IRC-Galleria

Vittu että voi ihminen olla välillä niin vitun kypsä kaikkeen. Mä en oo kateellinen niille kenellä elämä soljuu sujuvasti ja kivuttomasti päivästä toiseen eteenpäin ilman sen suurempia hankaluuksia, eihän se oo multa mitenkä pois. Mutta mikäs vitun Luojan jekku se on että meillä pitää kaikki mennä vaikeimman kautta..?? Miks ei mikään voi mennä silleen "smooth"..
Niinkun lapset nyt päällimmäisenä asiana.. Kun saa kuulla että yks mamma suorittelee viimesillään raskaana koulussa tenttejä ja jatkaa opinnot loppuun siinä samalla kun vauva on syntynyt.. Käy tenteissä, järkkäilee ristiäiset.. Mistä helvetistä sekin voimansa repii kun itellä tuntuu jokainen päivä välillä olevan sellanen ultimate-suoriutumistesti että voi helvetti. Ja sitten nää lapset noin muuten.. Rakastan omaani yli kaiken ja oon onnellinen että oon siunattu tällaisella rakkaudella mutta VITTUSAATANA sentään. Kunb mikään ei voi olla helppoa. Muitten muksut ne nukkuu öisin ja helposti ja kivuttomasti, lähes huomaamatta saa hampaita ja oppiii uusia juttuja ilman että se vaikeuttaa yhtään mitään, eräs poikani kollega jopa alkoi nukkumaan entistä enemmän kun hampaita alkoi pukkaamaan. Mutta entäs meillä. Itketään ja parutaan, porutaan ja huudetaan. Jos toi poika osais puhua niin siltä varmaan vittusaatanat lentelis yhtä sujuvasti ku äidiltäänkin. Kun nukkumaan mennään itkien ja sieltä herätään itkien. Vaippa vaihdetaan itkien ja potkien. Jokaista hammasta tehdään näkyvästi ja kuuluvasti, eikä yöt todellakaan sillon oo nukkumista varten vaan sitä varten että torkutaan ja huudetaan. Eikä se hammas siltikään puhkea vielä. Ja kun siihen päälle opitaan kokoajan uusia juttuja niinku nyt toi seisomaan nouseminen ja tukea vasten käveleminen niin johan vittu itketään öisin, aamuyöhön asti tämä mamma nukkuu maksimissaan puolen tunnin jaksoissa. VITTU!! Poika nukkuu hetken ja TAAAAAAAS nousee puolunitokkuiroissaan seisomaan pinniksen kaiteita vasten eikä osaa laskeutua ja sitten mamma kiirehtii laittamaan pojan massulleen ja tassuttelee itkevää lasta vartin-vain saadakseen sen nu7kkumaan puoleksi tunniksi ja taas vittu sama edessä. Tai sitten jätetään väliin se seisomaan nouseminen ja huudetaan muuten vaan. Se on nukkunut tammikuun neljännen jälkeen vissiin yhden käden sormin laskettavan määrän öitä silleen siedettävällä määrällä (alle viis) herätyksiä. Kaks kertaa nukku7nut sen jälkeen yli neljä tuntia kerrallaan. Miten helvetissä muiden lapset nukkuu öisin?? MIkäs duracel-pupu se meidän perheessä oikeen jokeltaa.. Mä yritän suhtautua asiaan niinkun neuvolan täti yritti selvittää että jos ite oppis lentämään ni voihan se olla ettei uni kauheesti kiinnostas kun kokoajan pitäs lentää. Ja olen ylpeä tästä "voimakkaasti kehitysvaiheet elävästä" lapsukaisesta mutta välillä kyllä mietityttää että millä tästä nyt on tarkoitus selvitä täysjärkisenä ja että helpottaako tää koskaan.. Vai meneekö vaan kahta kauheemmaksi.

Ei pitäs valittaa. Mulla on paljon, paljon enemmän kun koskaan olisin ansainnut. Mutta ei jaksais päivästä toiseen tota vastarannan kiiski-meininkiä.. EIks vois joskus olla helppoakin, ei se väärin olis.. Mitähän se on sitten kun tolle joku uhmaikä tulee..
Ja toisaalta, oon kyllä ylpeäkin si8itä että toi lapsi ei selvästikään ole mikään joojoo-mies. :D
Luonnetta pitää olla ja sitä tolla pojalla kyllä on. Meinaa vaan äiti-paran luonne olla koetuksella sen takia nykysin aika usein.
Ja tää ah, ihana eroahdistus... Puuuuuuuuh. *syvä huokaus*

Koeluontoisesti kävin ostamassa pikkuaskin röökiä ja kokeilin että auttasko se poistaan paineita yhtään ni hirveetä paskaahan se oli. Ei auttanut hermosavut sitte pätkääkä, tuli vaan huono olo9 ja paskan maku suuhun. Ja poltin sentään 12 vuotta putkeen ennenku tulin raskaaksi ja lopetin. Täytyy keksiä joku muu keino purkaa tätä ultimate vitutusta. Täytyy varmaan ripustaa säkki kattoon ja hakea salilta mitsit.

Miesasioista (isommista miehistä..) nyt ei viiti ees alottaa purkautumista kun kello on vasta näin vähän aamulla. Menis koko päivä pilalle.