"...out of my life, out of mind.."
Olisikin noin vaan helppoa.
Mutta ei. Eijei.
Tuntuu että yhdessä olisi hyvä.
Silti tuntuu että se on mahdotonta. Olla enää normaalisti yhdessä.
Sillä tavalla onnellisia.
Minä mokomakin, ihastun niin helposti.
Vaikka ei se enää haittaa.
Ei se ennenkään pahemmin haitannut
Olinhan kiltti tyttö enkä välittänyt muista.
En niinkuin sinusta.
Enkä vielä vähään aikaan tule välittämään
Asiasta seitsemänteentoista:
Näin eilen asemalla äidinkielenkurssimme ihanatukka-pojan <3
Jopa moikkasi minua :)
Saattoi hymyillä hetken itsekseen.
Eihän hän minua muuten noteeraa lainkaan. Tuskin tulee noteeraamaankaan.
Ja tuollaisilla herkuillahan on jo tyttöystävät jotka painivat kanssani täysin eri sarjoissa.
Mutta saahan sitä vähän ihastua?