''Auttaisko maiseman vaihto?
Tulisko ketään messiin?
Jos lähtisin, olisinko sit ainoo?
Liikaa pelkoo, liikaa stressii!
Mä haluun mennä muualle''
1.
Kukkana kedolla, nousee tähtenä taivaalle/
Löysin sen matalimman aidan, ja sanoin ei vaivalle/
Tie vei suoraan, eikä mutkitellu kun harvoin/
Mut loppu puolel, useat kurvit sai mut voimaa pahoin/
Kun ekat tipahteli vauhdista, ja posse harveni/
Niin mä sitä ekana Jumalalta pyysin anteeksi/
Frendit haudassa! On frendei taivaassa/
Ja hei ajan myötä ollaan kaikki siin laivassa/
Joka seilaa viimeiseen satamaan, valoon/
Kerran koko posse, on astumas herran taloon/
En väitä et oon uskovaisista se uskovaisin/
Mut jos en uskos, niin mistä mä sen uskon saisin?/
Et näkisin frendit jälleen, Jota kaivannu tarpeeks/
Ja täl uskol, mä peitän ne kaikki arvet/
En pyydä sitä anteeks, et usko mulle tärkee/
Vaan tätä myötä! Mut tää ainoo mis on järkee/
Huuki.a.
Toinen haudas! toinen elää huoleton laiffii/
Mul on se kulta! Vaik jäbäl olikin niit naisii/
Tätä mietittiin! Et miks musta tuli tällänen?/
Maineen omaava! Vaik bellojenkaa säädä en/
Respektit siitä! et oot ollu tukena joka sekuntti/
Vaik nyt mennykki! Niin mietin sua joka sekuntti/(Masa)
2.
Kukkana kedolla, nousee tähtenä taivaalle/
Löysin sen matalimman aidan, ja sanoin ei vaivalle/
Tie vei suoraan, eikä mutkitellu kun harvoin/
Mut loppu puolel, useat kurvit sai mut voimaa pahoin/
Vauhti vei multa tärkeen henkilön mukanaan hautaan/
Sen kenenkaa mul oli tapana monesti nauraa/
Mä yritin ymmärtää! Mä yritin käsittää tätä/
Miks ystävä hyvä! Miks joku tän omast kädest jättää?/
Suru torvet soi haudallas, ja jos osaisin laulaa/
Niin todellakin laulasin sun haudal, laulasin haudal/
Pyrin pyrkimistä! Ja haluisin kertoo fiiliksistäni/
Mut kun puhkin ja puherran, et saan säälisen biisistäni/
Et käsittäsit, kuin tärkee olit mulle ja muille frendeille/
Nyt käsitys maailma muuttu, kun lähit muille teille/
Mut mä en itke! Mä oon vuotanu kyyneleet jo/
Tottunu siihen, et läheiset vierelt muutenki katoo/
Huuki.b.
Toinen tuhkan taivaal, toinen edelleen täällä/
Kumpa toisin, kumpa olisit voinu tänne jäädä/
En meinaa et olisin mielummin kuolleena/
Vaik ei sekään pahasta! En pälkää kuolemaa/
Respektii siitä! Et olit osana mun maailmaa/
Nyt oot mun enkeli, kauneimpii enkeleit taivaalla/ (Janina)
3.
Kukkana kedolla, nousee tähtenä taivaalle/
Löysin sen matalimman aidan, ja sanoin ei vaivalle/
Tie vei suoraan, eikä mutkitellu kun harvoin/
Mut loppu puolel, useat kurvit sai mut voimaa pahoin/
Varjopuolina näis tarinoissa! Et totuus sattuu/
Ja nyt kun jälkeenpäin näit jo sit katuu/
Ettei kii osannu pitää! Sällikin veteli viimesii/
En sairaalal käyny! Vaik vetelitkin viimesiis/
Sillon siel tajusin! Et niin lyhyt elämä meillä/
Kun yks harha askel, voi jo johtaa meiät pois teiltä/
Enkä mä sitä kestä! Et parhaat menny jo läheltä/
Mut tiiän, että ootte täs lähel ja pidätte kiinni kädestä/
Vaik en rukoile usein! Rukoilen täst asiasta/
Sälleist ja Janinasta! Ja muittenki tarinasta/
Osa lähteny eri teille! Mut kiitos siitä!/
En kai kestäs tätä enää! Siks tää jo riittää/