En mää loppuiäkseni aio jäädä, ei suinkaan. Vaikka mikä tässä olis jäädessä, eipä mua kukaan lähtiessä näyttänyt ikävöivän. Niin, niin, kukaan ei rakasta mua ja oon lihava ja ruma ja pitäis varmaan vetää ranteet auki himiä kuunnellen. Kuultu jo.
Mun rajattoman ihmetyksen aihe on äänet. Ne ei lopu millonkaan. Kun taas Kuhmossa en päässy yli siitä uskomattomasta hiljaisuudesta, niin täällä ei oo sekuntiakaan sellasta oikeeta hiljasuutta. Mun henkieläin on paukkuarkana vetäytyny jonnekki piilotajuntaan värjöttelemään. Taitaa reppana olla loman tarpeessa jo vajaan viikon jäljiltä.
Ei, tää etelän metropoli ei oo mun juttu.
Uusimmat blogimerkinnät
- Valinta se on huonokin valinta 11.01.
- Vitutuksen multihuipennus 16.11.
- Yksi arvaus 23.10.
- Tribute 21.09.
- Takaisin luontoon 18.09.
- Nalle Puh on saatanan maanpäällinen ru... 13.08.
- Olipa taas paska läppä 20.06.
- Kaikkea sitä 06.06.
- A pint of Guinness, part I 28.05.
- A pint of Guinness, part II 28.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
-
▼
2008 (19)
- ▶ marraskuu 2008 (1)
- ▶ lokakuu 2008 (1)
- ▶ syyskuu 2008 (2)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ kesäkuu 2008 (2)
- ▶ toukokuu 2008 (3)
- ▶ huhtikuu 2008 (7)
- ▶ maaliskuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (1)
- ▶ 2007 (3)
- ▶ 2006 (6)