Maa makaa martona kohmeessa.
jäätynyt sammal narskuu jaloissa.
tammi pudottanut lehdet juurilleen.
ei vahvinkaan voi mitään tavoilleen.
joka henkäys kylmää ilmaa muistuttaa.
lienee syytä polvet koikistaa.
ANNA ANTEEKSI KAIKKI MITÄ SANOIN, MITÄ TEIN,
OLEN OLLUT HEIKKO JA ITSEPÄINEN.
ANNA ANTEEKSI, HUOMIOLLA HULLUKSI SINUT TEIN,
OLEN OLLUT NIIN VAJAVAINEN
KAIKKI MITÄ SANOIN,
KAIKKI MITÄ TEIN
KAIKKI MITÄ SANOIN.
korven herra etsii piiloaan.
paikkaa jossa voisi minut unohtaa.
luomaan kumpa ottaa hetken kerrallaan.
ja nyt on lupa torjuun inahtaa.
on turha minun rintaa rummuttaa.
mennyt vuosi laittaa kielen laulamaan.
ANNA ANTEEKSI KAIKKI MITÄ SANOIN, MITÄ TEIN,
OLEN OLLUT HEIKKO JA ITSEPÄINEN.
ANNA ANTEEKSI, HUOMIOLLA HULLUKSI SINUT TEIN,
OLEN OLLUT NIIN VAJAVAINEN
KAIKKI MITÄ SANOIN,
KAIKKI MITÄ TEIN
KAIKKI MITÄ SANOIN.
en toivo mitään suurempaa tahdon sinut minuun luottamaan.
jälleen minuun luottamaan.
et voi noin vain unohtaa.
pyydän silti hetki kerrallaan voimme uutta rakentaa.
ANNA ANTEEKSI KAIKKI MITÄ SANOIN, MITÄ TEIN,
OLEN OLLUT HEIKKO JA ITSEPÄINEN.
ANNA ANTEEKSI, HUOMIOLLA HULLUKSI SINUT TEIN,
OLEN OLLUT NIIN VAJAVAINEN
KAIKKI MITÄ SANOIN,
KAIKKI MITÄ TEIN
KAIKKI MITÄ SANOIN.
kaikki mitä sanoin,
kaikki mitä tein,
kaikki mitä sanoin