Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää, kiellän sen olevan viimeinen.
Kavahdan terveen järjen häivää - elämää vierastan, ihminen.
Suuria turhia toimia piirrän, elämän kaarta kun suunnittelen.
Sinutkin usein mä huomiseen siirrän tänään kun kanssasi ehdi olla en.
Ja toisten jos manalle menneen kuulen, vähänpä viisautta siitäkään saa.
Ikuiseksi elon onneni luulen, kunnes mun kummullani veisataan.
Ja silloin puustani putoaa viimeinen lehti -
yö vie haaveilijan.
Vain hetkisen ihminen elämään ehtii,
kaikki me kuolemme pian.
Ihminen on kuin kärpänen täällä, vaikka se toisin toivoa vois.
Varjot kun värjyvät päiden päällä, hetkessä huitaistaan kaikki pois.
Siis missä on rakas tai ystävä parhain, siellä sun paikkasi tänään jo on.
Kaikki me lähdemme liian varhain kuoleman kankeuden karkelohon.
Ja silloin puustani putoaa viimeinen lehti -
yö vie haaveilijan.
Vain hetkisen ihminen elämään ehtii,
kaikki me kuolemme pian,.
Ja silloin puustani putoaa viimeinen lehti -
yö vie haaveilijan.
Vain hetkisen ihminen elämään ehtii,
kaikki me kuolemme pian
Vaikka mä eläin kuin viimeistä päivää, kiellän sen olevan viimeinen.
Kavahdan terveen järjen häivää - elämää vierastan, ihminen.
Uusimmat blogimerkinnät
- JAAA JATKUU! 05.11.
- Edellinen JATKUU... 31.10.
- Vein Kirsiltä, LOL! 17.10.
- Pitkästä aikaa! 03.06.
- Lähden 25.05.
- Jarkko Martikainen - Jos mulla menisi todel... 04.03.
- YUP 27.12.
- Jarkko Martikainen - Kaikki me kuolemme pian 28.09.
- YUP - Rasvainen tiistai 24.02.
- KATTIKATTIKATTIKATTIKATTI! 03.12.