IRC-Galleria

PAASTONAIKA

Pääsiäissunnuntaita edeltävää neljänkymmenen päivän jaksoa kutsutaan paastonajaksi. Roomalaiskatolinen kirkko määräsi aikoinaan paastonajan katumuksen ja paaston ajaksi, jota alun perin kutsuttiin latinaksi "Quadragesimaksi" ("neljäskymmenes").10 Monet kirkot edellyttävät -- tai ainakin toteuttavat -- tuona aikana paastoa ja kieltäymystä. Vaikka roomalaiskatolinen kirkko on näiden rajoituksien alkuupanija, ne ovat tunkeutuneet myös protestanttisiin kirkkoihin, vaikkakin vähemmän sitovina. On selvää, ettei paastossa ja kieltäymyksissä ole sinänsä mitään pahaa. Mutta jos kirkko vaatii niiden toteuttamista uskonnollisina velvoitteina, se sotii Kristuksessa olevaa vapauttamme vastaan (Kol. 2:16).

The Catholic Encyclopedia toteaa paastonaikaisesta ja tiettyinä muinakin aikoina noudatettavasta kieltäymyksestä seuraavaa:

Kieltäymyksen laki sitoo kaikkia yli 14-vuotiaita; kieltäymyksen, ts. paaston velvoitus,
joka tarkoittaa vain yhteen täyteen ateriaan ja kahteen kevyempään ateriaan pitäytymistä
vuorokauden aikana, sitoo kaikkia katolisia 21 ikävuodesta 59 vuoteen. Se kieltää
lihan, lihakeittojen ja lihasta valmistettujen kastikkeiden syömisen. Täydellistä
kieltäymystä noudatettaessa näitä ruokia ei syödä ollenkaan. Osittaista
kieltäymystä noudatettaessa näitä ruokia voidaan syödä pääaterialla.11
Koska roomalaiskatolinen kirkko ei usko, että Jeesuksen ristinkuolema poistaa täydellisesti synnin rangaistuksen12, katumusta (itsensä kuolettamista hurskauden ja itsensäkieltäymyksen kautta) harjoitetaan erityisesti paastonaikana. Toinen roomalaiskatolisia koskeva kielto paastonaikana on naimisiinmeno, sen sijaan on murehdittava Kristuksen kuolemaa.

Roomalaiskatolisen kirkon mukaan paastonaika on säädetty Herran katkeamattoman neljäkymmenpäiväisen paaston (Matt. 4:3-4) muistoksi ja "pääsiäismysteeriin" valmistautumiseen.13 Mutta koska Raamattu tai edes traditio ei yhdistä Jeesuksen paastoa ja Hänen ylösnousemustaan, on syytä olettaa, että paaston juuret ovat syvemmällä.

Kirkkohistorian alkuvaiheessa ei noudatettu neljänkymmenen päivän pituista paastonaikaa pääsiäiseen valmistautumiseksi, vaikka kristillistä pääsiäistä kyllä vietettiin samanaikaisesti juutalaisen pääsiäisen kanssa. Vasta 500-luvulla roomalaiskatolinen kirkko velvoitti jäsenensä paastoon ja kieltäymykseen ennen pääsiäistä. Ei siis ole hämmästyttävää, että havaitsemme samanlaisen neljänkymmenen päivän pituisen, kevään alkaessa tapahtuvan itsensäkieltäytymisen jakson monissa pakanakulttuureissa.

Muinaiset egyptiläiset noudattivat neljäkymmentä päivää kestävää paastoa Osiriksen kunniaksi. Osiriksen sanottiin olevan Isiksen aviomies ja poika.14

Kreikkalaiset viettivät merkittävää neljänkymmenen päivän suruaikaa Cereksen tyttären Proserpinen muistoksi, kun Pluto, helvetin jumala, vei hänet pois.

Tämä kreikkalainen taru käy yksiin Ishtarin kanssa, joka etsiessään pyhää eliksiiriä poikansa Tammuksen henkiinherättämiseksi astuu alas Hadekseen. Talven kuollut tila symboloi Ishtarin maan alla elävien ruhtinattarien vankina oloaikaa. Kun jumalat havaitsivat Ishtarin poissaolon merkityksen luonnolle, he lähettivät sanansaattajia Hadeksen valtiattarelle vaatien Ishtarin vapauttamista. Hänen oli myönnyttävä, ja Ishtar sai palata maan päälle tuomaan tullessaan kevään runsauden.15

Alexander Hislop kertoo, että "Yezidit eli Kurdistanin pakanalliset paholaisenpalvojat noudattivat sellaista neljänkymmenen päivän keväistä paastoa ja olivat perineet tavan muinaisilta opettajiltaan babylonialaisilta".16

Huomaamme siis, että tällaisesta ennen kevätpäiväntasausta pidettävästä neljänkymmenen päivän paastosta on tietoja kautta koko maailman jo kauan ennen kristillistä aikaa. Juuri ennen tällaisen pakanallisen paastonajan alkua vietettiin remujuhlia, joihin kuului mitä hedonistisimpia tapoja. Pidettiin karnevaaleja, joissa ihmiset esiintyivät erilaisiksi jumaliksi pukeutuneina ja harrastivat näissä paraateissa avoimesti seksuaalisia perverssioita.

Tänään sitä vastaa (tavallisesti kolmen päivän pituinen) laskiaisaika juuri ennen tuhkakeskiviikkoa ja paastonajan alkua. Laskiainen huipentuu erilaisiin juhliin, joista tunnetuimpia ovat Mardi Gras (ransk. sananm. rasvatiistai), jolloin remutaan ja juodaan ennen paastonajan kieltäymyksiä.