"Reaping through the truth
Life becomes untrue
Sin the last diversion
My fate will be untouched
Dismissed now, the anger of a fool
Shadows haunt the night
Forgive me as I die
Taking a chance
And take what you gain
My soul it has no price"
~Paradise Lost ~ As I Die~
Eikä mikään ollut kuten ennen.
Hän vertasi kaikkea kokemaansa siihen taivaalliseen onneen, mikä lepäsi vielä muistoissa.
Vaikka virtaava aika tanssisi eteenpäin loputtomana kuiskausten koskena,
ei se voisi viedä mukanaan tätä kultaista kaarnalaivaa.
Ei tätä, minkä voima hehkui käsissä vielä sen laskeuduttua veteen.
Virtauksista ja pyörteistä huolimatta laiva odotti edelleen kotisatamassaan, levollisena. Kutsuvana.
Eikä hän tiennyt, kestäisikö laivan kantokyky hänenkin nousta.
Hän seisoi muistojen rannalla, lämpö käsissään ja sydämessään.
Hän ei katsonut enää eteenpäin, vaan yritti tavoittaa menneen katseellaan. Hän kurottautui mennytta kohti ja pyysi sitä palaamaan, ja ottamaan hänet vielä kerran syleilyynsä.
Hän ojensi kätensä kohti sisimpänsä muistoja ja hukuttautui niiden valtaan.
Hän halusi vain olla, levätä ja muistaa.
Elää uudestaan.
Hän pelkäsi, että hänen tulisi kylmä. Eikä hän tahtonut enää palella...
Kun mikään ei ollut enää kuten ennen.
Eikä hänellä ollet ketään kenelle siitä kertoa.