IRC-Galleria

Voisi kuvitella, että viimeisen vapaapäivänsä haluaisi viettää ilman armotonta kamista. Ja voitte kuvitella krapula-astetta kun paljastan, etten ole koskenut mihinkään alkoholipitoiseen melkein neljään kuukauteen. Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin, tajusin kieltäytyä fisushoteista, toisin kuin eräät, ja siten vältyin myös vessanpöntön halimiselta, toisin kuin eräät.

Aamulla sitä niin pirteenä keittelin kahvia, mutta kyllä se hymy hyyty päivän mittaan. Äitin kanssa käytiin todella kehittävä keskustelu tekstiviestien välityksellä:

Ä: Mihin jäit?
N: Ouluun. Tuun kotiin jos pääsen jollain.
Ä: K tulee P:n kans soita sille
N: No en kehtaa ku haisen paskalta ja näytän varmaan ihan sarjamurhaajalta.
Ä: Viemärissäkö oot nukkunu?
N: No aika lähelle.

Ei vittu mää repesin. Ittekseni hihittelin varmaan kymmenen minuuttia.

Sitte oli kauhee liskodisko. Puhelin palautti mut tälle planeetalle vain kertoakseen, että mulla on aika tasan kymmenen minuuttia aikaa raahautua takas Ouluun.
Hitto mää jo luulin kuolevani ku kävelin autolta rotuaarille. En saanu parkkipaikkaa läheltä, ja jouduin ravaamaan ainakin neljä korttelia jalkaisin. Olin jo ihan varma, että sydänkohtaus tässä vähintäänkin tulee, mutta selvisinpä kuitenkin.

Yheksältä illalla lähettiin Heidin kans käymään kaljalla. Ihme kuin olo parani pienen loiventavan jälkeen. Ei se taija ihan paskapuhetta olla, että sillä se lähtee millä on tullukki. Kai se on nyt uskottava.

Niinpä niin. aika tasan neljän tunnin päästä pitäis nousta ylös ja suuntautua kohti Kajaania. Siitä se sitten alkaa, maanantaina nimittäin.