1.
Mä oon osana elämää, ja elämä taas osan mua/
Kun painan pääni tyynyyn, en kaipaa havahtua/
Mut silti aamusin, herään taas uuteen aamuunki/
Tavallaan kai mä kelaan, et kumpa mulle sattusi/
Jotain joka ei antas mun enää herää uuteen huomiseen/
Mut samal oon luvannu, etten koskis enää itseen/
Sil taval et koittasin tappaa itteni enään lopullisesti/
Mut monesti huomannu, et sen lupauksen unohdan hetkiseksi/
Mut mä herään silti aina tarpeeks aikasin takas järkiin/
En kai sais ikin ajatella näin! Mut miten voin näin kärsii/
Et tahto elämää kohtaan, on heikolla hapella/
Tapa mua tapa! Mä pystyn ihan hyvin anella/
Ja silti tarkotanki sitä! vaik toisalta pelkään/
Et jos joku tulis kadul ja puukotaski mua selkään/
Sil haluisin kuolla jonkun tärkeen asian puolesta/
Toivosin, et mut muistettas sillon kun mut kohtaa kuolema/
K.
Ympäril monii, mut ne monet ei mua nää/
Mitä mä teen? Mitä mä ees tääl?/
On mul ystävii, rakkaitta läheisii/
Mut silti! Mä en pysty turvautuu heihin/
2.
Oon osana silkkaa vihaa, joka onnistunu surra/
Enemmän kun tarpeeks! Mun elämä on turha/
Ja todellakin itsemurha! On käyny monesti mielessä/
Mut samal mietin! Et turhaanko mä tääl elän?/
Haluisin et joku ymmärtäs! Ja käsittäs nää sanat/
Pyyhkis pois mun huolet, ja olot pahat/
Oon kai turhan negatiivinen, kun en luota huomiseen/
Tänään oon viel pentu! Mut joskus ees en oo nuori (eh)/
Vaik hyvähän täs on puhuu, kun silkkaa paskaa/
Elämä on ollu helppo! Vaik on tullu pari mutkaa vastaan/
Perus suora laiffi ollu, mut silti tuntuu et mikään ei nappaa/
Ja toivosin vaan et onnistusin itteni hyvän puolest tappaa/
Sodas tai sit vaan pelastaes toista oman hengen uhalla/
Jooh kyllä, mä olisin valmis toisen eteen oman hengen uhrata/
En ees miettis hetkee! Et jos siihen tilanteeseen joutusin/
Mä en kai digais elää enään niis toimeettomis tuskis/