Huuki.
Elämän mielenkiinto loppu, niinku hokkus pokkus
Se katos ihan lopus! Ja kun niin luulin et tähä tottus
Niin se paskanen elämä pitikin tosissaan hoppuu
Ja kun mä luulin et selviäisin kaikesta tästä
Niin vittu, nytkin se nainen ainoona kaikkena täällä
Ja kokoajan mä vaan huoletan sitä aiheetta tällä
1.
Matkan varsi raskasta! Mä vedän vaan rundii/
Kun katon vierelt frendien nististä elämää lungii/
Mä lupasin etten sortus, en sortus enään/
Kun naiseni takii! mä haluisin jo oikeesti elää/
Mut kun lopettaa seinään, se helposti palaa/
Höyryt mieles vielki! Ja kaipaan sitä salaa/
Ja sit ku lähti alta myös holinki maku/
Niin en enään ees tiedä, mihin mä tartu/
Nytkin lasken päivii, tunteja, minuuttejakin/
Siit koska viimeks kulautin lasin/
Poltin viime käärön, ja näin vanhat frendit/
Oon kai snopi! Kun en enään ees ehdi/
Olla se sama jäbä, joka veti mieluustii show.ta/
Raskas elämä vaan tuli tilalle, nyt vasta virtaan souda/
Ja että on perkeelen paskanen fiilis elää/
Koska kun haluis jotain, niin ei oikeen siihen yllä/
Huuki.
2.
Pitäis jatkuvasti painottaa kuin ihana nainen mul on/
Ilman sitä kauneutta, mä voisin vaan putoo/
Niinku kypsä omena puusta, syksyn saapuessa/
Ja mitä täs maailmas enään olis? Tän suhteen kaatuessa?/
Ei olis mitään, koska se nainen on kaikki meistä/
On vaan mitättömyys ja Laura, jos ei olis meitä/
Enkä nyt itsesäälist rustaa näitä! vaan totuudesta/
Tiiän et säälittävää, mut mä pidän tätä totuutena/
Oon vaan suttu paperilla, ja Laura on rivit/
Kiitti kulta, et mut viel paikoillani pidit/
Mä olisin varmasti jo sortunu, ja kuollukki/
Tai jos en, olisin varmaan nytkin juovuksis/
Jossain paskases räkäläs itkemäs surujani pois/
Siel hourailisin, siit et kumpa kaikki paremmin ois/
Olisin valmis lähtee, ja tekisin sen mielissäni/
Kuolema olis ollu yks ja sama, ei kukaan ees kärsis/