IRC-Galleria

Muuan nainen tarjosi minulle viime viikon sunnuntaina Silk Cut -merkkisiä savukkeita kaksi kappaletta. Keskustelimme pöydässä aiheesta. Hän kertoi olevansa brändiuskollinen savukkeiden kohdalla. Tämä nainen polttaa sinisiä Belmont-savukkeita aina kun niitä on saatavilla. Kuitenkin on niin, että ulkomailla tämä on harvinaisempaa, ja koska tämä henkilö vierailee usein ulkomailla työnsä puolesta, hän kertoi ostavansa usein sinisen Belmontin värisävyt sisältäviä savukeaskeja, kartonki kerrallaan.

Niinpä poltimme Silk Cut -savukkeita. Muuan toinen henkilö paljasti tietävänsä, että Hellblazer-sarjakuvan protagonisti John Constantine polttaa myös Silk Cut -savukkeita. Tässä vaiheessa olin tilannut itselleni tuopillisen virkistävää juomaa.

Joimme ja nauroimme, ja poltimme muutamia Silk Cut -savukkeita hyvässä seurassa. Aurinko lipui korkeiden rakennusten välistä ja värjäsi Töölönlahden viiltäviksi laineiksi.

Olen huomannut, että ilman aktiivista juomista, savukkeiden polttaminen ei ole lainkaan mukavaa. Kurkkuni kipeytyy helposti kuivasta savukkeensavusta, tästä syystä juon usein esimerkiksi kahvia tupakoidessani. Tämä kuitenkin johtaa uudenlaiseen ongelmaan, joka keskittyy hampaisiin, kitalakeen, kurkunpään alkuosaan ja yleiseen hengityksen hajuun. Valvottuani pitkään suuni alkaa tuntua kuin se olisi täynnä jonkinlaista murua tai peitettä. Peitteen lisäksi tuntuu, kuin hampaisiini olisi kertynyt pieni kerrostuma epätasaista mutta sitäkin tiiviimpää rakennetta.

Uskon, empiiristen tutkimusten perusteella, että tällä tavalla ei kuitenkaan voi rakentaa uutta hammaskalustoa edellisen eteen. Jos näin olisi, monet olisivat jo näin tehneet.

Inhottavimmillaan savuke on silloin, kun sitä ei tee mieli.

Olen ollut havaitsevinani selvää muutosta savukkeenkäyttötavoissani viimeisen kymmenen vuoden aikajaksoa tarkastellessani. Vuosia sitten tapanani oli pitää hyvin tarkkaan huolta siitä, että arvellessani, että savukkeet saattaisivat maistua minulle illan mittaan - oli tuloillaan sitten riennot tai raskas työilta - varustauduin asianmukaisesti ottamalla mukaan savukkeita, tai ostamalla askin. Nykyään saatan, vaikka tiedän että kotonani eteisen laatikossa olisi savukeaski, päättää siitä huolimatta ostaa uuden askin. Oi työssäkäyvän ihmisen elämän helppoutta.

Olen myös havainnut poikkeaman elokuvasavukoinnin ja oman savukointin välillä. Elokuvissa on tapana polttaa seksiaktin jälkeen savukkeita. Itse en ole koskaan polttanut - jos suotte, käytän sanaa seuraavaa, ei-monimerkitykselliseksi tarkoitettua vertausta - seksiaktin päälle savuketta.

Liittymättä mitenkään edelliseen, huomautettakoon että en pidä myöskään märillä käsillä poltetun tupakan lemahdusta miellyttävänä. Toisaalta, ulkona kylmässä poltettuna savuke jättää peräti viljamaisen, hieman leipämäisen tuoksun raskaisiin ulkovaatteisiin. Siinä on jotain kotoisaa, sillä vanhempani tapasivat käydä parvekkeella polttamassa savukkeita ollessani lapsi.

Mielenkiintoisista esineistä tuli mieleen, että tiedän ystävälläni olevan peltisen Marlboro-savukerasian, jossa ruuvit on painettu metallisina kohokuvioina. En ole nähnyt kyseistä esinettä, tai ainakaan tiedostanut sen olemassaoloa, mutta minulle on kerrottu, ja minun on syytä uskoa, että väite pitää paikkansa.

Viikonloppuna vietimme muuan ihmisen muuatta merkkipäivää. Iltayöstä huomasin että mieleni tekee savuketta. Poltinkin useita peräjälkeen, valkoista Marlboroa jälleen. Olin ostanut edellispäivänä yhden askin kotikaupunkini keskustan kioskista, mutta syystä tai toisesta päätin ostaa seuraavana päivänä toisenkin askin. Edellinen oli nk. 'kova aski', toinen taas nk. 'pehmeä aski'.

Poltin lauantaina suuren osan pehmeän askin sisällöstä, kova aski jäi odottamaan eteisen hyllystön ylälaatikkoon myöhempää käyttöä.

Seuraavana aamuna tiedostan osittain kurjan oloni johtuneen kenties liiallisuuksiin menneestä, suorastaan riehakkaasta, tupakoinnista.

Kädessäni on nyt rikkinäinen savukeaski valkoista Marlboroa. Ostin sen torstaina muuan tilaisuuden yhteydessä. Sisällä on kaksi pahasti littaantunutta savuketta. Otan ne ulos ja tarkistan niiden kunnon. Ensimmäinen, jota kutsun tästä eteenpäin nimellä 'Vasen Savuke 1' (lyhennettynä VS1) on littaantunut, ja kostunut ja nikotiini on värjännyt valkoisen neitseellisen paperin kuvottavalla tavalla ruskeaksi. VS1:n filtteri on taittunut kertaalleen, mutta savuke ei ole särkynyt.

Toinen savuke, tästä eteenpäin nimettäköön se Kiwi-F:ksi, on myös samantyyppisessä kunnossa kuin VS1. Kiwi-F on kuitenkin VS1:n verrattuna verevä ja eloisa, vaikka samat piirteet murjovatkin sen ulkoasusta rujon näköisen. Mielenkiintoista on tasainen littauspinta niin, että savukkeella on tasainen leveä ja tasainen pitkä pintarakenne. Mikä kuitenkin yllättävintä Kiwi-F:n kohdalla on ns. Vulkanus-ilmiö, eli Kiwi-F:n takana oli piilossa vielä yksi savuke. Kutsun sitä nimellä Roger Moore.

Roger Moore on murjoutunut kutakuinkin kuusikulmioiseksi, tai ainakin epätasaiseksi nelitahokkaaksi. Nikotiini on kostumisen ansiosta kuin tirskunnut ulos savukkeesta, ja filtterissä on mustumia, mutta vähemmän kuin VS1:ssä ja Kiwi-F:ssä.

Päätän tuhota savukkeet, sillä niiden katselu etoo täydellisyyteen pyrkivää taiteellista mieltäni.

Ostin eilen askin valkoista Marlboroa. Niitä oli 20 kappaletta, ja poltin niistä osan yösydännä ja join viiniä. Jotkut katsoivat jalkapalloa, minä en sillä polttelin tupakkia.

Potin viime viikolla viimeisen savukkeen sinisestä L&M -askista. Tänään maistoin muuan henkilöltä Manitou-merkkistä savuketta. Siinä ei ollut lainkaan lisäaineita - luomutupakkia, siis.

Olen harkinnut, etten tänään polta enempää savukkeita.

Huomenna on uusi päivä.

Tupakointi on rakkain harrastukseni.

Tänään en ole tupakoinut. Tekisi mieleni, mutta minulla ei ole yhtään savukkeita mukanani. Siispä, päätin, en polta tupakkia tänään.