Se on ollut pitkään pinnalla, savukointi, nimittäin. Sitä huomaa istuvansa usein polttamassa savuketta erilaisissa ympäristöissä, mutta juurittain löysin mielenkiintoisen ympäristön tähän. Eräs henkilö tekee erästä asiaa, jota hän arvostaa kovasti, läheisessä huoneessa, ja katson tilanteen olevan sellainen, että astuessani ulos tästä huoneesta, tekeminen saattaa keskeytyä, ja sitä en haluaisi tapahtuvan.
Niinpä nousen kaksine jalkoineni ikkunalaudalle, ja heilautan ketarani ulos. Leppeä kesätuuli vilvoittelee harvoja jalkakarvojani. Kaivan savukkeen käteeni, ja poltan sen, ulos ikkunasta, ulos, ulos.
Tämä elämä siivilöi meitä, se ravistelee ja välillä vaientaa meidät. Mutta savukointi, ikkunalaudalta, jalat ulkona. Kas, siinä on jotain.
Kas,
kas.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tupakkako? 22.08.
- Kaappiko? 12.10.
- Seitsenkesäinen 05.07.
- Metallissa eliö 14.09.
- Kapinallinen, kapinallinen! 07.04.
- Kuka ymmärtää kahden kesken 14.01.
- Lyhyitä, lyhyitä 10.11.
- Erikoisesti valittu 10.09.
- Tunnustamalla väriä 22.08.
- Kerrostumat 05.08.