IRC-Galleria

1 flow
Mistä kaikuu, se joka päiväinen kaipuu/
Ajaudutaan alkuun, Jokanen horrokseen vaipuu/
Ikonisessa yhteiskunnassa valheilla tasotetaan/
Ne tiet jotka ollaan monesti taplattu kuoppaseks vaan/

Vaaditaan vaatimista, mis välis hengähdetään/
Nyrkki osuu tauluun, mut katotaan etäält/
Mihinkään ei väliin mennä, kädet pestään/
Ei oo kestään, tätä paskaa estää/

Tässäkö sitä pitäs elää?/
Hei nyt vittu sentään, olisko aika herää/
Avata ne sumun peittämät silmät vihdoin/
Yhteskunta vetää välistä, ja kuin se vihlois/

Käännetään vaan poskee, ja antaa sen koskee/
Se on saanu tästä kaikesta otteen/
Ja kuka tekee mitä? Pelkkää media huoraamista/
Kukaan ei nosta sormee, kettään ei oo huomaavinaan/

Refrain:
Valot himmenee jälleen, ilman saavutuksii/
Raharikkaat riistää, ilman tunnon tuskii/
Ketä auttas? Ne media huoratko sitten?/
Ei auta! Näät peilistäs vaan ittes/
Ikoninen yhteishyvä, valheiden kautta/
Yksilöt ei saavuta ne on niin haurast/

2 flow.
Avaat lompsas, monta kaverii vierellä/
Suljet lompsas, lähtee kaveris viereltäs/
Täs ylikaupallisessa yhteiskunnassa raha määrittää/
Jos luotat johtoon, ne sun mieles vääristää/

Älä jänistä! Älä joka ikiseen hypytykseen lankee/
Taistele vastaan, tartu siihen kirveen varteen/
Tarviitko sä sitä kaikkee? Mitä ne tuputtaa/
Loputon tarve, se vie kaiken suruttaan/

Puuttees tekee susta heikon, ne tietää sen/
Voit estää sen, tai vaan niellä sen/
Patruunat on jo piipussa, laukasu lähellä/
Ne sanoo mitä haluu, ja sä syöt sen kädestä/

Ja kuten sanottu rehellinen maan perii/
Mutta sen maan johtoon pääseen valheellisesti/
Sikatautikin toi kaupalliselle yhteisölle miljardei/
Sä sen nielit, mut kuka nauttii niist miljardeist?/

Syyspäivä, pimenevä ilta alkaa/
Hämärtää ilma, poika oman tiensä valkkaa/
Ja se on aivan varmaa, että toiset syyllistää/
Kritisoijat, ne elää omas syynissään/

Mutta ketä ylistää? Ketä tukee?/
Kuka väsyneen kantaa ja vaatteisiin pukee?/
Poika on kokenut kuoleman kierteen/
Kokenut kun se kuolemakin mennyt pieleen/

''Sä et sitten ossaa mittään'' se huuto kaikuu/
Ja jälleen poika itkun saattelemana uneen vaipuu/
Edelliseen päivään kaipuu, kumpa tää ohi olisi/
Ennen se poika mietti että ehkä pian kaikki toisin olisi/

Mutta pessimismi kasvaa, kasvaa sisältä/
Se on saanut sen geeneissä isältä/
Geeneistä jota Suomalainen mies kärsii/
Mutta poika miettii jo kuinka kaikki viel hävii/

Refrain:
Maailma joka niin kaunis kauempaa
Ahistaa läheltä, eikä jaa sympatiaa

Chorus.
Happilaite laulaa! Vikaa kertaa täällä näin/
Oot vieraantunut elämästä, et ole täältäpäin/

Happilaite laulaa! Vikaa kertaa näkee sen/
Se on ohi nyt! Sä et enään täällä kävele/

first flow.
Vapautan keuhkoistani savuisan ongelman/
Tää on vaikeeta! Ei tää tunnu oikeelta/
Olit viell eilen vierellä! Missä sä oot nyt?/
Mihin sä menit? Mihin sä nyt päädyt?

Ootko kaiken nähnyt? Mä luulin niin/
Mut sitten sen uutisen tästä kuulinkin/
Olitkin liian heikko! Liian vahvoja vastassa/
Draamanen elämä! Hetkistä näistä kavahdan/

Jotain on annettu jokaselle, mut sulta se vietiin/
Jokanen frendi tätä samaa susta miettii/
Miten tärkee! Miten paljon me tarvitaan/
Muistoi ajasta! Mut ne vaan meihin kahlitaan/

Satuttamaan ja muistamaan! Mitä me menetettiin/
Veli! Tuu takasin, ja tuu heti!/
Anna mun rutistaa! Edes kerran viel/
Muuten mustakin kaiken viet!/

Chorus::

second flow:
Hallusinaatiot puskee läpi! Ne puskee selvinkin/
Kaipaan kaikkee sitä! Kaipaan entisii/
Frendei! Kaipaan rakkaitteni luokse palaamista/
Veli miks sä lähdit? Ollaaks siel vapaampia?/

Oon aina miettinyt, että jokasella on tarkotuksensa/
Mut miks mä en ehtinyt ilmaista mun tunnetta/
Sitä mitä mä susta välitin! Sitä mä kaipaan!/
Kukaan muu ei saa sitä samaa tunnetta aikaan/

Kun me ei enään istuta sil teissillä/
Ei koettu edes sitä kauan puhuttuu interreiviä/
Mä pelkään tulevaa, mut kammoon eilistä/
Mä en pysty enään edes katsoo itteeni peilistä/

Veljet ja siskot kaipaa läheisiään! Niin se menee/
Toinen käsi toisen kädet pesee/
Mut yhdessä ne tästä maailmasta impperiumin tekee/
Mut se oli meidän motto kauan sitten ennen/

Chorus

Huudan! Mä huudan sut takasin! En kaipaa muuta! Mä huudan! Huudan sut takasin

1st flow:
Etkot jatkot ja sitten katkot/
Tän tien valinut kun muut mielessään vatvo/
Selittivät mulle, että matkas katso/
Teen mitä täytyy, älä hiuksias halo/

Se nähään mihin päätyy, tän tien kulku/
Mut kun tännekin saakka ollaan tultu/
Moni olis ja jo murtu! Se ei muutu/
Kohtalon kokemia kolhuja ei keltään puutu/

Mustakin parikymppisenä isä, vaikka siit onnellinen/
Niin se rakkaus on se todellinen/
Kolhujen kautta voittoon, niinhän se menee/
Kokemus ihmisen onnelliseksi tekee/

Ja nyt usein mietin, miten hieno on olla/
Rakkaiden ympäröimänä, tuntee olevansa totta/
Enkä mä liikaa ota! Ja pyydän vähemmän/
Tässähän kaikki hyvin, tytärkin opettelee kävelemään/

Refrain:
Maailma rullaa yeah! Jokaselle hyvää toivoen/
Tääl taplaillaan, ja vaikka välil loittonen/
Eikä ystävät kuule musta usein mitään/
Niin aina kaikista tuun kiinni pitään/

2nd flow:
Haavoja hoideltu ja itketty tarpeeks/
Nyt mä saanut niistä asioista ihan tarpeks/
Tässä uusi elämä! Uudet tavotteet sille/
Ekaks mä koita olla vahvempi ja pirtee/

Toiseks ja tärkeimmäks, huolehtii perheestäni/
Rakastaa niitä kahta ytimessäni/
Ja näyttää kuinka tärkeitä toiset osaa olla/
Ja tällä tarkotan naistani sekä tytärtäni tossa/

Mun vieressäin! Jota kohtaan tunteet ihan järjettömii/
Enkä anna kenenkään kadota enään jäljettömiin/
Se aika on ohi! Huolet on ohi!/

1.
Kakskyt vuotta! Monta hienoo hetkee koettu!/
Aina on kaikki ilo joka hetkest irti otettu/
Avartanu elämänkokemusta! Tekemäl juttuja!/
Välil vähän oman piirin ulkopuolelta, joskus tuttuja/

Mut siis aina jokanen juttu tehny musta kestävämmän/
Joka isku sattunu! Mut huudan nyt kestän täällä!/
Nyt asioita joita en olis ikinä edes voinu kuvitella/
Meinaan näitä tän hetkisee hetkii! Vieres sellanen bella/

Joka päivä päivältä kauniimpi! Ja silmissäni rohkeempi/
Ja se päivä! Kun mun tytär synty sillon totesin/
Et ouh shit! Tätä oon kaivannu! Tätä halunnut/
Nyt vihdoin oon sen kaiken itsekkin tajunnut/

Täällä on mun paikkani! Mun aikani!/
Mä nään kuinka kaikki loksahtaa, tää on mun paikkani/
Viel ku synnytys salissa ekaa kertaa Nellaa sylissä pidinkin/
Nyt se tos vierel rupattaa! Ja on paras piristin/

Refrain!
Tätä Ihanaa autuutta! Mä elän tääl tätä tällä tavalla/
Tää on niin mahtavaa! Saanu jälkeläiseni tavata/
Rakastan näit kahta mimmii elämässäni niin paljon!/
Etten edes tiedä mitä takasin niille voisin tarjoo/

2.
Entinen elämä! Se oli kokemuksien summaa/
Joku sanos paskaks! Jos pitkään funtsais/
Mä laputin! Käytin ties mitä milloinkin turruttaakseni/
Sen tuskan! Ja sen nyt jättänyt taakseni/

Tullu monta muistutusta siitä! Mitä tein sillon/
Voin sanoo, etten niist ajoist muista mitä tapahtu sillon/
Paljon mitään enkä paljon uskalla muistellakaan/
Sillon ei paperillekaan mitään järkevää musteenakaan/

Raapustunut! Koska mielenkiinto oli toisaalle/
Nyt jälkeenpäin! Tätä monet tovit tokailen!/
Miks menin tekee! Miks en voinu jättää tekemättä/
Enkä edes oo varma mitä olin sillon tekemässä/

Ystävät kaikkos! Ja muuttu moni asia täysin!/
Kai mä vaan halusin kovan pojan maineen ja sen näytin/
Pari päälle karkausta ja hullun paperit/
Hei se oli entistä! Miks ette usko sitä kaverit?

first flow.
kuudes lokakuuta, vuosi 1998
Värjäänty uusi tuskasempi kansi
Tästä tää alko! Tästä alko uusi farssi
Miten mä näist teoist sanoiksi parsin

Päiväkirjalleni tarinan! Jotta rauhottuisin
Mitä mä teen? Mitä mä perin esi-isilt
Vanhempien toiveet! Mä nään kun ne murenee!
Nään sivusta miten poika toisen kadulla ruhtelee!

Mut pelottavinta on et se poika olen minä
Mä muutun! Enkä tästä ollenkaan pidä
Lyön lyö ja lyön! mieli huutaa loppua
mut ruumis haluu tätä! Ja alan tottua

toisen kipu on mulle ilo ja valo ankeudessa
Mä en enään nää tätä vain ainoastaan unessa
Vaan tästä on tullut totisinta totta minulle
Mä huudan! Ja annan itseni sille pirulle!

Second flow.
Sivuja kääntyy! Luen tarkkaan joka tavun!
Huudan anteeks antoo! Mut tunnen kuinka pahuus
On saanut musta otteen! Mä oon kohmees!
Enkä voi kun kaiken tän paskan kokee

Mä hymyilen! Vaikka sieluni itkee
Lopeta! Sä teet jälleen saman virheen!
Huudan sille pojalle! Mut se ei vaan kuuntele
Lopulta rauhotun! Mä ajaudun tunteeseen

Jossa tunnen iloa ja ettei tarvi ajatella mitään
Alan tulee siihen pirulliseen ikään
Jää kaikki taakse! Ei enään ketään rinnalla!
Mä raatelen loput siit toisesta! Mitäs oli pinnalla

Mä haluun tuhota kaiken! Joka mulle tuodaan esiin
Onko mahdollista et kaiken tän geeneissä perii?
Mä en oo parempi kun muutkaan! Mä vaadin syytä!
Nykysin muistutan vähemmän ihmistä kuin kyytä!

Thirty flow.
Mä rakennan pesää! Jossa tuhansia lukkoja!
Varmistan ettei niitä avata! Ne on kun puroja!
Aina luontoäiti viimein voittaa! Keksii keinon!
Jääkausi alkaa! Mut oon jo niin jäätä
Ettei se haittaa! Vaikka toivonkin ettei se jättäs

Mua eloon enään! Oon liikaa tehnyt pahaa
Karma jos iskis! Mä putoon tähän paskaan
Mikä ironista! Että osittain nautin kaikesta!
Joka epäonnistuu! Mä haluun avaa haavoja!

Mä nautin tuskasta! Ja nautin tuottaa sitä!
Tää olen minä! Enkä voi sille enään mitään!
Kuulen pääni sisältä äänii! Ne käskee satuttaa
Enkä mä ala enään sitä kaikkee katumaan

Synkkämieli! Synkistä sopukoista irroten!
Mulla on kirveestä vahva ja rohkee ote!
Tuut tippumaan ja lähtemään kanssani täältä!
Mä oon tietonen! Että näin elämämme päätän!!!

(Mä oon hullu! Enkä mä enään pelkää!/ Oon saanu liikaa nähdä ystävien selkää!/ Ketään ei välitä! Ketään ei käsitä!/ Mulla on nyt kaikki tässä mun käsissä!/)

Jokaikinen voi miettii, mikä täs tärkeintä/
Kuunteletko toisii, vaiko järjen äänt/
Ootko eläny hyvin? Vaiko vähän huolemattomammin/
Ei tarvi pelätä! Ei ajatella huomist tarvi/

Huominen tulee pakostakin, ei se pysähdy/
Maailma niin erillainen, ei siihen kyllästy/
Kun kattoo eri perspektiiviltä sitä kaikkee/
Huomen aurinko taas paistaa, vaik nyt olis vaikeet/

Mä väkisten mietin, miks jotkut stressaa liikaa/
Elämänsä pilaa, ja menee liian aikasin sitä viimestä siltaa/
Mä kaipaan muuta mä kaipaan unelmii/
Monet hienot hetket! Herkistää tunnelmii/

Mä huudan muistelmii! Susta ystäväiseni/
En käsittänyt sitäkään, et menit olithan monelle tärkeeki/
Mut tätä tää on tuska turhauttaa meiät kaikki/
Mä lopetan nyt! Mutten tuu ikin olee vaiti/

valase vähäsen valase tähän se
takaan sen, oon tääl et
sä saat olla just se jota tahdot
mitä sä viel tässä vatvot

sulle kaiken tahdon, en pelkää
musta hyvä mies viel herää
kun tutkitaan mun sisintä syvemmälle
mut nyt avaan sen kynälle

jolla rustaan paperin täyteen
mä nään et sä näyt ees
oot mun eka ja vika josta välitän
kai sä tän kaiken käsität?

välil hankalaa, mut en ikin takaakaan
ettei välis tulis riitaa, se tapanaan
on ollu jokasella, mut sovittasko jo
miten me edetään, oon jo tos

vaihees valmis, ottaa kiinni
suudella ja luvata etten päästä irti
mä sua tarviin, en muuta kaipaa
huomaa jo, mitä oot mulle saanu aikaan

Poika vasta kuudentoista! Nyrkkii tulee
Vahva on, moni frendi sitä tukee
Mut miettiny monesti lähtevänsä ikuseen uneen
muttei voi, kun paljon tyttöö kohtaan tuntee

Tyttö vuoden nuorempi, kaunein tyttö koulusta
Poika ollu jo vuoden tyttöön koukussa
Kihlat kaheksan kuukauden jälkeen
Nyt tyttö on jo liian tärkee

mustasukkasuudest yli päästy
ovat toisten heikot puolet nähnyt
arvostaa ja rakastaa silti toisiaan
mut silti poika menettää voimiaan

ne suunnittelee yhteistä kotii
Et poika pääsis pois se pelkää kotii
isä lyönyt, lyönyt pari kertaa liikaa
se poika juoksee päivät aina iltaan

refrain:
Liika on liikaa! En kestä enää
Mun elämä rikki! Mä haluun lepää!
Elä elämää mut unohtakaa mut
jos ei nyt niin joskus se olis tapahtunut

second flow.
Poika yhtenä iltana istuu puiston penkillä
isä ollu juomassa, se eksyy reitiltä
saapuu puistoon, jossa poika istuu
huomaa pojan, ja valmistelee ekaa iskuu

Poika ei enään niele sitä, panee kampoihin
mut nuori poika, heikoin voimin
Isänsä jatkaa ja jatkaa veri alkaa valuu
Poika ei hengitä! Eikä isänsä sitä tajuu

ambulanssi tulee myöhemmin paikalle
Poika kuollut jo, poika ajautunut taivaaseen
Poika ilman syytä, hakattu ja kuollu
poika viimesillään, elämästään luopu

On sunnuntai, kirkon oven pielissä tyttö
kyynelehtii, se on se pojan oma tyttö
Kävelee arkulle, laittaa kirjeen arkulle
Sen kirjeen pääl lukee, ilman sua elää haluu en

refrain

thirth flow.
Se tyttö laittaa silmät kii! itkee itsensä uneen
Mut huomaa taas, liikaa poikaa kohtaan tuntee
ilta liian kirkas, kirkkaus muistuttaa pojasta
sen silmät loisti niin, nyt tyttö pohjassa

Tytön taru on takana! Se ei kestä enään
Haluu pois, ei kykene yksikseen elää
Huutaa, lyö vaan lyötyy, enään ei tunnu
Ja näin se tyttö taas murtu

Mut nyt tyttö pukee päälleen, ja lähtee
Kulkee eteenpäin, ja matkal paljon näkee
Saapuu sillalle, alla junan kiskot
nyt tulee tytölle hymy siit ilost

Se huus kulta kanssas aoin ikusesti olla
ja huomenna se kaikki voi olla totta
Mä tarviin sua, en kykene ilman sua
Mä tiedän nyt, mä rakastan sua

Suljen silmäni! Mä maistelen käsiäsi!
Sanoit ettei tää ikinä vuoksein häviäsi
Tiesin ettet käsitäsi, tahdoin sut käsissäni
tuntee kaiken, et noudattanu käskyäni

en jaksa hälyäni! Huudan tuskasta
Mä oon oppinut elämään kuolemassa
et voi väittää tän tulleen puskasta
nyt nautitaan yhdessä kuolemasta

avaan akiles jänteesi
mä nään kuin menetät järkesi
oot kulta rakas tärkeeni
nautin kun veres lentää päälleni

nuolen haavojas, kipuni turtuu
sätkyilet, mut sun hiukset kauniisti hulmuu
alat jo murtuu, nään sen sun silmistäsi
nään miten elämän tahto susta hävii

kyynelees valuu pitkin poskipäitä
sanon sulle, mä koskin näitä
Veitseni terävä koskettaa vatsaasi
mä näytän rakkauden tapani

veitsi uppoo syvälle, sun sisälles
Mä nautin verestäs
veitsi uppoo syvälle, sun sisälles
Mä nautin verestäs