Niin joo. Tajusin tänään, etten ikinä enää kirjoita Sytykkeeseen. Menee vuosia, ennen kuin kukaan jälleen lukee tekstejäni, jos sittenkään. Voisin tietysti painua Oriveden opistoon, mutta tuskin vielä vähään aikaan. Pelkään, että siellä ne opettelevat tekemään suurta taidetta, ja minä kirjoitan kaikkein mieluiten viiden pennin tarinoita seikkailevista lapsista. Tällä haavaa siis se, että joku oikeasti lukee tekstejäni jai arvioi niitä on taaksejäänyttä elämää, poislukien ehkä tämä blogi.
Ihan niin kuin edes kirjoittaisin tällä haavaa yhtään mitään. Siellä se tarina odottaa Wordissa, mutta koskas meinaat jatkaa? Niinpä niin.