IRC-Galleria

Vapaana poikana kun astun maille tuntemattomille, en ole sinkku. Minulla on nyt rakastaja, joka minun kuuluu pitää tyytyväisenä ja osoitta hänelle rakkauttani. Hänellä on nimi, joka tunnetaan kutsuten sotaväki ja toiselta nimeltään isän-maan puolustus. Tälle armahalle annan kaikkeni aikana mitä hän minulta vaatii ja odottaa, kunnes aikani tulee jättää hänet taakseni ja koittaa katsoa elämää eteenpäin, katsomata taakse, muistellen kuitenkin mitä hän minulle antoi ja odottaa minua tekemään, kun hän minua kaipaa jälleen

Pääkallo. Raskas siunattu metallinen kaulakoruni. Se painaa kaulassani, se hiertää niskaani jättäen muiston uskollisesta kumppanuudestaan, se on tukenut minua pitkän matkan, pitempään, kuin yksikään toinen esine, mutta sen aika on lakseutua veitseni terälle odottamaan paluutani. Sormus. Tuo hopeinen ja symboliikaisesti koristeltu hyvän ja pahan portti. Se on pyörähtänyt sormeni ympärillä niin monet kerrat, se on puristanut sormessani kivuliaasti, olen silitellyt sitä hellästi sormieni välissä, mutta nyt senkin aika on koittanut tulla lepäämään veitseni kannettavaksi, kunnes palaan noutaman sitä. Hiukset, nekin kertovat omaa tarinaansa huimista seikkailuista, jos ne osaisivat puhua, niitä olisi jännittävä kuunela niiden kokemuksista kanssani, etten vain unohtaisi mitään. Nyt kuitenkin niidenkin aika on tullut. Näin kauan ne ovat osoittaneet suuntaani elämässä, toivon mukaan ylös, mutta on olut myös päiviä, jolloin ne ovat ohjanneet sivulle tai taakse, koska ylös ei ole päässyt. Nyt on tulut aika, nyt on tullut niihen hetki, nyt on aika päästää heidät ikuiseen lepoon, heitä kuitenkin ylpeästi muistaen.

Mies lähtee kohti ovea. Siellä pimeä ja kylmyys odottavat ahnaasti liittymistäni seurueeseensa. Hän katsoo vielä kerran taakseen, hän tahtoisi sanoa jotain, jotain mikä olisi pitkään muistettavissa, jotain mikä tuntuisi hyvälle, mutta hän epäröi, se ei tunnu hänestä oikealta mitä hän tahtoisi sanoa. "Näkemiin rakkaani. Tulen vielä takaisin luoksesi, koska tahdon uskoa siihen." Sanoja ei tule. Huulet ovat sinetöidyt. Ei ääntäkään. Ei ole ketään jolle sanoa noita hänelle tärkeitä sanoja. Kuitenkin hän kuulee vaimean kysymyksen. "Pärjäätkö sinä?" Hän havahtuu takaisin todellisuuteen ja katsoo suoraan silmiin. Sanat tulevat kuin liukuhihnalta, mitään miettimättä. "Tietenkin." Hän nostattaa huulillen viimeisen kerran hymyn, jotta se tuntuisi oikealta vastaukselta. Mutta hän tajuaa liian myöhään, että hän juuri valehteli, hän oli luvannut sanoa aina totuuden, jos joku vain kysyisi. Mies ei voinut kai muuta. Hän koitti pitää viimeiset rippeensä kasassa, jättäen onnellisen lopun tuolle pakkasyölle, jotta sitä voisi edes joskus muistaa hyväksi hetkeksi. Mies halaa viimeisen kerran. Se tuntui oikealta, varmasti ainoa asia mikä tuntui hyvälle ja oikealle sinä hetkenä. Ei muistopuheita, ei jäähyväisiä, vaan näkemiin, kuin he näkisivät ensiviikolla uudelleen, ihan kuin ennenvanhaan. Ehkä he näkevätkin ensiviikolla, ehkä he näkevät pian, sillä aika on vain käsite, aika kulkee nopeudella, kuin me sen päätämme, ehkä siksi hetki ei tuntunut niin kamalalle. Mies poistuu yöhön, suojelusenkeli katsoo häntä korkealta lumen laskeutuessa miehen päälle hellästi, mutta lopulta pilvenreunalta katoaa näkyviatä tutut kasvot. Silloin iskee hetki, hetki mitä jokainen peto odottaa saalistaessaan ravintoa. Pimeys ja pakkanen saapuvat. Ne eivät juokse. Niiden ei tarvitse juosta, koska ne tietävät, että saalis ei voi millään päästä pakoon. Ne saavuttavat Miehen. Ei sanaakaan, hiljaisuus laskeutuu. Mies sulkee silmänsä ja jää odottamaan iskua. Se on nopea, sitä ei edes tajua, kuinka nopeasti pimeys ja pakkanen syöksyvät avatun rintakehän sisään ja sulkevat portin. Ne ovat tulleet takaisin. Mies avaa taas silmänsä ja haukkaa happea, mutta saa suuhunsa vain tuhkaa. Se tapahtui. Lämpö ja onnellisuus ovat vain heikko muiston tuulahdus tuossa erämaassa. Kun mies pääsee pois ulkoa, hänen päässään velloo paljon ajatuksia, hän koittaa punoa siitä jotain selvää, mutta rintakehänsä sisällä kouristelee. Ne painavat keuhkoja kasaan kylkiluita vasten, ne raapivat mahalaukkuun viiltoja, joista vatsahapot pääsisivät valloilleen. Tuon keskellä kuitenkin mies haluaa sanoa vielä viimeisiä sanoja, joita hän haluaa muistella. Sanoja joita hän toivoisi ihmisten, joskus muistavan, kun heillä on heikko hetkenssä. Ei muistopuheita, ei jäähyväisiä, vain sanoja.

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää hetkeä.
Tulevaa ei kannata surra.
Emme halua kenenkään kärsivän,
kun aika koittaa, annan sinun mennä.

Päästä sinäkin minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, minäkin huomaan,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka käteesi viimeisen kerran tartun,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä hetkinä,
älä anna turhaan sydämmen itkeä.

Taru kertoo:
Aavelaiva etsii satamaa, ja näkeminen sen, se pahaa ennustaa. Vaan mitä sanoo majakassaan vanhus harmaapäinen? Hänelle ei näky tää ole kerta ensinmäinen. "Kuulkaa siis! Voi huomenissa kalastaa ja soutaa. Aavelaivan näkeminen ennustelee poutaa."

Jos rakastaa, on intohimoa, jos ei ole intohimoa, ei rakasta, mutta jos menetät rakkaasi ja haluaisit hänet takaisin, syö hänen ruumiinsa. Silloin hän on aina sisälläsi ja lähellä sisimpääsi ja voit olla hänelle aito. Hyväile hänen luitaan, tunne halu lipoa hänen sormiaan, anna tarpeelle voimaa murskata hänen rintalastansa, päästä peto irti tuntien hänen keuhkojensa syvä hengitys käsilläsi, pysty ymmärtämään hänen sydämmensä rytmiä, salli kynsiesi tuntea hänen ihonsa ja pakota nälkäsi halajamaan hänen lihaansa... Sillä totuus on vain se, että me olemme vain ruokaa toistemme edessä. Me tunnemme halua ja intohimoa toisiamme kohtaan, haluaisimme tuntea lämpimän aterian vasten huulia, kielen lipoen aromeita hitaasti, ettei mitään jäisi kokematta. On kuitenkin olemassa myös ruokia, joista me emme pidä, niille me käänämme selkämme, syljemme vain lautasen annoksen päälle ja kävelemme pois, muistamatta edes miltä se näytti tai edes haisi. Kaiki ei kelpaa kaikille, meillä on makumme ja päämäärämme halujen täyttymiseksi. Jokainen päältäpäin hyvä ei ole sisältä niinkään hyvää, mutta huonoin asia siinä on, että meidän pitää vain ensin ottaa askel ja maistaa.

Ihmisen poski metsäsienillä paistettuna on loppujenlopuksi ihan hyvää, mutta parasta on se, kun puret sen irti ja hän saa katsoa, tuntien se aitiopaikalta, mutta kaikista parhain asia siinä on se, että hän ei voi tehdä yhtään mitään asialle.

Jees, Ylläpito ei pitänyt valokuvistani ollenkaan (eikä niistä 5 muustakaan) joten olenkin heitä muutaman askelen kierompi ja laitan tänne pari epäsuoraan näin linkkien kautta, mutta, jos ne mutiaiset tulevat tästäkin mussuttamaan, niin tehdään tämä sitten virallisesti.

(Linkit sisältävät heikohermoisia kuvottavaa materiaalia, jos et usko olevasi verenhimoinen, niin älä paina näistä linkeistä)

http://photos-f.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs116.snc3/16355_105269672823395_100000210882746_134687_6304073_n.jpg

Kuvateksti: "Sanovat, että minun ei pitäisi olla niin itsetuhoinen ja pitäisi syödä enemmän, NO NYT SYÖN JA RAKASTAN ITSEÄNI OIKEIN MAHAN TÄYDELTÄ!!!"

http://photos-h.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs116.snc3/16355_105269682823394_100000210882746_134690_2118136_n.jpg

Kuvateksti: "Suutelen sinua rakas, hyväilen sinua rakas, tunnen sinut rakas"

Valheiden sokaisemana pitkään vaelsin, vaan nyt näen teidät silmin kirkkain! Tautisia joka iikka, joka renki ja piika. Valo voittaa vaikka sinä kuoletkin! Teen tästä maasta hautarovion... ...vasta tuhkana kirouksenne ohi on! Kirkukaa koirat! Kirotkaa nimeäni! Palavat kotinne valaisevat pimeäni! Ehkä madot yhä rakastavat makuanne... Minä siedän vain kauhun huutojanne

Ensimäinen naamio oli katastrofi... Aikaa oli alle viikko, ideoita liian monta tai liian vähän, Ongelma oli materiaali ja päädyin nopeaan mahdollisuuteen käyttää paperisuikaleita, työ näytti onnistuneen, mutta kuivuminen paljasti kaiken... Siinä näkyivät kaikki moka ja epäonnistumiset, mutta täytti tehtävänsä, lupasin, että tulen tekemään vielä paremman naamion, vielä minä korjaan aikaisemmat virheet. Aika tulikin nopeammin kuin odotin, ei ollut kulunut perjantai 13 päivästä kuin pari päivää ja kohtalon salama iski jälleen ja uudet syntymäpäivät kutsuvat, mutta en enää tuhlaa enempää suur resurseja uusiin pukuihin. Freddyn puvussa meni 1,5 viikkoa ja se koki elämänsä mahtavimmat 2 päivää, jotka maksavat kovan työn takaisin, kun taas Jasonin tekemiseen meni vaivaiset 2 päivää... Ja se koki vain yhden illan loiston pimeillä kujilla säikäyttäen monta lasta lastentarhan pihalta pakoon mennessäni syntymäpäiville. Koska Jason ei pääsyt suurimpaan loistoonsa kyseienä iltana, päätänpä tehdä revanssin ja teen paremman ja hartaammin tehdyn naamion, johon vuodatan kaikessa rauhassa luovuuttani. Tällä kertaa materiaalivarautuminen on astetta paremaa, saa pitkästä aikaa luoda jotain painelemalla ja muovaamalla, miten loistokas olo<3 Juhliin on nyt pari päivää vajaa 2 viikkoa, mahdanko saada mestariteksen valmiiksi? Haaste on heitetty.

P.S. Paperi silppu nipistelee kivasti kämmentä kun niitä yrittää sekoittaa paperimassaan.

"Jason... Jason... Minun erityinen poikani, tiedätkö mikä on lahjasi? Sinua on mahdoton tappaa, ei väliä mitä he tekevät sinulle, et voi kuolla! Sinä vain nukut sikeästi rakas, mutta aika on tullut ja äidillä on sinulle hommia. Lapset ovat olleet hyvin tuhmia Jason, sinun pitää mennä ja laittaa heidät maksamaan, he ansaitsevat rangaistuksen. Kosta mitä he tekivät sinulle, kosta mitä he tekivät minulle, tapa äidin vuoksi... Nouse ylös Jason ja elä taas!!!"

Kaikki uneksivat usein työkalusta jolla voisi puuhastella mitä vain, jotkut kaipaavat työssää, toiset yleiseen puuhasteluun ja kun toiset haluavat vain pistää kaiken palasiksi.

Oikeaoppisestihan pitäisi käyttää tiettyä työkalua vain sille tarkoitettuihin töihin ja tekemisiin, esimerkkinä makkaratikku pitäisi olla alkupatentin mukaan makaroille pitääkseen ne tulen yllä ja antaa kärventyä, vinkua ja lopulta poks ja syömään, EIKÄ Lävistää pahaa avistamattoman poliisin silmän lävitse ulkooveen roikkumaan hmm... tai partaterät! Niitä on vuosikaudet käytetty parran ja karvojen leikkaamiseen, mutta nyt itsetuhoiset ihmiset ovat varastaneet ne omaan käyttöönsä HANKKIKAA OMA TEE-SE-IHAN-ITSE-ITSEMURHA-PATENTTI!!! No onneksi jotain ilmaantui ja nykyään niitä käytetään Bloody Kiss menetelmässä, elikkä partaterä suuhun ja kielareita vetelemään<3 (rakkautta ensi vedolla ja kiihkon täyttää ulvahdus ja tavara laukeaa ympäriinsä lämpimänä) tosin partaterä ei ole vieläkään kokonaan "kuivilla" aikaisemmasta omistuksesta... mutta tämänkin ongelman voisi ratkaista monikäyttöinen linkkuveitsi, jossa olisi kaikkea, ajatelkaa linkkuveitsi jossa olisi ihan kaikki mitä tarvitse. Puukko, sakset, korkinavaaja, talutushihna, kotiavain, pankkikortti, puhelin, kuvia naapurin isoäidistäää-tä-tä-tä-tämä-tämä-tämä-mitä-mitä-mitä-täh-täh-täh-hä-hä-hä.... Jooh... any way, jokaisella on kuitenkin mieltymyksensä johonkin asiaan, jokainen tykkää hoitaa asian omalla tavallaan, mutta paras asia olisi varmasti, että se olisi aina käden ulottuvilla, mutta ei tielläkään, joten miksi ei käsine? Käsine missä olisi kaikki tarvittava perustyöskentelyyn, ottaen huomioon kissasta saa tehtyä käsilaukun tietäen mitä tekee purkinavaajalla viidessä minuutissa ja koirasta seitsemässä ja puolessa, riippuen tietenkin elukan koosta... Mutta hansa on aivan loistokas keksintö, sillä voi kätellä, osoittaa, lyödä ja näyttää keskisormea, niin kynnet kiinni ja sehän on siinä! Kynnet jotka kantautuvat alkeellisista petoeläimistä ja satujemme hirviöistä, joilla voi tehdä kaikkea kivaa ja hyödyllistä. Leikata, hakata, viiltää, tökkiä viistää, raastaa, viipaloida, sörkkiä, sorkkia, sahata, hinkata ja ja ja... SYÖDÄ!!! Elikkä mikset sinäkin tekisi itsellesi kivat metallikynsillä varustetut hanskat ja tekisit kaikkea kivaa, ajattele, tässä seuraavaksi tarpeksi monta hyvää syytä tehdä näin

16 TAPPAVAN TARPEEKSI MONTA HYVÄÄ SYYTÄ HANKKIA HANSKA:
1. Jos naapurissasi on ärsyttävä lemmikkieläin TAPAT SEN
2. Jos naapuri tulee valittamaan siitä, että nyljit hänen hänen rakkaan eläimensä TAPAT HÄNETKIN
3. Kun saat roskapostia TAPA POSTINKANTAJA
4. Kun sukulaisesi alkavat ärsyttää TAPA HEIDÄTKIN ja laita heidän päänsä postinkantajan viereen hyllyllesi
5. Kun telkkarista tulee vain ärsyttävää ohjelmaa, voit vain sammuttaa television TAI voit deletoida mahdollisen ongelman lopullisesti ja TUHOTA TELEVISION
6. Kun menet töihin väsyneenä ja pomo tulee karjumaan sinulle vihaisena (koska vaino vaihtoi taas lukot jääkaappiin) ja haluaisit olla rauhassa LEIKKAAT HÄNEN KURKKUNSA AUKI JA KIELEN IRTI ja menet ruokatunnille voitelemaan voileivän
7. Kun ystäväsi alkaa kyllästyttää sinua jutuillaan PUHKOT HÄNEN MOLEMMAT SILMÄNSÄ JA TYÖNNÄT PÄÄN VESSANPYTTYYN
8. Kun kyllästyt jokapäiväiseen ruokaan TAPAT KOKIN JA PAISTAT HÄNET UUNISSA
9. Kun lapset alkavat ärsyttää sinua nenäkkyydellään LEIKKAAT NIIDEN NENÄT IRTI JA SYÖT NE HEIDÄN EDESMENNEIDEN NENIENSÄ EDESSÄ
10. Kun vastakkaisella sukupuolella on mielestäsi liian paljon vaatetta LEIKKELET NE HIITEEN JA PANET HÄNEN AIVONSA PELLOLLE JA TAPAT HÄNET (tosin tappaminen ja paneminen eivät ole välttämättömiä... ... ... no joo, on ne tärkitä...)
11. Jos avustajasi ei kerkeä tekemään joka paikkaan, vaikka hänen pitäisi LEIKKAA SE ÄPÄRÄ KAHTIA ETTÄ EHTII
12. Kun opetat jotakuta leikkaamaan karvoja tai partaa RAASTA SE KOKO IHO IRTI NIIN EI TARTTE ENÄÄ LEIKATA KERTAAKAAN
13. Kun olet kalassa ja koukkuusi tarttuu meren-neito (mikä vitun meren-neito?) ja se haluaisi päästä takaisin veteen niin PÄÄSTÄ SE NARTTU KÄRSIMYKSISTÄÄN JA PERKAA JA SUOLESTA SE FISU
14. Kun seurustelukumpanisi/aviopuoliso alkaa kyllästyttää suhteessa ja kaikki on niin elotonta NYLPYTÄ SEN SELKÄRANKA IRTI JA KÄSKE PAINUA MUUALLE MATELEMAAN SIITÄ
15. Kun normaali tyydytys ei enää maistu, kun tyytyväisyys prosentti alittaa nollan, niin TIEDÄT mitä KUULUU tehdä... Eikö olisi korkea aika vaihtaa vähän sähäkkäämpään harastukseen, joka varmasti tuo uutta säpinää tuhmien mielikuvitustesi sekaan, nyt on aika ottaa hanska käteen, kunnon ryhti ja ote, aloittakaamme välittömästi "The Radical Body Modification"
16. Kun kuset pahemman kerran elämässäsi ja mitään ei ole enää tehtävissä CUT YOUR SELF PIECEMEAL aamen<3

Tiedättekö missä Helvetti sijaitsee? Jotkut uskovat sen olevan maan alla, jotkut uskovat sen olevan tuonpuoleisessa, toiset uskovat sen olevan seuraava portti, kun taas jotkut eivät usko siihen lainkaan. Mutta jos jokin on totta, niin Helvetti, meidän selkäpäpiitä kiemurrellen vahtiva paha on aina kanssamme, se ei ole ympäristössä, se ei ole muiden teoissa, se on meidän omassa päässämme. Tänään kävin omassa helvetissäni ja se oli kirjaimellisesti yhtä helvettiä. Se tuntui aluksi kohtuu hyvälle, se ruokki mielihalujani henkisesti mahan täydeltä, mutta sitten tuli ähky ja oli takaisin maksun paikka, suu auki vain ja anti tulla. Se minkä se antaa, se ottaa monin kerroin takaisin ja kovaa. Minä maksoin sille kohtuu ison hinnan ja kun lopetan tämän kirjoittamisen, menen maksamaan sitä lisää, sillä velka on kohtuu iso, mutta onneksi tiedän, että se on mahdollista maksaa jonain päivänä loppuun (ainakin toivon niin) Siunausta kaikille ja koittakaa elää vielä toinenkin päivä, mahdollisimman kaukana helvetistä.

Voisinpa tehdä teistä kaikista nyt sisäfilettä, kun se alkaa olla nyky keittiöissä ihan muodissa... Ärsyttävää olla vihainen, ilman kokoaikais ylläpitäjää, mutta jokseenkin lämmin olo siitä tulee, iho on ihan punainen ja pää särkee paineesta...

Totesinkin, että sanakielimuodossamme on taas yksi vako joka muuten liittyy sopivasti myös itse aiheeseen. Tämän ilmestyskirjasta tulleen tiedon kaivoi ylös hyvä ystäväni Juuso, joten kiitokset hänelle siitä siis... Mutta jos vakoilia vakoilee sinua, niin onko se silloin siellä vaossa, vai onko se sitä että tekee itse vakoilua, heruttaa vakoaan siinä minkä kerkeää vai stalkaako se sieltä hämärästä vaosta uhriaan? jos taas raapii vakoa niin silloinhan vakoilia voisi vaikka paljastua siitä vaon reunalta, mutta kun puuhkii vakonsa, niin silloinhan hinkkaa itse vakoiliaa, jolloin syylistyy toiseen käsiksi käyntiin... hmm ja jos repii toisen persposken irti, silloinhan jäljelle jää vain puolivakoa ja tätä voisia jatkaa loputtomiin, mutta vako on löytynyt ja sen voi täyttää jolloin vakoilia jää vangiksi tai tukehtuu rikkikaasuun. Vaon tukkimiseen tarvitaan tappi joka tapittavasti tappeilee vakoja umpeen tapittaen aika syvälle raastaen. Tappi on tappi, usein puusta tehty tuntuu parhaimmalta anuksessa, samaa mielihyvää mitä saatte kun käytte vesassa, mutta toisinpäin, tosin tämä alka mennä jo kohtuu vssahuumoriksi että lopetan ja jätän teille vähäisen tähän haistel-tais siis mietittävää.