IRC-Galleria

Kirje galatalaisille 3

1. Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
2. Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
3. Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
4. Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut.
5. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta,
6. samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?
7. Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
8. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi".
9. Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.
10. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee".
11. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta".
12. Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä".
13. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" -
14. että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
15. Veljet, minä puhun ihmisten tavalla. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä siihen mitään lisätä.
16. Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus.
17. Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.
18. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta.
19. Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
20. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.
21. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
22. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
23. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
24. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
25. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
26. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
29. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

Kirje galatalaisille 2

1. Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
2. Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.
3. Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
4. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5. me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
6. Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,
7. vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -
8. sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa -
9. ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.
10. Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä.
11. Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
12. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
13. ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
14. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
15. Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä;
16. mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
17. Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se!
18. Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

Kirje galatalaisille 1

1. Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,
2. ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille.
3. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta,
4. joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!
5. Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
6. Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
7. joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
8. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
9. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
10. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
11. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12. enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
13. Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin
14. ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
15. Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi
16. ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä,
17. enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.
18. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi.
19. Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen.
20. Ja mitä kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edessä minä sanon, etten valhettele.
21. Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakuntiin.
22. Mutta olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa.
23. Heidän kuuloonsa oli vain tullut: "Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti";
24. ja he ylistivät Jumalaa minun tähteni.

"Salaliitto" saavuttaa kehityksensä huipun seurakunnan vainossa (Ilmestyskirjan "sota Karitsaa vastaan"). Ihmiskunnan kollektiivinen kapina tulee niin vahvaksi, että se voi tulla julkiseksi ja kiihottaa julkiseen vihollisuuteen evankeliumia kohtaan. Sanoma pelastuksesta ei ole tervetullut maailmassa, jossa ei ole Jumalaa. Käsitys, jonka mukaan ihmiset ovat syntisiä, on liian negatiivinen, käsitys, että Jeesus pelastaa, on liian eksklusiivinen ja käsitys, että on käännytettävä toisia, on liian erotteleva, jotta ne voisivat palvella Ihmisen Yhdistynyttä valtakuntaa. Järjestäytynyt luopumus pitää myös Hyviä Uutisia liian totuudellisina, jotta se voisi kestää evankeliumia. Antikristuksen viimeinen vihan kouristus tuo toiminnassaan ilmi vihansa Kristusta kohtaan ja syytää raivonsa kaikkia niitä kohtaan, jotka kutsuvat itseään Kristuksen nimen mukaan.

Kun Saatana ja hänen liittolaisensa ovat tuoneet sydämensä pimeyden näin täydellisesti päivänvaloon, he ovat allekirjoittaneet oman tuomionsa. He haluavat maailman, joka on vailla evankeliumia, maailman ilman Jumalaa, maailman, joka on heidän omaa tekoaan ja joka toimii heidän omien sääntöjensä mukaan. Tuomion sarkasmi on siinä, että kaikki nuo toiveet tulevat täyttymään kauhistuttavalla tavalla maailmassa, joka rappeutuu iankaikkisesti—sillä sellainen on maailma ilman Jumalaa.

Loppujen lopuksi tuo "salaliitto" on osa enkelien suorittamaa vehnän ja lusteen erottelua (Matt.13:41). Itse toteutetun pelastuksen ohjelma kokoaa lusteet samoin kuin evankeliumi Jumalan valmistamasta pelastuksesta kokoaa vehnän. Lopun aikana tapahtuva seurakunnan vaino saatanallisen humanismin kynsissä on osa tuota lopullista erotteluprosessia.

Jumalan viholliset ilmoittavat identiteettinsä siinä, että he vihaavat Jumalan kansaa, seurakuntaa. Kun he itse ovat tehneet tuon erotuksen, voi tuomio tapahtua ilman sekaannusta:

Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammastenkiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon (Matt.13:40-43).

Jossain mielessä nuo "identiteettiä" koskevat kysymykset ovat irrelevantteja. Mutta on toinen, tärkeämpi merkitys, jossa niitä ei voida välttää. Ne on kohdattava, vaikka niihin ei täysin tai helposti voidakaan vastata.

Kysymys "kuka tietää ja mitä?" on irrelevantti kolmesta syystä. Kaikkein ensimmäiseksi, siihen on miljoonia vastauksia, eli ettei siihen ole sinänsä mitään "vastausta". Voimme olettaa, että vain harvalla tai ei kenelläkään ihmisolennolla on tietoa Saatanan koko ohjelmasta. Mitä muihin tulee, on olemassa loputtomasti eri asteista ymmärtämistä ja motivaatiota. On ryhmiä ryhmien sisällä tai käyttääksemme C.S. Lewisin terminologiaa, on sisäpiirejä sisäpiirien sisällä, joista jokaisella on oma käsityksensä siitä, mitä on tapahtumassa, jokaisella omat odotuksensa lopputuloksesta ja odotettavissa olevasta palkkiosta jokaisen uskoessa, että juuri sillä on lopullinen tieto tapahtumista. Ainoastaan yliluonnollinen mieli voi koordinoida niin valtavan ja monimutkaisen prosessin. Niinpä ihmisten tasolla yksityiskohdat kunkin mielentilasta ovat merkityksettömiä ja itse asian vierestä. Ne saattavat olla itseasiassa aktiivisesti harhaanjohtavia, koska useimmilla ihmisillä on taipumusta aiheettoman imartelevaan käsitykseen omista motiiveista ja tarkoitusperistä.

Toiseksi kysymys "Kuka tietää mitä?" on irrelevantti, koska kaikki tietämisen tasot ovat yhtä epämääräisiä. Tietää joku sitten kaksikymmentä, kuusikymmentä tai yhdeksänkymmentä prosenttia todellisesta ohjelmasta, hänen tietämyksensä edustaa joka tapauksessa henkilökohtaista hengellistä valintaa. Jokainen, joka omaksuu tuon ohjelman millä tasolla tahansa, on jo omaksunut myytin siitä, että ihminen on oman pelastuksensa lähde. Ja ihmisen riippumattomuuteen uskominen on Jumalan kaikkivaltiuden kieltämistä (joka puolestaan on Paholaisen kapinaan osallistumista). Nuo perusvalinnat ovat paljon tärkeämpiä ja perustavaa laatua olevampia kuin arvioida jonkun ihmisen oletetun "ymmärtämisen tason" prosenttimääriä.

Kolmanneksi kysmys "kuka tietää mitä?" on irrelevantti, koska Paholaisen ohjelma on helpompi selvittää tarkoituksensa kuin siinä mukana olevien perusteella. Ihmisten mahdollisesta osallistumisesta riippumatta Paholaisen ohjelma jatkuu, koska sitä ylläpidetään yliluonnollisesti. Koska me pystymme tunnistamaan Saatanan osuuden sen vaikutusten perusteella, meidän ei tarvitse tietää tarkalleen, ketkä ovat mukana tai millä tasolla.

Mutta totuus on, että me kyllä tulemme tietämään—ainakin osittain—ja se tekee kysymyksestä väistämättömän. Me tulemme tietämään, ei siksi, että joku yrittää selvittää nämä kysymykset, vaan koska tietyt osallistumisen mallit tulevat koko ajan yhä itsestäänselvemmiksi. Sitä mukaa kuin Antikristus tekee tiettyjä siirtoja tehdäkseen hallinnostaan konkreettisen, hänen liittolaisensa tulevat yhä selvemmin havaittaviksi. Kaikkien osallisten kohdalla tulee tapahtumaan "kaapista ulos" astumista. Jumalan vastustaja tulee saamaan kuvitteellisen voitonhetkensä Synnin valtakunnan hallitsijana; ne, jotka avustavat ja ovat osallisia hänen hankkeessaan, tulevat omasta tahdostaan esiin joukoista, jotka ovat vain perässähiihtäjiä.

Tuo siivilöinti- ja erotteluprosessi on jo itse asiassa käynnissä. Jumalan kieltämisen ja Vapahtajan kieltämisen mallit ovat ikivanhoja ja usein osa eri kulttuureja. Sitä mukaa kuin tämä hengellinen konflikti alkaa huipentua, nuo vihollisuudet tulevat yhä intensiivisemmiksi. Koko kysymys polarisoituu ja konfliktin osapuolet voidaan tunnistaa sen perusteella, kenen liittolaisia he ovat ja kenelle he osoittavat uskollisuutta.

Kun tuo tunnistettavuuden malli alkaa selkiytyä, pitäisi olla aika julkiseen kommentointiin, mutta niin ei varmasti tule tapahtumaan. Jumalan vastustaja ei ota vastaan kritiikkiä tai paljastuksia reilun pelin hengessä ja hänen maailmanjärjestyksensä tulee kohtelemaan julmasti kaikkia sen arvostelijoita ja paljastajia alkaen niistä kristityistä uskovista, joilla on arviointikykyä ymmärtää, mitä on tekeillä.

Tiedämme jo etukäteen, että ne ovat Paholaisen päämääränä. Hänen kokonaissuunnitelmansa on kuvattu profetiassa ja hänen perimmäiset päämääränsä on paljastettu eri puolilla Raamattua. Hänen suuri, hengellinen "salaliittonsa" on se tuonpuoleinen "hanke", joka vetää ja työntää meitä kohti sitä lopullista kapinaa, joka vaatii maailmaa ilman Jumalaa.

Mutta Paholainen ei voi toteuttaa sitä kuin taikasauvaa heilauttamalla tyhjästä. Hän tarvitsee ihmisolentojen aktiivista osallistumista suunnitelmansa toteuttamisen joka askeleella. Tässä tulee kuvaan mukaan salaliitto alkaen aina enkeleistä ja aina ihmisten tasolle ja tuo esiin kysymyksiä, joihin on erittäin vaikea vastata.

Esimerkiksi: Miten yksituumaisia ovat Saatanan suuren suunnitelman ihmisagentit? Ovatko he tietoisia yhteisestä päämäärästään? Tekevätkö he yhteistyötä uudestisyntymättömiä ihmisiä "paimentaessaan"? Vai ovatko he vain tietämättömiä, langenneen ihmiskunnan edustajia, joita vetää yhteen hengellinen painovoima, joka vetää kaikkea kohti lopun ajan pahuuden huipentumista? Toisin sanoen, ovatko Gaia, uudenaikakauden liike ja uusi maailmanjärjestys osa sitä "salaliittoa", jonka tarkoituksena on saada aikaan Antikristuksen maailmanlaajuinen hallinto? Vai ovatko ne vain väistämätön seuraus langenneen ihmiskunnan vaelluksesta siihen suuntaan, johon "nenä näyttää"?

Vastaus on tietenkin, että se on "kaikkea edellämainittua ja lisäksi vielä jotain muutakin". Kuten olemme todenneet, demonisen suunnitelman pysyvänä tarkoituksena on nimenomaan se, että langennut ihmiskunta suuntaisi kulkunsa sinne, minne sen "oma nenä osoittaa" hengellisessä ja muussakin merkityksessä. Samanaikaisesti on totta, että jotkut ihmisolennot toimivat tietoisesti valmistellen sellaisia olosuhteita, joita Pedon hallinto vaatii ja he kaikki ovat enemmän tai vähemmän vakuuttuneita siitä, että he ovat toiminnallaan edistämässä jaloa asiaa.

Tässä asiayhteydessä konkretisoituu kysymys "salaliitosta" inhimillisesti puhuen kysymykseksi siitä, kuka tietää ja mitä toimintansa todellisista tarkoituksista. Kuka tietää, että he ovat pystyttämässä Pedon hallintoa? Ja kuka heistä tietää, mitä se todella merkitsee?

On tuskin tarpeen sanoa, että suurin osa ruohonjuuritason globalisteista, gaialaisista ja uuden aikakauden liikkeen kannattajista (newageläisistä) on vain tykinruokaa varsinaisille yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaajille. Ei liene myöskään tarpeen tähdentää sitä, että on olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa todella yhteiskunnan muuttajia, ja he tekevätkin ylitöitä, jotta saisivat tulevaisuutemme sopimaan omaan näkyynsä. Miten syvällistä on heidän ymmärtämyksensä? Entä kaikki ne, jotka sponsoroivat näitä muutosagentteja ja yhteiskunnan muuttajia—kaikki nuo säätiöt ja yksityinen omaisuus, joilla yhteiskunnallista muutosta tuetaan? Miten paljon he tietävät? Onko kenelläkään käytettävissään koko suunnitelmaa yksityiskohtineen?

Raamattu onkin paljastanut joitakin Paholaisen juonista noiden päämäärien saavuttamiseksi. Jotkut hänen käyttämistään keinoista ovat sisäisiä ja yksilöllisiä, mutta toiset taas ehdottoman ulkoisia ja kollektiivisia. Johanneksen Ilmestyskirjan mukaan Paholaisen ote langenneesta ihmiskunnasta saa lopulta poliittisen, uskonnollisen ja taloudellisen auktoriteetin muodon yhdistyneenä totalitaariseen hallintoon. Ennenkuin me näemme taivaallisen kaupungin laskeutuvan, me tulemme näkemään helvetillisen kaupungin nousun—joka on maanpäällinen helvetti.

Mutta Antikristuksen varsinainen poliittinen hallinto on vasta viimeinen vaihe synnin vaikutusten aikakausien mittaisessa vahvistumisessa sekä ihmisluonnossa että ihmisen pystyttämissä järjestelmissä ja laitoksissa. Synnin sanotaan vievän ihmiseltä hänen itsenäisyytensä, mutta itse asiassa se vain siirtää meidän uskollisuutemme Jumalaa kohtaan ja luovuttaa sen Hänen vastustajalleen—jossa prosessissa meidän alistumisemme muuttuu alamaisuudeksi ja palvelemisemme muuttuu orjuudeksi.

Kuten Bob Dylan on asian ilmaissut: "Se saattaa olla Piru tai se saattaa olla Herra, mutta jotain sinun on pakko palvella." Jos me kieltäydymme alistumasta Jumalan alle, me alistumme pakosta Hänen vastustajansa alle, koska meidän kieltäytymisemme palvella Jumalaa on osa Paholaisen kapinaa ja merkittävä osa hänen suunnitelmaansa.

Synti alkaa asenteena, mutta ruumiillistuu aina käyttäytymisenä. Kainin suuttumus Aabelia kohtaan muuttui ensin vihaksi ja sitten murhaksi. Syntiinlankeemuksen jälkeen synnistä tuli ihmisen tilaan rakenteellisesti kuuluva tekijä. Järjestelmällinen kapinointi muuttuu syntisiksi järjestelmiksi.

Raamatun profetioiden varoitusten mukaan kapinallisuus saavuttaa täyteytensä "aikojen lopulla". Synti alkaa saada objektiivisen, historiallisen muodon. Suunnattoman suuret eksytyksen ja rappion voimat alkavat muuttua yhä konkreettisemmiksi ja alkavat ilmetä yhteiskunnassa muodollisesti pyhitettyinä, suojeltuina ja yhteiskunnan edistäminä synnin ja rappion ilmenemismuotoina. Ulkonaiset auktoriteetit (hallitukset, talouselämä ja uskonto) alkavat saada yhä enemmän totalitaarista hallintavaltaa.

Ylin hallinnan väline tulee olemaan maailmanlaajuinen numerointijärjestelmä, josta Ilmestyskirjan 13:16-17 puhuu:

Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki...
Se on diktatuurivaltaa suuremmassa mittakaavassa kuin edes Hitler tai Stalin olisivat voineet koskaan saada; se on täydellisen totalitaarista. Toisaalla Ilmestyskirjassa näemme, miten petoa palvotaan (Ilm.13:7-8) ja hän saa maallista valtaa (Ilm. 17:13); ylläolevassa raamatunkohdassa hän saa kaupankäynnin komentoonsa. Yhteenveto tästä on, että Peto sekoittaa politiikan, talouselämän ja uskonnon yhdeksi painostuksen, eksytyksen ja kontrollin järjestelmäksi. Hän on lopullinen Isoveli ja ylittää jopa Orwellin hirvittävät, realistiset kuvitelmat hänen teoksessaan 1984.

Johanneksen Ilmestyskirjassa yhdistetään jatkuvasti Pedon voimat siihen kristittyjen ja kristinuskon vainoamiseen, jota Peto harjoittaa. Peto saa ylimmän auktoriteetin maan kuninkailta, jotka yksimielisesti liittoutuvat hänen kanssaan käymään sotaa Karitsaa vastaan (Ilm.17:12-17). Toisessa raamatunkohdassa Peto pilkkaa Jumalaa, käy sotaa pyhiä vastaan, saa maailmanlaajuisen vallan ja vaatii, että häntä palvotaan, ja tämä kaikki vain muutaman jakeen sisällä (Ilm.13:5-8).

Jeesus sanoo: "Te olette isästä perkeleestä ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja...ja totuudessa hän ei pysy..." (Joh.8:44). Tuo yksinkertainen toteamus kertoo meille paljon sellaista, mitä meidän on tiedettävä Saatanan suunnitelmista ja hänen syistään niiden tavoitteluun. Ennen kaikkea Jeesus käyttää yleismerkityksisiä sanoja. "Totuudessa hän ei pysy", mikä tarkoittaa kaikkea valheellisuutta, aina hätävalheista väärään uskontoon. "Murhaaminen" tarkoittaa kaikenlaista ihmisen tappamista, aina intohimorikoksista järjestelmälliseen kansanmurhaan.

Paholainen himoitsee valheita ja murhia. Kuolema ja petos kiihottavat Saatanaa ja hän pyrkii lakkaamatta yhdistämään ne yhdeksi pahuuden hurmioksi. Hänen korkein päämääränsä on aikaansaada sekä valheellisuus että kuolema yhdellä iskulla. Ihmisen pettäminen on jo hyvä asia, mutta ihmisen pettäminen kuolemaan on vielä parempi juttu ja ihmisen pettäminen järjestämään oma tuhonsa on kaikkein parasta. Se on petoksen ja demonisen ironian äärimmäinen muoto ja lisäksi vielä tehokasta energiankäyttöä. Mitä enemmän paholainen saa meitä pettämään itseämme, sitä vähemmän petosta hänen tarvitsee itse käyttää suoraan. Jos hän voi saada aikaan konsensusharhan, hänen työnsä on lähestulkoon täydellistä.

Niinpä me näemme sodan, ahneuden, kuoleman, epäoikeudenmukaisuuden, valheet ja väärän uskonnon—pahan, mutta tutun yhdistelmän. Se on koko maailmanjärjestelmän malli ja oikeaanosuva kuvaus Paholaisen salaisesta suunnitelmasta.

Tuon suunnitelman on oltava salattu ihmisolennoilta. Vain harvojen ihmisten mielestä Saatanan suunnitelma olisi kiehtova, jos he tietäisivät, mikä sen todellinen tarkoitus on (ts. ihmissuvun orjuuttaminen ja sukupuuttoon kuoleminen).

On tietenkin olemassa poikkeuksiakin—mustan okkultismin tuhoisat vaikutukset ovat pahamaineisia. Hengellisen kapinoinnin päättäväisen harjoittamisen tiedetään saavan aikaan henkisiä luonnottomuuksia. On epäilemättä olemassa hengen Quislingejä, jotka pettäisivät ihmiskunnan vain saadakseen maistaa oman tuhonsa demonista autuutta.

Mutta suurin osa ihmisolennoista ei ole valmis mihinkään sellaiseen suoranaiseen Paholaisen himojen tyydyttämiseen osallistumiseen. Suurin osa meistä tarvitsee houkutuksen lievempiä muotoja, jotka vetoavat johonkin tavanomaisempaan, itsekkään tyydytyksen saamisen likaisiin himoihin.

"Tämän maailman ruhtinaana" (Joh.14:30) Saatana on hyvässä asemassa manipuloimaan meitä manipuloimalla meidän maallisia himojamme—saamalla niitä aikaan houkutuksin ja tyydyttämään niitä rikkomuksilla. Hän on myös hyvässä asemassa manipuloimaan meitä "maailmanjärjestelmän" nöyryytyksillä ja pakoilla. Maallinen uhka ja maallinen palkkio ovat Saatanan keppi ja porkkana.

Näiden kahden välillä hän pystyy paimentamaan suurinta osaa ihmiskunnasta tarkoituksenaan saada heidät toteuttamaan hänen päämääränsä. Hänen päämääränään on ensiksikin saada ihmisolennot hallintaanssa ja hallita heitä sitten, niin että he joutuvat orjuuteen ja lopulta tuhoon.

Hän käyttää pääasiallisesti kolmea perustapaa saavuttaaksen tuon tarkoituksensa. Ensimmäinen on fyysinen hävittäminen eli kuolema. Toinen on sisäinen näännyttäminen—meidän mielemme ja sielumme turruttaminen tai turmeleminen traumojen ja synnin avulla. Kolmas on sisäinen itsetuho, laskelmoitu persoonallisuutemme riisuminen jonkin väärän uskonnon tai mystiikan nimissä.

Fyysinen kuolema on yksinkertaisin ja suorin noista keinoista. Kun ihminen kuolee, hänen persoonansa saa loppunsa, hänen ruumiinsa mädäntyy ja hajoaa takaisin luontoon—Jumalan kuva hajoaa. Saatana houkutteli Eevaa ja Aatamia syntiin, koska hän tiesi, että synti toisi kuoleman hallitsemaan maailmankaikkeutta, mikä oli Saatanan lopullinen ase Jumalan kuvan poispyyhkimiseksi. Tuon hävitystyön nopeuttamiseksi Saatana edistää kaikenlaisia sotia ja murhia keskuudessamme.

Mutta loppujen lopuksi kävikin niin, että tuo hänen aseensa ei ollutkaan niin lopullinen kuin hän luuli. Syntiinlankeemuksen avulla Saatana sai aikaan kuoleman etenemisen, mutta Jumala sai Kristuksen ylösnousemuksen avulla aikaan elämän etenemisen. Ajallinen kuolema ei siis olekaan ihmisen lopullinen tuho tai tuhoa lopullisesti Jumalan kuvaa ihmisessä. Ylösnousemuksen valossa kuoleman kauhea lopullisuus katoaa kuin hämärä auringon valjetessa. Uskovalle jopa kuoleman uhka menettää lopullisen voimansa pakottaa ja nöyryyttää ihmistä.

Saatanan toinen keino on hyökätä Jumalan kuvaa vastaan sisäisen turmelemisen kautta. Tuo keino on salakavalampi ja aikaavievämpi, mutta se on myös enemmän perustavaa laatua olevaa. Meissä on Jumalan persoonan kuva yksinkertaisesti, koska me olemme persoonia. Tuo turmeluksen menetelmä hyökkää meidän persoonaamme kohtaan tylsistyttämällä tai vääristämällä sitä—varsinkin niitä osia mielestämme tai sielustamme, jotka heijastavat suoraan Jumalan kuvaa, kuten omatuntoa ja myötätuntoa.

Köyhyys ja brutaalius voivat saada aikaan sellaisen vaikutuksen aikaa myöten; ihmisistä, joita on riistetty tai käytetty hyväksi, tulee usein katkeria, piittaamattomia ja jääräpäisen itsekeskeisiä. Samoin rikkauden tai vallan tavoittelu (tai omistaminen) saattavat tehdä ihmisistä muista piittaamattomia ja ylimielisen ylemmyydentuntoisia kaiken etiikan tai vastuuntunnon suhteen. Kaikki tällaiset asenteet vahingoittavat meissä olevaa Jumalan kuvaa ja saattavat pitkän päälle jopa tuhota sen. Epäoikeudenmukaisuus on kaksiteräinen ase, joka hyökkää Jumalan kuvaa vastaan sekä uhrissa että uhria vastaan toimivassa.

Samoin sisäisen turmelemisen kategoriaan kuuluu kaikki ruumiin, mielen ja hengen epäjumalanpalvelus, joka viettelee meitä orjuuteen ja riippuvuuteen. Tuo orjuus voi olla seksuaalista, älyllistä, poliittista, sosiaalista, uskonnollista tai mitä tahansa orjuutta, mutta se johtaa aina ihmisen ihmisyyden turtumiseen ja kieroutumiseen. Jumalan kuva vääristyy ja sen heijastuma vääristyy. Siitä syystä Saatana edesauttaa ja tukee kaikenlaista epäjumalanpalvelusta.

Mutta kaikkein tehokkain tapa Jumalan kuvaa vastaan on sen riisuminen—sen hajottaminen pala palalta aina perustuksia myöten. Okkulttinen valaistuminen on nopein tie tuohon päämäärään pääsemiseksi. Kuten Tal Brooke sanoo kirjassaan Riders of the Cosmic Circuit:

Valaistumisessa luovutetaan identiteetti lopullisesti toiselle voimalle. Se on itsetuhoista antautumista...Ja mitä siinä tuhoutuu? Mieli, minä, antautuvan tahto, omatunto, hyvän ja pahan erottaminen toisistaan. (Brooke, 1986, ss. 201-202)
Erilaiset "valaistumisen" ja okkulttisen mystiikan järjestelmät kouluttavat ihmisistä oman hajoamisensa välineitä.

Sellainen päämäärä vaikuttaa perverssiltä ja selittämättömältä, sillä se kääntää ihmisen luonnon omaa itseään vastaan. Mutta Paholainen on erikoistunut vääristämään synnintuntomme itsetuhoisuudeksi. Tässä hän kääntää jopa meidän pelastuksen tarpeemme meitä vastaan. Denis De Rougemont sanoo, että me omaksumme itsetuhoisuuden radikaalina lääkkeenä syyllisyyteen. Siten mystinen itsetuho on

raadellun omantunnon itserankaisemista ja halua tuhota lopultakin itsensä, tuhota itsensä, jotta tulisi viattomaksi!—jotta vielä pääsisi pakoon omien pahojen tekojen seurauksia; itsensä rankaisemista korjaamatta mitään. Se on itsemurhan salaisuus ja Juudaksen logiikka: viimeinen kiusaus, korkein utopia. (De Rougemont, 1944, s.37)

"Me elämme nyt aikaa, jolloin mitään ei voi pitää välttämättä sinä, minä se esiintyy. Emme elä enää vesimiehen aikaa—me elämme salaliiton aikaa." —Robert Ludlum

Salaliitto on hengittämistä samaan tahtiin. Siihen kuuluu ihmisiä, jotka hengittävät sisään yhteistä vakaumusta ja hengittävät ulos yhteistä käyttäytymistä, joiden toiminnan lähtökohtana ovat yhteiset tarkoitukset ja tavoitteena ovat yhteiset päämäärät.

Mutta "samaan tahtiin hengittämiseen" eli salaliittoon sisältyy muutakin kuin vain yksimielisyyttä toiminnassa. Siihen sisältyy jo nimensäkin perusteella salailua ja jopa rikollisuutta. Salaliitto on siis eräänlaista juonittelua tai salahanke—ts. ryhmä ihmisiä, jotka tavoittelevat omaa etua muiden kustannuksella salaisin ja jopa laittomin keinoin.

Ylin "juonittelija" on tietenkin Jumalan vastustaja Saatana. Hän on juonitellut Jumalaa ja ihmistä vastaan aina alusta alkaen. Maailman alussa hän yllytti jopa enkeleitäkin mukaansa syöstäkseen Jumalan valtaistuimeltaan. Myöhemmin, ihmiskunnan historian alussa hän sai houkuteltua Eevan mukaan hyväuskoiseksi, naiviksi välikappaleekseen ("käyttökelpoisena idioottina") salaisen suunnitelmansa toteuttamisessa.

Saatanan salainen suunnitelma ei ole muuttunut. Se oli ja on Jumalan vastustaminen, Jumalan syökseminen asemastaan, Jumalan sijalle astuminen ja Jumalan kuvan hävittäminen (tai muuntaminen) yleensäkin maailmankaikkeudesta ja varsinkin ihmisistä. Päinvastoin kuin mitä hän edelleen väittää (ja me edelleen uskomme), Saatanan tarkoituksena ei ole siunata ihmiskuntaa viisauden, voiman ja jumaluuden lahjoilla; hänen suunnnitelmansa on hävittää meistä se Jumalan kuva, joka kuuluu osana ihmisyyteemme.