IRC-Galleria

Tulin sittenkin yöksi kotiin näiden kahden leirin välissä. Kurkkuun sattuu saatanasti enkä jaksanut mennä sinne täksi illaksi, kun ei puhuakaan oikein voi. Huomenna aamusta sitten. Kun on iso, voi sumplia tällaisten asioiden kanssa aika paljon.

Rhiannonin lapsissa oli yhtä hauskaa kuin ennenkin. Peli oli myös hyvä, varsin harmoninen lopetus yhdelle tarinalle. Olen onnellinen.

Pää on sekaisin flunssasta ja väsymyksestä, mutta jotenkin ei pysty menemään nukkumaan. Haluaisin kovasti tupakalle, mutta kurkku on liian kipeä. Menen ehkä silti. Lukittaudun nykyhetkeen, eikä ensi syksyä tai viime kevättä ole. Olen oppinut koko lailla asioita, kuten sen että oleminen voi olla viisaampaa kuin tekeminen eikä aina tarvitse näkyä tai olla paras. Että unforgottable sense of being on todellakin parempi kuin pointless ultra-fantasy. Se laulu jotenkin stabiloi minut, sen jälkeen kun todella ymmärsin ne sanat en ole enää koskaan ollut niin onneton tai eksyksissä etten muistaisi, että se kaikki on ihan ok ja että ei siinä mitään väärää ole. Opin myös, että avoimeen kapinaan on parempi vastata neuvottelulla kuin voimakeinoilla, ja että seitsenvuotiasta voi vielä huiputtaa lähes rajattomasti.

Nukkumaan.