1.
Niinkun myrkky veressä, tää tulee tappaa/
Miks mä kusen kaiken? Miks en onnistu taaskaan?/
Mä koitan olla jotain muuta, koitan olla sankari/
Mut tarinassanikin, mä oon sen jengin vammasin/
Lyöny tuhkakupilla, päähäni reiän joka lävistää/
Virheet siin kupis tumppeja, jotka sieluu kärvistää/
Maailma kupissa, ja se on täynnä tumppeja/
Maailmaan kuuluu tunteita, ja murheita/
Ei päivääkään, niinkun must on odotettu/
Ei tullu pojast miestä, jota siit on odotettu/
Tuli amiksen kautta kokki! Joka ei pärjää maailmassa/
Ja päivittäin, se on matkal kohti taivasta/
Vai pääsenkö mä sinne? Noh en varmaankaan/
Mut jos tosissaan puhutaan, ei kiinnosta paskaakaan/
Mielelläänkin mä jäisin kuoleena hautaan mätänee/
Kun sielu johonki paratiisiin, jos on tätä se/
K
Mä en jaksa olla enään se mitä must odotetaan/
Oon paskamainen! Enkä edes kiellä sitä, ja/
En välttämättä osaa elää, ja haluisin kuolla/
Mut niinhän on jo tehny niin monta nuorta/
Ettei se varmaan tunnu missään/
Ei kai sitä ees ketään suris, ei tuntus pahalt kestään/
2.
Mä tajusin, oon vikatikki, virhe maailmassa/
Mä kuulun hautaan, sil jos jokasel paikkansa/
Niin siin kuvas mua ei nää! Oon sellanen ihminen/
Et en helise, vaik oliskin tie niin kivinen/
Mut samal, kaikki ne paskat niskas painaa/
Niin et vittu toivosinki, et olisin jo vainaa/
Rukoilenkin sitä, et joku tappas mut tai jotain/
Okei kovii sanoi, mut raja se on jossain/
Et mäkin kestän! Vaik kestänkin paljon/
Niin jokanen dissaus, mulle vihaa tarjoo/
Ei vihaa muit kohtaan, vaan halveksuntaa ittee kohtaan/
Ja jos joku satuttaa, itelleni sen haluun kostaa/
Siks en lyö toisii, koska rankasen itseäni/
Tekemällä iltasin jotain, mikä tuntuu pahalt itsessäni/
Ja luon tuskaa, vaan itseäni kohtaan usein/
Nyt toivosin, et olisin täl hetkel jo iki unes/