Olipa kerran Reiska. Hän asui Hirsitiellä saunan lauteiden alla.
Tämä asumus ei kuitenkaan ollut Reiskalle mieluisin, eihän hän sentään saunatonttu ollut, pienikokoinen kylläkin. PIenikokoinen pituuskasvultaan, mutta kyllähän hänellä jotain suuren suurtakin oli..
Mutta kuitenkin, hän siis asui lauteiden alla. Mutta koska Reiska ei sietänyt kuuman kosteaa ilmaa,hän oli jo pitkään harkinnut muuttoa. Lisäksi häntä häiritsivät lauteiden välistä vilkkuvat ulokkeet aina asukkaiden käydessä saunassa.
Eräänä kauniin päivänä, kun asukkaat olivat kutsuneet saunavieraita ja ulokkeita oli näkynyt tavallista enemmän, Reiska teki päätöksensä: Hän soitti kiinteistövälittäjälle ja sai kuin saikin pari uutta asuntovaihtoehtoa. Heti aamun koittaessa hän lähti katsastamaan ensimmäistä: samaisen talouden, jonka saunassa hän tällä hetkellä asusti, keittiön ruokakomero.
Siihenpä Reiska tykäistyi, olihan siellä muroa ja rusinaa joka lähtöön, vieläpä kaunis lusikka, johon oli hyvä hinkata itseään iltaisin. Siitäkös Reiska pitikin!
Lainkaan muita vaihtoehtoja ajattelematta Reiska muutti ruokakomeroon.
Monet viikot Reiska eleli tyytyväisenä, sillä kukaan asukkaista ei juuri koskaan ottanut komerosta mitään. Asukkaat olivat niin kiintyneitä lihaisaan ruokaan,ettei heitä kauan sitten ostetut murot ja rusinat kiinnostaneet enää.
Mutta eräänä hirveän kylmänä päivänä, kun Reiska oli juuri popsinut kolme ja puoli rusinaa aamiaiseksi, tapahtui joitan hirmuista: ruokakaapin ovi avautui, ja Pitkätukkainen Poika, kuten Reiska tätä asukasta kutsui, nappasi muropaketin ja kanelin komerosta. Reiska ehti juuri ja juuri piiloutua rusinapaketin taa ja katseli perin suivaantuneena ruokiensa katoamista parempiin suihin.
Kun Pitkätukkainen Poika sitten vihdoin laittoi puolityhjän muropaketin takaisin kaappii, Reiska hyökkäsi lainkaan seurauksia ajattelematta. Hän iski pienet hampaansa Pitkätukkaisen Pojan etusormeen ja puri kaikin voimin! Pitkätukkainen Poika rääkäisi korviavihlovasti ja viskasi Reiskan suoraan päin ikkunaa ja sen läpi! Reiska tömähti märälle nurmikolle lasinsirpaleiden sataessa hänen päälleen ja haavoittaen hänen pientä ruumistaan.
Kun sirpalesade taantui, ei Reiska enää jaksanut nousta. Hän vuosi hitaasti sinertävää vertaan kuolleelle nurmelle. Pitkätukkainen Poika laittoi sisällä laastarin sormeensa. Viimeinen asia minkä Reiska tajusi ennen tajuntansa piemenemistä, oli rikkinäisestä ikkunasta kantautuva Pitkätukkaisen Pojan ääni, kun tämä puhisi itsekseen raivostuneena "Saatanan rotat perkele".
Hautajaisia Reiska ei saanut, eihän hänellä ollut ystäviä. Hän oli erakko. Hänen pieni ruumiinsa hautautui ensilumen alle ja maatui routaiseen maahan. Pitkätukkainen Poika puolestaan korjasi ikunan ja unohti välikohtauksen perin nopeasti.
Monien vuosien kuluttua saunaan muutti oikea saunatonttu Jorma, joka rakasti ulokkeita lauteiden välissä, erityisesti niissä roikkumista. Siitä asti Pitkätukkainen Poika ihmetteli joka saunakerralla nivusissa tuntuvaa kihelmöintiä ja ajatteli sen johtuvan kuumuudesta, ja lopetti saunomisen. Jorma kuoli talvella kylmyyteen, eikä sen koommin yksikään pieni asukas uskaltanut tuohon taloon astua. Sen pituinen se.
Tarina omistettu Pitkätukkaiselle Pojalle, alias SpurQ`. Aamen.