1.
Kuljen tien vartta, kohti suoraa loppua/
Mä juoksen, vaikkei pitäs olla hoppua/
Mä toivon et tää vois jo jäädä tähän/
Koska nää taakat, mun niskan päällä/
En pyge avautuu! en saa tunteit avattuu/
Kai mä taisin turhan myöhään havahtuu/
Tähän maailman menoon, ja se sattukin/
Koska nyt ei oo koroket mihin tarttusin/
Putoon vaik jo pohjalla! Ja turrun siksi/
Että jo kerran hirttää koitin itseni/
En onnistunut! sillon ystävä vierellä/
Nyt sekään ei oo enään siinä vieressä/
Nyt lähteminen helpompaa, kun koskaan/
Koska ny voisin jo kuolla tost vaan/
Eikä ketään sais mitään tunteen purkausta siitä/
Ei varman ketään mulle hautajaisii pidä/
2.
Hyvä jos henki kulkee, mut haluisin senki sulkee/
Pois henki torven käytöst! En haluu enää tuntee/
Tätä paskaa, jota koen liian paljon nykyään/
Ja väärin luulitte, et kykenisin täällä pysymään/
Oon liian heikko! Niinku aivastus tuuleen/
Mut oon oppinu peittää mun jokasen murheen/
Kavereille oon vahva ja itserakas kaveri/¨
Mut oikeesti! Mä oon saanu tästä tarpeeksi/
Mä pyydän anteeksi! etten ookaan mitään/
Mä voisin vaan kuolla, ja pään tyynylle pistää/
Jättää huolet tänne! Ja levätä rauhassa/
Mut en tiädä et jos mä olisin nyt haudassa/
Niin se paskan jauhanta vaan jatkus musta/
Ja koska pelkään! Niin täs se on tuska/
Muutenhan kuolema, on silkka onni mulle/
Mut ei aikaakaan, niin en enään mitään tunne/