Yön tunnit tekivät tehtävänsä, paraneminen on alkanut. Siitä kielii viiltävä kipu erinäisissä paikoissa.
Valtiatar Polgara muistutti aina Garionia (David Eddingsin Belgarionin taru -kirjoissa *jumaloin*), että lääkkeen tulee maistua pahalta, muuten se ei auta. Ehkäpä paranemisenkin pitää alkaa kivulla, sillä muuten sitä ei ehkä huomaisi, eikä siitä osaisi iloita. Tai jotain. Ehkä minä iloitsen vasta sitten, kun en oo enää näin kovin kipeä.
Tänään ensimmäinen tavoite henkilökohtaisessa projektissani saavutettu. Olen valtavan onnellinen ja ylpeä itsestäni. Pitkä matka vielä kuljettavana, mutta ensimmäisen kulmakiven konkreettinen saavutus tuo hymyn huulille ja rauhoittaa malttamatonta sieluani. Kyllä minä pystyn, kyllä minä osaan.
Tämän tunteen tahdon muistaa ikuisesti.
Horoskooppini lupasi tälle viikolle pelkkää hyvää, minusta alkaa vähitellen tuntua, että se todella tiesi mistä puhui...
"Ravun viikko on melkoisen positiivinen. Viikkosi alkaakin paremmin kuin pitkään aikaan, olet energisempi ja positiivisempi kuin aikaisempina viikkoina ja se myös näkyy kaikessa mitä teet. Niin sosiaalinen kuin työelämäsikin sujuu huomattavasti pirteämmin kuin aikaisemmin, ja olet todennäköisesti melkolailla kokonaan tyytyväinen elämäsi tilaan tämän viikon kuluessa. Jos onnistut pelaamaan korttisi oikein tulee sama meininki jatkumaan myös tulevina viikkoina."
www.jippii.fi
Heti alku osuu oikeaan, toivottavasti myös loppu. Ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä.
Ja tuntuu myös.
Minulle on tehty taikoja. :)