Pakko myöntää, tänä aamuna pelkäsin että kuolen. Hienoinen kissanpaskan ja veren vivahde oli kurkussa, siitä tulikin mieleen että missä sitä onkaan. Ai niin.. ainakin lähettiin teatrialle, ja sitte tultiin jatkoille vääliinputoajapaskaluusereiden bileisiin. Sitte mää muistan sen salmarin ja tequilan ja, ja.. Viru Valgen. Sehän se oli. Pakko tuota oli ottaa ku alko näyttää uhkaavasti siltä että velipoika vetää pitemmän korren ja juo mut pöydän alle. Se oliki sitte virhe se.
Eli lupaus numero 1: En enää koskaan juo viru valgea (jos oon jo muutenkin konttauskunnossa)
Jaa jaa.. mihinkäs sitä jäätiin. Niin joo. Tässä vaiheessa alko oikeesti tulla sellanen olo että mitä jos menis nukkumaan. Velipoikaki lähti ettimään parempia bileitä (klo 8) joten munkaan ei tarvinnu myöntää että kunto loppuu. Ja pakko sanoo että bileissä oli hereillä enää 3-4 ihmistä, tarkasta lukumäärästä en oo varma. Sohvat ja sängyt, kaikki missä yleensäkkin voi nukkua oli jo varattu. Ois kai ollu fiksumpaa niellä ylpeys ja viedä paras peti ensimmäisenä.
Lopulta löyty paikka mihin pistää kerälle kuorsaamaan. Demonipatjan hyökkäykset aiheutti päänvaivaa siinä yön (päivän) aikana, ja pariin kertaan piti varmistaa että on oikeesti hereillä, eikä vaan nää häijyjä hallusinaatioita tunkkasesta patjasta joka yrittää tukehduttaa mut. Pari kertaa heräsin sitte siihen että toiseen olkapäähän sattuu niin saatanasti. Ja välillä kylkeen. Annoin asian vaan olla ja jatkoin ruususen unia. Siinäpä tuli tehtyä sitten toinen virhe.
Aamulla (siis klo 3 päivällä) herätessäni olo oli mitä mahtavin (joopajoo). Ja kun pääsin kotiin, huomasin virheeni. Kyljet ja selkä oli kuin auton alle jääneellä, ja sinisenkirjavana sitten mietin, että mitä helvettiä tapahtui?
Ja siis lupaus numero 2: En enää koskaan nuku korsetti päällä (jos on vaihtoehtoja)
Eli tästä voimmekin tehdä pikaisen päätelmän: tyhmästä päästä kärsii todellakin KOKO ruumis. Ja jos aamulla pelkäsin että kuolen, on toinen pelko hiipinyt jo mieleen. Nimittäin nyt pelkään etten kuolekaan. Hyvää vuotta 2007 nyt vaan kaikille. Ollaan tässä sitten optimisteja, eihän sitä koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu.