IRC-Galleria

first flow.
kuudes lokakuuta, vuosi 1998
Värjäänty uusi tuskasempi kansi
Tästä tää alko! Tästä alko uusi farssi
Miten mä näist teoist sanoiksi parsin

Päiväkirjalleni tarinan! Jotta rauhottuisin
Mitä mä teen? Mitä mä perin esi-isilt
Vanhempien toiveet! Mä nään kun ne murenee!
Nään sivusta miten poika toisen kadulla ruhtelee!

Mut pelottavinta on et se poika olen minä
Mä muutun! Enkä tästä ollenkaan pidä
Lyön lyö ja lyön! mieli huutaa loppua
mut ruumis haluu tätä! Ja alan tottua

toisen kipu on mulle ilo ja valo ankeudessa
Mä en enään nää tätä vain ainoastaan unessa
Vaan tästä on tullut totisinta totta minulle
Mä huudan! Ja annan itseni sille pirulle!

Second flow.
Sivuja kääntyy! Luen tarkkaan joka tavun!
Huudan anteeks antoo! Mut tunnen kuinka pahuus
On saanut musta otteen! Mä oon kohmees!
Enkä voi kun kaiken tän paskan kokee

Mä hymyilen! Vaikka sieluni itkee
Lopeta! Sä teet jälleen saman virheen!
Huudan sille pojalle! Mut se ei vaan kuuntele
Lopulta rauhotun! Mä ajaudun tunteeseen

Jossa tunnen iloa ja ettei tarvi ajatella mitään
Alan tulee siihen pirulliseen ikään
Jää kaikki taakse! Ei enään ketään rinnalla!
Mä raatelen loput siit toisesta! Mitäs oli pinnalla

Mä haluun tuhota kaiken! Joka mulle tuodaan esiin
Onko mahdollista et kaiken tän geeneissä perii?
Mä en oo parempi kun muutkaan! Mä vaadin syytä!
Nykysin muistutan vähemmän ihmistä kuin kyytä!

Thirty flow.
Mä rakennan pesää! Jossa tuhansia lukkoja!
Varmistan ettei niitä avata! Ne on kun puroja!
Aina luontoäiti viimein voittaa! Keksii keinon!
Jääkausi alkaa! Mut oon jo niin jäätä
Ettei se haittaa! Vaikka toivonkin ettei se jättäs

Mua eloon enään! Oon liikaa tehnyt pahaa
Karma jos iskis! Mä putoon tähän paskaan
Mikä ironista! Että osittain nautin kaikesta!
Joka epäonnistuu! Mä haluun avaa haavoja!

Mä nautin tuskasta! Ja nautin tuottaa sitä!
Tää olen minä! Enkä voi sille enään mitään!
Kuulen pääni sisältä äänii! Ne käskee satuttaa
Enkä mä ala enään sitä kaikkee katumaan

Synkkämieli! Synkistä sopukoista irroten!
Mulla on kirveestä vahva ja rohkee ote!
Tuut tippumaan ja lähtemään kanssani täältä!
Mä oon tietonen! Että näin elämämme päätän!!!

(Mä oon hullu! Enkä mä enään pelkää!/ Oon saanu liikaa nähdä ystävien selkää!/ Ketään ei välitä! Ketään ei käsitä!/ Mulla on nyt kaikki tässä mun käsissä!/)

Jokaikinen voi miettii, mikä täs tärkeintä/
Kuunteletko toisii, vaiko järjen äänt/
Ootko eläny hyvin? Vaiko vähän huolemattomammin/
Ei tarvi pelätä! Ei ajatella huomist tarvi/

Huominen tulee pakostakin, ei se pysähdy/
Maailma niin erillainen, ei siihen kyllästy/
Kun kattoo eri perspektiiviltä sitä kaikkee/
Huomen aurinko taas paistaa, vaik nyt olis vaikeet/

Mä väkisten mietin, miks jotkut stressaa liikaa/
Elämänsä pilaa, ja menee liian aikasin sitä viimestä siltaa/
Mä kaipaan muuta mä kaipaan unelmii/
Monet hienot hetket! Herkistää tunnelmii/

Mä huudan muistelmii! Susta ystäväiseni/
En käsittänyt sitäkään, et menit olithan monelle tärkeeki/
Mut tätä tää on tuska turhauttaa meiät kaikki/
Mä lopetan nyt! Mutten tuu ikin olee vaiti/

valase vähäsen valase tähän se
takaan sen, oon tääl et
sä saat olla just se jota tahdot
mitä sä viel tässä vatvot

sulle kaiken tahdon, en pelkää
musta hyvä mies viel herää
kun tutkitaan mun sisintä syvemmälle
mut nyt avaan sen kynälle

jolla rustaan paperin täyteen
mä nään et sä näyt ees
oot mun eka ja vika josta välitän
kai sä tän kaiken käsität?

välil hankalaa, mut en ikin takaakaan
ettei välis tulis riitaa, se tapanaan
on ollu jokasella, mut sovittasko jo
miten me edetään, oon jo tos

vaihees valmis, ottaa kiinni
suudella ja luvata etten päästä irti
mä sua tarviin, en muuta kaipaa
huomaa jo, mitä oot mulle saanu aikaan

Poika vasta kuudentoista! Nyrkkii tulee
Vahva on, moni frendi sitä tukee
Mut miettiny monesti lähtevänsä ikuseen uneen
muttei voi, kun paljon tyttöö kohtaan tuntee

Tyttö vuoden nuorempi, kaunein tyttö koulusta
Poika ollu jo vuoden tyttöön koukussa
Kihlat kaheksan kuukauden jälkeen
Nyt tyttö on jo liian tärkee

mustasukkasuudest yli päästy
ovat toisten heikot puolet nähnyt
arvostaa ja rakastaa silti toisiaan
mut silti poika menettää voimiaan

ne suunnittelee yhteistä kotii
Et poika pääsis pois se pelkää kotii
isä lyönyt, lyönyt pari kertaa liikaa
se poika juoksee päivät aina iltaan

refrain:
Liika on liikaa! En kestä enää
Mun elämä rikki! Mä haluun lepää!
Elä elämää mut unohtakaa mut
jos ei nyt niin joskus se olis tapahtunut

second flow.
Poika yhtenä iltana istuu puiston penkillä
isä ollu juomassa, se eksyy reitiltä
saapuu puistoon, jossa poika istuu
huomaa pojan, ja valmistelee ekaa iskuu

Poika ei enään niele sitä, panee kampoihin
mut nuori poika, heikoin voimin
Isänsä jatkaa ja jatkaa veri alkaa valuu
Poika ei hengitä! Eikä isänsä sitä tajuu

ambulanssi tulee myöhemmin paikalle
Poika kuollut jo, poika ajautunut taivaaseen
Poika ilman syytä, hakattu ja kuollu
poika viimesillään, elämästään luopu

On sunnuntai, kirkon oven pielissä tyttö
kyynelehtii, se on se pojan oma tyttö
Kävelee arkulle, laittaa kirjeen arkulle
Sen kirjeen pääl lukee, ilman sua elää haluu en

refrain

thirth flow.
Se tyttö laittaa silmät kii! itkee itsensä uneen
Mut huomaa taas, liikaa poikaa kohtaan tuntee
ilta liian kirkas, kirkkaus muistuttaa pojasta
sen silmät loisti niin, nyt tyttö pohjassa

Tytön taru on takana! Se ei kestä enään
Haluu pois, ei kykene yksikseen elää
Huutaa, lyö vaan lyötyy, enään ei tunnu
Ja näin se tyttö taas murtu

Mut nyt tyttö pukee päälleen, ja lähtee
Kulkee eteenpäin, ja matkal paljon näkee
Saapuu sillalle, alla junan kiskot
nyt tulee tytölle hymy siit ilost

Se huus kulta kanssas aoin ikusesti olla
ja huomenna se kaikki voi olla totta
Mä tarviin sua, en kykene ilman sua
Mä tiedän nyt, mä rakastan sua

Suljen silmäni! Mä maistelen käsiäsi!
Sanoit ettei tää ikinä vuoksein häviäsi
Tiesin ettet käsitäsi, tahdoin sut käsissäni
tuntee kaiken, et noudattanu käskyäni

en jaksa hälyäni! Huudan tuskasta
Mä oon oppinut elämään kuolemassa
et voi väittää tän tulleen puskasta
nyt nautitaan yhdessä kuolemasta

avaan akiles jänteesi
mä nään kuin menetät järkesi
oot kulta rakas tärkeeni
nautin kun veres lentää päälleni

nuolen haavojas, kipuni turtuu
sätkyilet, mut sun hiukset kauniisti hulmuu
alat jo murtuu, nään sen sun silmistäsi
nään miten elämän tahto susta hävii

kyynelees valuu pitkin poskipäitä
sanon sulle, mä koskin näitä
Veitseni terävä koskettaa vatsaasi
mä näytän rakkauden tapani

veitsi uppoo syvälle, sun sisälles
Mä nautin verestäs
veitsi uppoo syvälle, sun sisälles
Mä nautin verestäs

1.
Maalaat ruksei seinään, aina ku on ollu hyvä päivä siin/
Mä maalasin vuonna 2011 yhteensä 365 niit/
Muista viis, meit oli minä ja kaikki ne frendit/
Oon onnellinen nykysin, vaik kaipaan entist/

Ku jätkienkaa pussikaljan kautta, kantakuppilaan yhille/
Mut ikinähän ne ei jääny loppu illast yksille/
Oli makeeta chillaa, ottaa kaikesta irti kaikki/
Nykynen muijakin siin pyöri, vaik pyöri muitakin naisii/

Muistatko sä jäbä, miten sinä yhtenä iltana/
Rillon yläkerras, tanssin tavalla itteensä halus ilmasta/
Varsinkin sinä tiettyn iltana, jota mummojen illaks kutsuttiin/
Mitä mä sinä iltana menin tekee, nykysin helppo funtsii/

Mut vapaa mies, vapaine ajatuksineen liikkeellä/
Monet monituiset kerrat siin oli turpaansa saaminenki likellä/
Mut ei sitä opittu mitenkä! Olee ihmisiksi/
Ja tajusin sen et teit rakastan, tein tänkin siksi/

Refrain.
Hullunkurista maailmaa, hullujen vaivaan/
Löytynee rohtoo, mut ei meitä haittaa/
Vaik mikä tuli eteen, oltin tiimi loppuun asti/
Vielki valmis lähtee, vaik vierel onkin jo lapsi/

2.
Löyty siistei iltoi jatkuvasti, parhaat mielessä ikusesti/
Jussi 2011, vittu se pysyy mielessäin ikusesti/
Vaalin sitä aarteena, Tapasinhan sillon muistuttaa/
Rakkauteni teihin jätkät! Nykysin ku puistuttaa/

Erille ollaan kuljettu, hei jäbät missä mennään?/
Mä en oo unohtanu, ja veikkaan ettette tekään/
Ku monet saunat saunottiin, naurettiin typeryyksille/
Ja damn! Ne illat ja ne monituiset ilmeet/

Jota vastaantulijat jakeli! Mut me oltiin vaan/
Paskat muista! Oltiin posse parempaa hakee saa/
Löytämättä sitä kumminkaan, Muutuinko mä?/
Vai mikä sai tän tälläseks nykyään?/

Oon valmis kyl hankkii aikaa, vaalii taikaa/
Joka viime vuonna sai sen tunteen aikaan/
Vaik oonkin isä nykysin, ei se estä aina kaikkee/
Mulle ootte aina tärkeimmät ihan kaikes/

Refrain.
Vedän kuteet niskaan, pukkaris tunnelma käynnis/
Viimeset kuviot läpi! Ja koht jengi vetää täysil/
Pelikengät viel sidon, nyt se tunne ku...

1st flow.
Pääsee kentille, ei mitään parempaa tunnetta/
Voi unohtaa työt, voi unohtaa murheensa/
Mä oon nälissäni, ja tää on mun ruokaa/
Pelin sisäl mun sisäl yltäkylläsyyttä tuottaa/

Alkuveryttely päälle, hikee pintaan/
Se tuntuu niin mahtavalta! Jos tunteen vois mittaa/
Tää olis mahtavinta! Peli kun pärähtää käyntiin/
Kentäl 4 muuta tiimis, ne ei jätä sua yksin/

Alotushyppy alottaa kaiken, pelinrakentaja tuo ylös/
Skillseil ohitus yrityksii! Joutuu puolustus tekee työt/
Laidas pointti joka ei vaan erehdy/
Se luotto kaveri on kaudes eniten pisteit tehny/

Centteri viel pitää huolen, et korin alta ei eksytä/
Peli kenttä täyttyy, jokanen koittaa puolustajansa eksyttää/
Pari skriinii! Ja paikka vapautuu jälleen/
Tiimipelis vastustaja jää nyt paljon jälkeen/

Refrain.

2nd flow.
Kentäl juoksee verenmaku suussa, niin mahtavaa/
Täs tiimis jokanen tietää oman paikkansa/
D ei petä! Vastustaja tanssii meidän tahtiin/
Meil erehtymätön pelityyli! Lyödään vastustajat kahtii/

Meilt ei huku pallo, jokanen pomputtaa koposen tapaan/
Ja jokanen löytää sen jengiläisen vapaan/
Kori paikka vapautuu! Jump shootit varmasti pussiin/
Erii neljä, Jokanen vedetään täysil loppuun jii!/

Kun luotto kavereihin, toimii ihan mikä vaan kuvio/
Pelin edes, vaihetaan stradegioita! jotka muistetaan unis jo/
Ykskään kaveri, ei tähän asti olis päässy ilman treenii/
Ja sitähän löytyy! Koska motivaationa rakkaudest peliin/

Peli nopee temposta! Tyhmä ei pärjäis/
Tietämättömät joka kerta jalkoihin jäis/
Peli vaatii kuntoo! Aivoi sekä tahtoo/
Se on paljon! Mut sen oppii jos vaan tahtoo/

Muutama vuosi taaksepäin, en voinut kuvitella tällästä elämää/
Olin tottunut rippeitä keräämään/
Kaikki oli pirstaleina, ja makasin vaan selällään/
Nyt toivon että tää tulis kestämään/

Vierel kaks ihmistä! Johon ehtinyt rakastuu/
Oma tyttöni sekä naiseni! Elämän ilonikin on palannu/
Näille neidoille haluun kaikkee, ja vaan parasta/
Haluun joka hetki kertoo vaan kuin niitä rakastan/

Tää vankka tunne, mihin rakennan pohjaa/
Oon halunnu pitkään! ja vihdoin sen kohtaan/
Mitä vain suurimmis haaveis tuntenu/
En ennen tällästä sanoiks pukenu/

Mut oon onneni huipulla, rakkaitteni vierellä/
Tää elämä on hieno matka! Ku tälläset vierellä/
Osaan olla huono ihminen! Mut paranen kokoajan/
Oon jo oppinu virheistäni parempia tekoja kokoamaan/
¨
''
Valosta pimeään! Tehny välillä kipeää!
Mut kun itsestään! On huutanut nimeään!
Tää onni mun puoleeni! Palannut takasin/
Mä oon onnistunut parantamaan tapani/
''
¨
Halaan ja suutelen! Rakastan ja välitän/
Mä vihdoin elämäni suunnan käsitän/
Ootte lähelläni! Se on tärkeintä/
En haluu ikinä menettää teitä/

Ootte mun enkelit! Ja mä suojelen teitä/
Mä lupaan olla matkas, teiän jokasella teillä/
Halusta oppineena! Oon kykyni nähnyt/
Oon pystyssä! Vaik oon siel pohjassakin käynyt/

Mistä ennen jaettiin, nyt se toisilta riistetään/
Kieltoja kieltojen perään! Nenätkin niistetään/
Tarkottaen, ettei täs maailmas oo varaa mihinkään/
Nykysin ei oo mitään millä vois piristää/

Nuoren olotilaa! Sainataan vaan sairaaks/
Lapsi onkin sairas! Jos sitä tylsyys vaivaa/
Pleikkarit, boxit! Mut realimaailman ystävät?/
Jääny taakse! Nykysin tulkitaan lapsii jopa yskästä/

Aletaan sainauksii kyhätä! Lääkkeit myydään/
Rahaahan se on! Ja kansa sitä pyytää/
Isot herrat rikastuu! Ja nuorten masennus alkaa/
Nuorille masennukseen lääkkeet harhaa/

Sivuvaikutteina sympatia katoo! Ei moraaliteettia/
Sit syytellään, ja syyllisyyden sormi kohdistaa vanhempia/
Vaik vaivahan on meidän silmien edessä/
Miks ei voida toisin tässä maailmassa edetä?

ref.
Syylisyyden tunne! Mikä johtaa kuoloon/
Syrjitään nuorii alusta asti valoon huonoon/
Vähän erillaisuus, vaatii napin jos toisen/
Mut sit ku oma psyyke jää siinä toiseks/

''
Siihen Mihin jää koukkuun, on irti pääseminen vaikeeta/
Tyrkytetään lisää sitä sairasta ainetta/
Rikastutetaan toisten taskuu, ja ihmetellään/
Miks tää elämä näin sitten menikään/

Turha enään selittää, kun nuori vanhemmilta varastaa/
Aseeseen tarttuu! ja omiaan vapahtaa/
Onko maailma niin paha? Vaiko tyhmiä täynnä?/
Miks epäillään, vaik joku sen todeks näyttäs?/

Ite epäilen aina! Enkä lopeta sitä koskaan/
Sinisilmäsyys on synti! Sellaset työnnetään loskaan/
Tallotaan ja tönitään lisää! Nähnyt sen ennenkin/
Yhden jos toisen kerran viimeisen kerran ystävän peittelin/

Ikuseen uneen! Tämän paskan vuoksi!/
Joku väsähti! Ja viimeisen kyyneleen vuoti/
Se luvattu luoti! Jolla karkas pois tästä/
Kylmästä maailmasta jota ei kylmyydeltä päätä!

Ehken kerro tätä paljon, vaik välil sattuu/
Oon noussu joka iskusta! Siit' takuu/
Nää ruhjee kehossani! Näytän nyt kuinka/
Nousin köyhyydest kuninkaaks tuitta/

Rakensin siltaa, ja ylitin sen joen/
Tehny kaiken ite! Ja siks tän tärkeen koen/
Matka hiekkalaatikoilta, tähän asti/
Siis siihen asti, kun synty kaikkein kaunein lapsi/

Tyttöni mun kulta! Jota varjelen aina!/
Takaan olla vierel! Kun se päänsä tyynylle painaa/
Mä tunnen tuskaa, kun se itkee/
Mut luvannu olla sen vuoksi sitkee/

Siihen lisäks tän lapsen äiti! kauniimpi puoleni/
Tiedän et pitäs aina avaa hälle huoleni/
Mut suru vaikee vuotaa! Ku muillaki paheita/
Kulta tiedän et sulkin on vaikeeta/

Refrain.
Taistellu siltani kuntoon! Nyt uus taistelu/
Mä haluun kaikki virheeni jo peruu/
Näyttää kuinka hyvä voin ollakkaan/
tyttöi mulla kaks! Jota en anna multa pois ottamaan/