Tukkani on nyt märkä, sillä kävin juuri suihkussa. Kokeilin Sunsilkin hiuksiin jätettävää hoitovoidetta, tarkoitettu punaiseksi värjätyille hiuksille.
Jos on kalju, ei tukkaa voi värjätä. Kaljujakin on erilaisia: on kaljuja vasten tahtoa, kaljuja jotka on ajettu tarkoituksella sekä niin kutsuttuja piilokaljuja jotka on myös ajettu tarkoituksella esimerkiksi pään sivustoille. Tosin, voihan piilokaljukin olla vasten tahtoa saatu, jos tukkaa riittää kuitenkin vielä sen verran että sen voi kammata piiloon.
Nuori KALJUKSI AJELTU mies on ÄIJÄ. Mutta nuori, KALJUUNTUVA mies on LUUSERI. Nuorena kaljuuntuminen tosin taitaa olla sidoksissa geeneihin, joten todellisuudessa emme voi sanoa ketään LUUSERIKSI sen perusteella että tukka tippuu. Emmekä näin ollen kaljuksi ajeltua miestä ÄIJÄKSI, voihan olla että kaljuksi ajaminen johtui armeijaan menemisestä, tai tahdosta päästä eroon täistä.
Kaljuuntuminen voi ottaa itsetunnon päälle: Olenko huonompi kun menetän hiukseni näin nuorena? Vastaus tähän on tietenkin: En ole. Mutta aina se ei ole niin itsestään selvää. Kalju luulee olevansa luuseri, kalju on yksin, sillä kalju ei usko saavansa naisia eikä siis edes yritä.
Kaljuista naisista taas tulee mieleen rekkalesbot. Mutta tämäkin on vain stereotypia. Eivät heterotytötkään välttämättä jaksa hoitaa tukkaa, jolloin kalju on hyvä vaihtoehto. Ja pureehan vanha kunnon täitarina tähänkin.
Mutta kuten nuoren kaljuuntuvan miehen, myös kaljun naisen, nuoren tahi vanhan, voisi luulla olevan vaikeaa saada miestä.
Mutta eihän mistään koskaan tiedä.
Itse en haluaisi olla kalju. Rakastan tukkaani. Piikkisuora se kyllä on, eikä kampauksia saa pysymään. Mutta toisaalta, ei minua kolmen tunnin tukan laitto jaksa edes innostaa.
Olkoon kaksihaaraisia, olkoon suora ja aina edessä: Se on punamusta, se on pitkä ja sillä voi moshata. Se on hyvä.