IRC-Galleria

Olen 5½:n vuoden ajan seurannut ja ollut osaltani mukana mieheni kotiutumisprosessissa. Vasta vierailtuani Kurdistanissa, ymmärsin kuinka vaikeata on olla ja elää vieraassa maassa. Kieli on outo, ihmiset käyttäytyvät eri lailla kuin kotimaassani, ruoka on erilaista jne. Välillä tunsin palanneeni pikkulapsen elintasolle.

Miltä tuntuu vieraassa maassa

Kuvittelepa itse tilanne, jossa saavut vieraaseen maahan. Lentoaseman terminaalissa seisot tuntien itsesi tyhmäksi, koska kaikki opasteet ja mainokset ovat vieraskielisiä ja kaiken lisäksi ”vääränlaista” kirjasintyyppiä. Et ymmärtäisi edes, mistä noudat matkalaukkusi. Ehkäpä seuraamalla muita matkustajia löytäisit matkatavarahihnan luokse vihdoinkin.

Seuraavaksi alkaisi ulosmenoväylän etsiminen. Sekin voisi olla erittäin haastavaa, jos et osaisi numeroita tällä vieraalla kielellä. Kuinka osaisitkaan painaa hississä oikean kerroksen nappulaa? Miten matkantekosi sitten jatkuisi? Sinun pitäisi löytää taksi tai bussi, jolla poistua lentoaseman alueelta. Mutta miten saisit selville puhelinnumeron, johon soittaa tai miten sen maan puhelinoperaattori toiminta sinulle aukeaisi vieraalla kielellä ja oudoin numerokoukeroin?

Tästä eteenpäin asiat vain vaikeutuisivat! Miten löytää viranomaisten puheille? Miten saada asunto? Mistä työpaikkoja ”jaetaan”? Miten oppia kieli? Kuinka ystävystyä kantaväestön kanssa? Mistä löytää puolison? Ei olisi helppoa ei! Ja kantaväestön edustajat vielä ihmettelisivät kuinka se Suoma Suomalainen ei millään sopeudu elämään Kotimaassamme!

Kotiutumista omaa kulttuuria hylkäämättä

Olen keskustellut kotiutumisesta ja niihin liittyvistä toimista tosi paljon viimeisten kolmen kuukauden aikana. Olen tavannut erikielisiä tulkkeja. He ovat yksi onnistuneiden kotiutujien ryhmä Suomessa. Kaikki ovat tuoneet minulle julki mielipiteensä siitä, miten kotiutuminen käytännön tasolla pitäisi hoitaa. Päättäjien olisi hyvä kuunnella heitä ja muuttaa toimia sen mukaan paremmiksi.

Kaikki ovat sanoneet, kuinka tärkeätä on oppia suomen kieli. Nyt kielikurssien ulottumattomiin jää suuri joukko maahanmuuttajia. Viranomaisilla ei ole riittävää tietotaitoa hoitaa kotiutumiseen liittyvistä toimista.

Siperia opettaa -menetelmä

Kotiutumisessa onnistuneet sanovat, että kaikki maahanmuuttajat pitäisi ”pakottaa” suomen kielen kursseille. Jos ei osallistuisi kielikursseille, olisi mentävä siihen työhön, jonka työvoimatoimisto osoittaa heille. Jos työntekokaan ei kiinnostaisi, menettäisi määräajaksi oikeuden sosiaalietuuksiin.

Kantaväestön edustajana oudoksuin ensin heidän raakaa asennettaan kotiutumistoimien kohdalla. Mutta sitten oivalsin itsekin kuinka helppoa olisi jäädä kotiin lojumaan. Monet maahanmuuttajat ovat sanoneet nauttivansa palkkaa sekä Kelalta että Sosiaalivirastolta. He eivät osaa asennoitua tukiin oikealla tavalla.

”Toimeentulotukea voi saada kuka tahansa Suomessa asuva henkilö tai perhe sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole mahdollista saada riittävästi tuloja tai muita etuuksia eikä ole säästöjä eikä varallisuutta, joilla voisi turvata välttämättömät menot. Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto.
Toimeentulotuki on luonteeltaan tilapäinen ja tarveharkintainen tukimuoto.” Näin se on kirjattuna Sosiaaliviraston nettisivuillakin tiedoksi. Silti sen käyttötarkoitus ei ole kaikille selvä asia.

Mallia voisi ottaa muualta

Muun muassa Hollannissa on ollut jo vuosien ajan toimivia malleja kotiutumiseen. Maahanmuuttajat ovat puolet päivästä hollannin kielen kursseilla. Lopun päivästä he ovat tekemässä valtiolle tai kunnalle töitä. Ilman kielitaitoa pystyy hyvin lakaisemaan katuja, luomaan lunta, syöttämään vanhuksia ja vammaisia laitoksissa jne. Samalla maahanmuuttaja oppii ottamaan opiskelun alla olevan kielen käyttöön ja toimimaan hollantilaisessa työyhteisössä. Toimisi muuten meillä härmässäkin tämä malli aivan hyvin. Ei muuta kuin toteuttamaan!

Jatkopolkuja kartoittamaan

Suomen kielen alkeet haltuun otettuaan maahanmuuttaja tarvitsisi työpaikan. Palkkauksen pitäisi olla sellainen, että hän ei tarvitsisi enää sosiaalietuuksia. Tässä suomalaisilla työnantajilla olisi oppimisen paikka. Rohkeutta palkata maahanmuuttaja, pitäisi löytyä enemmän kuin tähän asti. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on todennut puheenvuoroissaan, että tiennäyttäjiä ja esimerkkejä täytyisi löytyä. Kun ensimmäinen työnantaja ottaa rohkean askeleen työllistää maahanmuuttajataustainen henkilö, niin kyllä naapurikin sitten noudattaa annettua mallia helpommin.

Tule ystäväksi minulle

Muistan, että lastenlaulussakin lauletaan näin. Miksi sitten suomalaiselle on niin vaikeata ystävystyä ulkomaalaisen kanssa? Ihan voi rohkeasti mennä juttusille vaikkapa ruokakaupassa. Maahanmuuttajalle voi olla tosi vaikeata löytää tarvitsemiaan ruokatarvikkeita. Mene kysymään, tarvitseeko hän apua. Etsikää yhdessä kateissa oleva tuote. Samalla tulee vaihdetuksi uusia ruokareseptejäkin ja alkaa uusi ystävyys.

Maahanmuuttaja hyötyy ystävyydestä suomalaisen kanssa, koska hän joutuu käyttämään suomen kieltä. Samalla hän oppii kulttuurin ja ne asiat, jotka me olemme koodanneet sisäämme huomaamattamme eläessämme Suomessa.

Suomalainen oppii asioita uudesta maasta, kulttuurista ja kielestä. Tulee kokattua muutakin kuin makkarakeittoa ja lihapullia. Samalla tulee tehneeksi matkan omaan suomalaisuuteensa, kun pohtii uuden ystävän kanssa niitä asioita, joista suomalaisuus muodostuu.