa
Kun ei tuu ikin kokee! Tätä painajaista

Sun seuras, tää oli kiistatta parempi maailma
Koska olit hoitotoimi! Siihen mihin olin vaiva
Ketään ei nähny! Ketään ei käsittänyt
Niin moni silti on, rakkaan lähelt hävittänyt

Jengi kaduil esittää kovaa, haluu skrakaa/
Joka vitun ikist jäbää! Joka mielipidet jakaa/
Joka ei sovi tapaan! Joten tulee pataa/
Porukka joka kerta siel aina vaa flaidaa/

Mut eiks ne snaijaa? Ettei mul oo aikaa/
Joka kääntees! nuppei vastakkai painaa/
Okei läppä läppän! Mut liika on liikaa/
Siks muakin vituttaa! Niin etten voi fiilaa/

Täst kaikest! Mitä mulle toiset jakaa/
Kun vitutus siit! Et jälleen tulee makaa/
Selällään maassa! Jonku lutipään toimesta/
Niin ja taas illal, vetää haavoihin jotain voidetta/

Lupaa vannomalla, ettei toistus enään/
Mut koskaan, ei voikaan sanoo enään/
Taas uus viihteellinen ilta! Suuta soittamaa/
Eikä niis käsiskää ollu vielkää voimaakaa/

1.
Kliseiset läpät! Paskal arkuloinnilla/
Päälle höystettynä! Paksuu rivouksia/
Kissan lailla livon tuskia, (Täl)/
Kuullemma piiloudun taakse (tän)/

Näppärää paskaa! Uhon omaista itkuu/
Silvottuu paperii! Painukoot kaikki vittuu/
''Ykskää ei oo arvolleni tarpeeks hyvä''/
Tiiän kusettavani! Sit taas katkee kynä/


Helvetti soikoo! Pännii tosissaan/
Duuniikaan ei oo! Pitäs kait alkaa lomittaa/
Mut ei vittu! oon laiska ja saamaton/
Ja kun pitäs avautuu, niin oon sanaton/

Mitä vittuu sä avaudut mulle/
En mäkään kerro asioitani sulle/
Voit pitää pääs kii! Tai tulee palloon/
Ei jaksa omien ongelmien lisäks sunki vatvoo/

1.
Sydän säryillä! Rintaa kolhii/
Pahat sanat, tähän sopii/
Oli pakko jotain siit oppii/
Tajusin, et vois dusaa hoppii/

No ekat lainit! Täynnä paskaa/
Siit kuin ei halata saiskaa/
Sitä jota sit halus rakastaa/
Mut ties, ettei sitä takas saa/

No nyt tekstin laatu koristunu/
Fraasei löytyy! Kun toisist puhuu/
Rakkaudest runoi! Vihasta angstii/
Joka sorttii! Jota millonki tarvii/

Hepposist balladeist! Rivouksiin/
Koitti helpottaa, omii tunnontuskii/
Hetkellisii, päähän pistoksiiki/
Ja settii! paljon esiin pirstoo siit sit/

2.
Kohin kolhittu! Nuori täyn mustelmii/
Dusas paljon omii muistelmii/
Jota saneeras, salanimellä Kortestralle/
Sit tajus nauttivan, kun jengi pisti kovemalle/

Oman musiikin soidessa, stereoista/
Niin kysyy, mikä muu tekee moista/
Samanlaista oloo, et tuntis elävänsä/
Sitä tahtii! Angsti tuntuu etäämmältä/

Matka varsi, alkokin tuntuu kivalta/
Kun rohkeni soittaa, biisejään pihalla/
Sai kaverit innostuu! Tästä kaikesta/
Mut tajus ite, ettei tee täst aihetta/

Vaan anto jutun nyt mennä rauhassa/
Nyt kiitollinen, et vaan pari biisii nauhalla/
Harva kuullu! Mitä oli sillon laulamas/
Hoppari nuori! Muuttu hauraamaks/

1.
Varmempi reitti! Pienempi riski/
Helpompi niinki! Mut vähempi tiskis/
Tyytyminen vähään! Mut miten?/
Kun saa kiinni! Niin johan se käsi lipee/

Kädesti irti! Ilman avun ripet/
Ja kysytkin viel! Miks oon näin kiree/
Kun en voi tukeutuu kiveen/
Vaan tarviin! Jonku korjaa virheet/

Joita monta! Tuhatta tusinaa/
Ilman sitä! Et pitäs silmät ummistaa/
Ei onnistu enään! En kykene mihinkään/
Mikä vittu täs on, mikä piristää?/

Saanu paskat niskaan! Sitä tahtii/
Et koht repeen varmasti kahtii/
Kun en kykene! Ilosta kii pitää/
Haluun vaan luovuttaa! Saavuttamat mitää/

2.
Oon henkisesti loppu! Tajuutko loppu?/
Tiiän, etten sai tähän tottuu/
Mut maailma kuva! Pahasti haavottu/
Sitä mukaa! mitä sitä on taottu/

Pahempaan suuntaan! Lyöty/
Huomaatko? Mut on jo nyt lyöty/
Lyö siis lisää! Lyötyy turpaa/
Kun ei se mitään! Kai tää turtaa/

Täs kun saa vaan lisää surra/
Tietän, ettei missään turva/
Viha halussa! Ilo kaikonnu/
Enkä mä tätä näin aikonu/

Tapa vaan saa tapettuu mut/
Näin se onnistu haljettuu mut/
Synkät pilvet, vaan ympärilläni/
Miks en nää? Miks menetin silmäni?/

3.
Käsis kuva! Piirrän sen taivaalle/
Haluun saada rauhan tälle vaivalle/
Joka saa mut aina allepäin/
Siit hetkest kun katsees näin/

Miks must tuntuu! Et kaikki vihaa/
Haluu pahaa! Ja mä tunnelman pilaa/
Oonko niin paha? Oon mahdoton/
Yhtälö ystävystyy! Kun oon näin onneton/

En saa otetta! Nytkin lipeemäs/
Jatkuvasti omashuonees itkemässä/
Enkä kykene! Nousee tätä vastaan/
Joku sisäl haluu mut kaatuvan paskaan/

Kai mä etin syytä! Syytä kuolla/
Sitä, jota tapahtunu! Voisko se niin olla?/
Et mua ei oo luotu tänne?/
Kun en tiedä, mitä mul on jäljel?/

4.
En kaipaa entist! En kaipaa tulevaa/
Haluun vaan, elää unelmaa/
Siit et kuoleman jälkeen elämää/
Jota ei tarvis elää selällään/

Vaan saisin jotain aikaan/
Pääsisin jonnekin sellaseeseen paikkaan/
Ettei tarvis, itkeekään enään/
Voisin vaan olla, tai vaan lepää/

Onko se liikaa pyydetty? Liikaa kaikille?/
no kai mä omat tiet itse valitsen/
Mut elämä on arvoton mun käsissä/
Enkä tätä tääl oloo enää käsitä/

Aina häviän! Ja luovutan kaiken/
Tää kaikki paska! on niin vaikeet/
Pitäskö viel esittää teille toisin?/
No kuulkaas! Kumpa mä voisin/

1.
Kaheskymmentäyksyhdeksänkaks/
Väänty sairaalan kehdost räkäpallo tarinaks/
Eka pärskähdys! Hengähti isukkikin/
Huokaus syvä! Tollanenko siit sit tuliki?/

Hetkeks silmät ummisti! Ja toivo muuta/
Ei onnistunukkaa! Meni tääki peli hukkaa/
Sitä sattumaa pukkaa, jatkuvasti/
Kutsuttiin pahaks sattumaksi/

Kaatu rapussakin/ Monta kertaa/
Tohelo poju! Ääntä lähti vailla vertaa/
Koitti tsemppaa! Ja osaski palloo pukkaa/
Ekat siistit vauhitki, mentii vailla pulkkaa/

Sit lässyn lässyn vehkeet lautaan/
Mäen laskuu! Alko olee tosi hauskaa/
Siit sit harrastus, Kahen muun ohella/
Täytty kalenteri monest ohjelmast/

2.
Fudis, koris, lasketellen riinteessä/
Alko ikää tulee, et oli siin pisteessä/
Jotain piti rajottaa, Koris jäi rinnalle/
Sit kun viel mielenkiinto pepun ja rinnat ne/

Tuli suuret intressit, tyttöihin jo penskana/
Ja ekat kokemuksetkin siel puiston penkassa/
Sit pari vuotta siittä! Rohkes kotiinki/
Viedä tyttöi! Jota esitellä sopiki/

Ja täs iäs, kokemus lähinnä pusutteluu/
Ja se eroominenki, pientä surutteluu/
Mikä ohi hetkessä! Jo toisen tytön vieressä/
Viel moni sanoo! Et siin maailmas viel elän/

Et käynti sisäl! Ja lappu pöydälle/
Enkä muka suhteeseen nöyrykkään ees/
Suu mutrulla! niinku pienen murkkuna/
Ja niist angsteist! Ei voinu ottaa lukua/

Pala kerrallaan, rakentanu vahvaa pohjaa/
Ystäville! Joittenkaa nostaa poikaa/
Ilmal kun ilmal! Voidaan turista/
Muttei ystävyys meinaa, Gallerias avautumista/

Vaan läheist tuntoo! Ongelmien ratkasuja/
Kun kuka nyt et kaipais ystävien apuja/
Monessa ja monissa, tilanteissa/
Ja nyt ne nostaa! ja jakaa anteja/

Ei taas merkkaa, sitä et jakaa naisetki/
Vaan et tukee, ne ajat vaikeetki/
Ite oppinu kaiken tän kantapään kautta/
Säälii irtos, sillon kun merkil lähel oli hauta/

Mut kun tosissaan kaipaa, ei ketään auta/
Kun avun antoo! Helpompi seläntakan nauraa/
Ja sen muistaa kyl! Jälkeenki päin/
Kuka oli mitä! Ja ketä järjesti näin/

Asvaltti viidakko! Yks sen alttarina/
Se on Alko! Toivo valtavirran/
Yks rikastuu! Toiset kaatuu/
Illan kestää! Mut huomises katuu/
Juoppojen pyhättöi kasvaa päivittäin/
Kun tattei metsään! Löytyy näit/
Houkuttelevat mainos taulut kaduilla/
Tiedän hyvin! Et pitäis olla varuilla/
Mut kun niin ei käy saduissa/
Et kännissä kaadut illal/
Kaupungit täyn toivon menettäneitä/
En meinaa taviksii, vaan toivonsa heittäneitä/
Hukkaan ajautuneita, harhatien kulkijoita/
Luovuttaneitten, vaivalloisii mutinoita/
Turhaan kuunnellu! Ei niit auttaa kykene/
Vanhempaa polvee! Itsesäälis rypenee/

Tahtokaan ei yksin riitä saavuttaa elämää/
Vaan vanhaa kunnon taistoo mitä ei enää nää/
Pelastas nahat, menetettyjen toivoksi/
Taistelemalla, voi kääntää tappion voitoksi/
Yksinäänkään, ei sotia voiteta/
Apuu tarvitaan! Se ylämäet loiventaa/
Hengen rievut! Täyn sielun murheita/
Viinal joka jannu niellun muistelmat/
Toisel henki vaan säilyy/
Toinen pelist taas häipyy/