IRC-Galleria

1.
Ain kipu ei meinaa vihaa, välil merkkaa rakkaus/
Toisen kaipaus, ja toisen tärkeen halaus/
Mut niinku tiedetään! Väli tarvii tilaakin/
Kyllähän molemmat tiedetään, et mä tän pilasin/

Monet illat verissä silmi itketty mun vikoja/
Niit vaikeit hetkii! Kun oon ollu ihan pirstona/
Enkä ees oo voinu näyttää niit tunteita sulle/
Koska pelkään, kertoo mitä mä oikeestaan tunnen/

Koska viha ja pelko! tuhonnu mua sisältä/
Enkä enään ees omaa elämää sisäistä/
Vaan pelkään elää! Niinkun olis pitänykkin/
Toisin on, vaik haluisin kädestäs pitää nytkin/

Niin teen vaan hallaa, kaikille läheisille/
Mun takii säkin kulta, iltasin itket/
Ehkä pitäs antaa sun olla, antaa sun elää/
Koska kaikki tietää, etten mä jaksas enään/

K.
Let me fly!
Let me go somewhere else
I want to die!
I want to be something else

Let me feel the pain
I suffering! And like it
I cry rest of my days

2.
Aika on rahaa, ja rahal voi ostaa aikaa/
Mut kun miettii, mikä mua täs oikeesti painaa/
Ei se et haluisin olla vainaa, vaan se et sua sattuu/
Sun pahaolos, muhunkin aina tarttuu/

Osaan olla kusipää, ja myös säälittävä/
Mut en kaipaa apuu, enkä kyl sääliäkä/
Kaipaan sitä, et sä olisit onnellinen näist hetkistä/
Etkä pidä munkaa aikaa, mitenkään herkkinä/

Jos on mun aika, se on sit mun aika lähtee/
Mut muista se kulta! Et sä oot tärkee/
Vaik en nyt oo menos mihinkään älä pelkää/
Ei oo aikomus, nyt jättää ketään/

Varsinkaan sua kulta! Oot tärkein kaikista/
Sua täs maailmas, eniten rakas arvostan/
Siks en haluu päästää täält irti millään hinnal/
Ja jos vähän polttelee näppei, käytän vaik vittu kinnast/

Oon osapuilla, tätä kaikkee paskaa/
Mietin kuinka joku toinen vois jaksaa?/
Kun ite katon tähtii, ja nään itseni siellä/
Jooh tiedän moni sanos. ''Sakke ei viellä''/

Mutten vois enää niellä tätä kaikkee paskaa/
Mä pelkään kyl, mut en vaan kii saa/
Parempi muualla, kun täs mis nyt oon/
Pohja häämöttää, mut vielki putoon/

En oo rohjennu monelle kertoo kuin tunnen/
Tuskaa ja vihaa! Mut se on niin vaikeet mulle/
Ja nää skriivit, kuin moni ottas tosissaan?/
Ei kauheen moni arvosta! Ja tää tän todistaa/

Voisin tehä itelle mitä vaan, ilman yhtään itkuu/
Valitusta tai suruu, voisin painuu vittuun/
Kuin moni muistas kuukaudenkaan jälkeen?/
Kuinka monelle mä olisin ees yhtään tärkee?/

En olis kellekään, tai edes vähän mieltymystä/
Mä olin joskus jotain, mut sillonki satutin yhtä/
Lopetin senki! Ja siin meni kaikki musta/
Nyt poika täyn paskaa, ja sisält tuskaa/

Tyttöystäväkään enään usko et eläsin pitkään/
Ei kai täs enään oo auttamaan mikää/
Oon menettäny uskon elämään, uskon iloon/
Rakastan kyllä asioita! Mut ei siit oo iloo/

Jos kärsii jatkuvasti! Ja se sattuu/
Ettei voi tehä muuta kun kaikkee katuu/
Ja et joukko miettii, et mitä musta oliskaan/
Mut vittu! Miten tän vois paremmi todistaa?/ EI MUST OO MIHINKÄÄN!

Oon vainoharhanen, ja jopa oma varjo pelottaa/
Sä oot onnelinen, mä kärsin se meiät erottaa/
Kai mä omast takaa, oon tän kaiken luonu/
Ite kaiken paskan tähän kaikkeen suonu/

Eihän nyt kaverikaan olis lähteny ilman mua/
Miten vitus tälläst paskaa voi tapahtua?/
Nyt kun kävelen kadulla, katson olan yli/
Jatkuvasti peloissani! Koska mä tyrin/

Ja nään jatkuvasti hahmoja! Joit ei oo olemassa/
Ja sillonkin kun hymyilen, mä olen maassa/
Mä oon peloissani, mut samal odotan kuolemaa/
Kai se nyt on selvä, et jos se tulee huomenna/

Niin mä en oo pettyny, en sitten ollenkaa/
Kai must voi jo tän kaiken olettaa/
Kaverit hei! Tajutkaa, en oo se sama vanha Sakke/
Muuttunu täysin! Jääny ilot kaikki taakse/

1.
Kuljen tien vartta, kohti suoraa loppua/
Mä juoksen, vaikkei pitäs olla hoppua/
Mä toivon et tää vois jo jäädä tähän/
Koska nää taakat, mun niskan päällä/

En pyge avautuu! en saa tunteit avattuu/
Kai mä taisin turhan myöhään havahtuu/
Tähän maailman menoon, ja se sattukin/
Koska nyt ei oo koroket mihin tarttusin/

Putoon vaik jo pohjalla! Ja turrun siksi/
Että jo kerran hirttää koitin itseni/
En onnistunut! sillon ystävä vierellä/
Nyt sekään ei oo enään siinä vieressä/

Nyt lähteminen helpompaa, kun koskaan/
Koska ny voisin jo kuolla tost vaan/
Eikä ketään sais mitään tunteen purkausta siitä/
Ei varman ketään mulle hautajaisii pidä/

2.
Hyvä jos henki kulkee, mut haluisin senki sulkee/
Pois henki torven käytöst! En haluu enää tuntee/
Tätä paskaa, jota koen liian paljon nykyään/
Ja väärin luulitte, et kykenisin täällä pysymään/

Oon liian heikko! Niinku aivastus tuuleen/
Mut oon oppinu peittää mun jokasen murheen/
Kavereille oon vahva ja itserakas kaveri/¨
Mut oikeesti! Mä oon saanu tästä tarpeeksi/

Mä pyydän anteeksi! etten ookaan mitään/
Mä voisin vaan kuolla, ja pään tyynylle pistää/
Jättää huolet tänne! Ja levätä rauhassa/
Mut en tiädä et jos mä olisin nyt haudassa/

Niin se paskan jauhanta vaan jatkus musta/
Ja koska pelkään! Niin täs se on tuska/
Muutenhan kuolema, on silkka onni mulle/
Mut ei aikaakaan, niin en enään mitään tunne/

Mikä mus on vikana? Miks kaikki vihaa vaan?/
En sais olla raitis, enkä sit sais juoda viinaakaan/
Teen sit noin tai näin, teen aina väärin/
En sais olla itserakas, mut sit kun itsee säälin/

Tulee tilitystä, siitä kuin kusipäinen oonkaan/
Mä itken polvillaan, koska tää taas rokottaa/
Mun elämää, haluisin niin olla kerran ees jotain/
Olisin onnellinen, ja saisin kiinni jostain/

Mut kun teen jotain, pilaan sillä kaiken/
Tein kai väärin nytkin, ku skriivasin tätä aihet/
Mut ketä kiinnostaa? Ketä edes lukee näit?/
Koska kiteytettynä mun elämä, näis/

Ja mun elämä, täysin turha ja tylsä/
Yhtä itku virttä, siit miten en saappaisiin yllä/
Mitkä mulle asetettu, ja toivottu et täyttäsin/
Mut kun olisin jotain, jo jos paremmalta näyttäsin/

Huuki
Niin äkisti kun tää alko, tulee tää loppumaanki/
Ja mä oon se virhe, tän paskan lopussakin/
Pelkkä paskiainen, kaiken kärsiny kusipää/
Elämä perseelleen, ja paskemmaks menee jos tänne jään/

2.
Oon vaan niin varma siit, et toiset puhuu paskaa/
Mun selän takaa, kuuluu supinaa siit vaan/
Et mä en oo täydellinen, en edes välttävä/
Teen väärin, vaikka en auttamat jättäskä/

Tai jos yrittäsin olla kiltti jokaselle jonka kohtaan/
Mut kun sekin on kai väärin, jotain toist kohtaan/
Kun kuljen kadul, oon jonkun toisen alueella/
Ja kuullu tostakin, jos nyt jo toisenkin kerran/

Mä en naura, mut en itkekkään toisten seurassa/
Silti sekä nauran että itken! Toisten seurasta/
Oon viallinen, ja kärsin jatkuvasti/
Mut ennen mä luulin vaan sattumaksi/

Nyt todennu sen, että oon silkka hylkiö/
Paskamainen, paska maine! Silkka hylkiö/
Siks haluisin kuolla, etten häiritsis toisii enään/
Eikä oikeestaan itteekään kiinnostas enää elää/

1.
Niinkun myrkky veressä, tää tulee tappaa/
Miks mä kusen kaiken? Miks en onnistu taaskaan?/
Mä koitan olla jotain muuta, koitan olla sankari/
Mut tarinassanikin, mä oon sen jengin vammasin/

Lyöny tuhkakupilla, päähäni reiän joka lävistää/
Virheet siin kupis tumppeja, jotka sieluu kärvistää/
Maailma kupissa, ja se on täynnä tumppeja/
Maailmaan kuuluu tunteita, ja murheita/

Ei päivääkään, niinkun must on odotettu/
Ei tullu pojast miestä, jota siit on odotettu/
Tuli amiksen kautta kokki! Joka ei pärjää maailmassa/
Ja päivittäin, se on matkal kohti taivasta/

Vai pääsenkö mä sinne? Noh en varmaankaan/
Mut jos tosissaan puhutaan, ei kiinnosta paskaakaan/
Mielelläänkin mä jäisin kuoleena hautaan mätänee/
Kun sielu johonki paratiisiin, jos on tätä se/

K
Mä en jaksa olla enään se mitä must odotetaan/
Oon paskamainen! Enkä edes kiellä sitä, ja/
En välttämättä osaa elää, ja haluisin kuolla/
Mut niinhän on jo tehny niin monta nuorta/

Ettei se varmaan tunnu missään/
Ei kai sitä ees ketään suris, ei tuntus pahalt kestään/

2.
Mä tajusin, oon vikatikki, virhe maailmassa/
Mä kuulun hautaan, sil jos jokasel paikkansa/
Niin siin kuvas mua ei nää! Oon sellanen ihminen/
Et en helise, vaik oliskin tie niin kivinen/

Mut samal, kaikki ne paskat niskas painaa/
Niin et vittu toivosinki, et olisin jo vainaa/
Rukoilenkin sitä, et joku tappas mut tai jotain/
Okei kovii sanoi, mut raja se on jossain/

Et mäkin kestän! Vaik kestänkin paljon/
Niin jokanen dissaus, mulle vihaa tarjoo/
Ei vihaa muit kohtaan, vaan halveksuntaa ittee kohtaan/
Ja jos joku satuttaa, itelleni sen haluun kostaa/

Siks en lyö toisii, koska rankasen itseäni/
Tekemällä iltasin jotain, mikä tuntuu pahalt itsessäni/
Ja luon tuskaa, vaan itseäni kohtaan usein/
Nyt toivosin, et olisin täl hetkel jo iki unes/

1.
Vanhat jutut mieltä vaivaa, ja kalvaa/
Eiks tähän oo voitu keksii vielkää salvaa/
Miten tää voi sattuu! Miten vielläkin/
En oo voinu vielkään vaihtaa mieltäni/

Pelkään et satutan! Mut kaipaan tuskaa/
Mä haluun kokee, sen suuren hurma/
Kun teen itsemurhan! Ja jätän kaiken tänne/
Mut anteeks et vein iteltäni järjen/

Oon kääntäny elämäni, ja jättäny jälkeen/
En voi sanoo muut, kun et kaikki tärkeet/
Ketkä kuulluitte mun elämään, ikävöin teitä/
Kumpa tätä ei olis käyny! Ei olis murentunu meitä/

Nyt yksin ja peloissaan, ja en pääse eroon/
Ja siks tää maailma alko just etoo/
Koska oon niin peloissani olla yksin täällä/
Mut kun tosi asia on et olisin halunnu jäädä/

1.
Kirkas selkee, virtaava ja kuohuva/
Yks ei sovi joukkoon? Mikä on vaan unta?/
Se on kellertävän kirkasta, ja se virtaa/
Kuohuu mukavasti! Ja siit saa virtaa/

Selkeet must ei saa, ei ees halolla hakkaamalla/
Mut kun bisse virtaa! En muistele taakkaakaan/
Ja se on hyvä! sil sellasii ani harvassa/
Tän avullahan, selviin kaikest paskasta/

Koska muuten raskasta, elää elämää/
Ilman holii, makaisin vaan tiel selällään/
Venaamas, et joku ajais mun päältäni/
Olisitko hiljaa? Kiitti sivupersoona kun kässäsit/

Ai et tajunnu? No voi vittu holii lisää/
Ilta vast nuori, miks viel sitä kotii kiitää/
Mielummin dogaan, ja nukun ojassa/
Mut kun tietää! et mitä tulos täst pojasta/

K.
Karmiva vaiva! Alkoholin tuoma sairas/
Lapsuuden jälkeinen elämä! Mikä painas?/
Viel nuori, mut silti vastuus teoistaan/
Viina pullo pöydäl! ja siinä se loistaa/

2.
Kärsin kännispäissäni, kärsin selvinpäinki/
Sit kun en saa, mietin edellisii päitäni/
Mitä tehny? Mitä olis pitäny tehdäkkin/
Sit sitäkin, et olisko paremmin voinu mennäki?/

Koska nyt en muista, et mitä tehny siellä/
Ja miten mä seuraavan kerran sen vietän/
Kun massit vähissä, tai lopussakin/
Mistä mä revin sen rahan, mitä täs tarvin?/

Ristin käteni, mietin mikä mussa mättää?/
Oon yltä päältä verta! Eikä muuta jääkkää/
Pelkään ja tärisen! Tätä kaikkee paskaa/
Ja pitäs viel kestää! Kun se päälle painaa/

Mä oikeesti yritän! Ja haluun olla toista/
Mut kun ei tätä paskaa niin vaan voita/
Mielikuva siit, mitä voisin oikeesti olla/
Sitä ei enään oo! Koska se ei oo totta/

Välil kun oon tässä, en ookaan ite siinä/
Joka toinen mun sisällä! Ite koitan piillä/
Se en ollut minä! Joka teki mitä tekikään/
En hallinnut sitä, mitä sit sillon menikään/

Oon huomannu! et mun järki kaikkoo/
Mä vaan tuskan ja vihan takaa vaistoon/
Pelkään puukkoo selästä! Siks vainoharhanen/
En tiedä miks, mut yksin metsäs harhailen/

Ai sä oot kulta ilonen? entäs sitten minä?/
Kun löytäny jonkun, josta enemmän pidän/
Kun mistään muusta, täs maailmassa/
Kato kun tuntuu, et olisin nyt jo taivaassa/

Ja vuokses olisin valmis kuolemaan ja kärsimään/
Rakastan sua, ja voitko sen jo käsittää?/
Mä haluun et sinä ja minä yhes ikusesti/
Niin et viel vanhan yhes oltas hengis/

Suudeltas ja kasvatettas omii lapsii/
Piha puisto vahdittas, kun viel tarvii/
Sit kun ne kasvaa, tytöst tulee yht kauniit/
Kun äidistään! ja poika olis sit vauhdis/

Niin kun minä, sekasin ja iloinen/
Tapais naisen sekin sit! Ja muuttus viel iloiseks/
Niin et kun viel joskus isoisän ja isoäitin/
Kateltas lapsen lapsii! Viimesin päivin/