IRC-Galleria

Siis aivan käsittämätön juttu sattui tuossa hetki sitte.

Mää kirjottelin sähköpostia tuonne ameriikan maalle, ja piti sitten tarkistaa pari sanaa nettisanakirjasta. Pahaa-aavistamattomana avasin sivun, ja just aloin kirjottaa sitä sanaa, kun mun läppäri päästi oikein paskasen röhönaurun.
No minä siinä totta kai miettimään että mitä vittua, enhän mää voinu kuulla oikein. Sitten aattelin, että en mää sitä oikeesti kuullu, ja rupesin kirjottamaan uudestaan sitä sanaa. Eiköhän tuo helkkarin rakkine ruvennu taas hirnumaan. Mulla rupesi sitten jo keittämään, saatanan paskaromu rupee mulle avautumaan, kun hoksasin, että yleensäkään koneet ei kauheasti hihittele. Hetken epäilin omaa mielenterveyttäni, ja ehdin kehitellä jos vaikka minkälaiset sci-fi tarinat päässäni, että kuin mun aceri herää eloon ja vallottaa koko maailman.
Sitten siirsin taas hiirtä, ja silmät sattui Saunalahden mainokseen: "Kutita saunaa kyljestä". Taas lipsahti koneelta röhkäisy. Minä siinä sitten ittekki räjähin nauramaan, mainoshan tuo olikin.

Seuraavat pari minuuttia räkätettiin läppärin kanssa kilpaa. Että huvinsa kullakin.

Ihan pakko kirjotella muuten vaan ku en keksi muutakaan tekemistä. Tuskinpa näitä mun turhia jorinoita kukaan ees lukee, joten sama kai se mitä mää tänne laitan.

Tänään sain melko paljon aikaseksi. Siis poistuin talosta, kävin otattamassa passikuvan (näytin ihan joltain haudasta potkastulta ojamonnilta), kävin hallilla treenaamassa Samban kanssa ja tein päättötyötä vaikka kuinka paljon. Sain jopa ekan osan lähetettyä ammattilaisen tarkastukseen. Nyt mää harrastan painonhallintaa öisellä jäätelönsyönnillä.

Siis passi pitäisi olla kätösessä viimeistään viikon päästä perjantaina. Aina vaan mennään lähemmäs sitä tosiasiaa, että mää ihan oikeesti pääsen sinne Irlantiin. Mutta eipä vielä nuolasta, tässähän ehtii mennä pieleen vielä ...öö... kaikki. Tai jos ei ihan kaikki, niin ainaki aika moni asia.

Nyt tuli totaaliblackoutti, en sitte niin millään muista minkä hellkarin takia mää tätä rupesin kirjottamaan.

Ai niin, mun piti vinettää.

Tuo koiranpurema käsi on taas ottanu rajusti takapakkia. Mää jo ehin aatella, että ehkä se sittenki joku päivä tulee ihan kokonaan kuntoon, mutta nyt en taas tiiä. Peukalosta meni tänään tunto kokonaan, ja auton ajaminenkin alkaa jo teettää ongelmia. Ranne ei kestä juuri minkään nostamista, ja saati minkäänlaista vääntöliikettä. Itseasiassa tämä jätskin tuhoaminenkin on aika kivuliasta. Peukalo sätkii ihan omia aikojaan, eikä taivu mihinkään suuntaan. On se kumma miten niin pieni koira voi saada noin isot vauriot aikaan. Jänteet ja hermot on menny ihan miten sun sattuu, ja samalla koko käsi toimii vähän miten toimii. Ja sillä on vissiin ihan oma tahto tullu samassa rytäkässä. Mutta pakko myöntää, että ne mustelmat oli aika katu-uskottavat..
Nyt ei oo enää ku tosi köyhät arvet, vammanen kirjotuskäsi ja varsin tylsä tarina. Ois paljo kivempi kertoo miten juoksin monta kilometria pakoon venäläisiä mafiapomoja, ja satuin siinä kiipeemään yhen romuvaraston aidan yli, ja sen romuvaraston vartiokoira hyökkäsi mun kimppuun.

No, aina ei voi voittaa. Ja jos tuosta ees puolet olis totta, niin se tarina ois päättyny siihen, että mulla ois loppunu kunto sadan metrin jälkeen, ja joku niistä ilkeistä mafiapomoista ois passittanu mut suoraa tietä lautturin pysäkille.

Mistähän mää vielä vinettäsin..

Ai joo. Kävin tuossa eilen kutsunnoissa. Eihän ne pitäny mua yhtään minään. "Ai nää sessejä kävelytät." Joopa joo. Vaikka tottahan se osaltaan on. Pakkohan niitä on välillä kävelyttääkin. Vaikka eilen sitte käytiin pyöräilemässä. Hu0h.

Niin.. mitäpä menin tuossa äsken hehkuttamaan.

Äiti: Sait ne liput varattua?
Nyyti: Joo, ja kyllähän siinä kesti.
Ä: No entä se passi?
N: Passi?
N: Voi vittu...

Onnistuinpahan! Siis nyt on lentoliput varattu, ja matka kohti Irlantia voi alkaa tuossa x-määrän aikaa jälkeen. Juuri tänä samaisena päivänä olin menettää viimeisenkin epätoivoni tuon lippuhässäkän kanssa, voitte lukea tästä yhden otsikon alempaa, mutta nyt voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että tällainen yksinkertainen maalaistyttö voitti ties minkä insinöörin keksimän ohjelman, silkalla tuurilla.
Siis..

internetissä tapahtuva lentolippujen varaus 100
Nyyti 1

Okei, okei, ottelut meni lentoyhtiölle, mutta eikös sitä sanota että se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa.

Mun on nyt aivan pakko vinettää mun paskaa elämää ja ku oon niin ruma ja lihava ja vielä vitun tyhmäkin. Ihan pakko illalla kuunnella HIMiä, itkee pimeässä sängyn alla ja viillellä ranteita visa electronilla.

Tää kaikki lähti siitä, kun mää yks ilta tuossa taannoin päätin lähteä Irlantiin. Älkää kysykö miksi just Irlantiin, en nyt jaksa sitä selostaa, sitäpaitsi se on aivan sivuseikka tässä tarinassa.
Niin, takas asiaan. Eli mää siis päätin lähteä Irlantiin. Siinä innoissani sitten aloin miettiä vaihtoehtoja, että milläkä sinne päästään. Norjasta lautalla Englantiin, Englannin läpi Walesiin, Walesista lautalla Irlantiin ois ollu aika HC vaihtoehto, mutta lopulta päädyin kuitenkin halpislentoyhtiön tarjontaan. Mainittakoon, että tässä asiassa lompakon paksuudella (tai kapeudella) oli melkoisen suuri sananvalta.

Minä sitten pätevänä rupesin netistä varailemaan lentolippuja. Varmaan uskotte kuin siinä kävi. Eka mää olin että mitä vittua, sitte mää olin että voi helevetti, ja sen jälkeen laitoin Uniklubia soimaan. Eli en saanu lippuja en, ties mistä tuntemattomasta syystä. Sitten mää kirosin kaikille, jotka ees hetken jakso kuunnella, ihmisten täydellistä kykenemättömyyttä tehdä jostain fuckin' lentolippuvarausjutusta sellaista, että tällainen yksinkertainen naishenkilökin sen ymmärtäisi. Joo joo, ohjeet for dummies, kiitos, kaikki ei voi olla maailmankansalaisia.

Siis tässä ollaan kohta itkupotkuraivarin partaalla "ÄÄÄÄÄÄÄMÄÄÄHALUAAAANNELIPUUUT!!!!". Ja voin kertoa, että vaikka kuinka heikkohermoinen olenkin, en harrasta tuollaisia kovin heppoisista syistä. Tässä sitä nyt ollaan vajoamassa synkkyyteen ja syvään apatian suohon, ja minkä takia?!

-koneen.

Sen lisäksi, että voisin kohta syöksyä pää edellä tiiliseinään, tekisi mieleni viiltää kurkku auki siltä mieheltä, joka tuon ohjelman on keksinyt. Sillä hyvät siskot, nainen ei ikinä onnistuisi tekemään asioita noin vaikeaksi.

Taas on kulunut pari viikkoa tien päällä. Kylmästä pohjolasta (heh heh) ensin Venäjän rajamaille ja sieltä etelän metropolin sykkeeseen. Tämä on elämää isolla E:llä. Maalliset murheet unohtuu, ja reilu kaksikymmentäkiloinen rinkka tuntuu suorastaan kevyeltä asfalttipölyä hengitellessä.

Kyllä. Asfalttipölyä. Varsinainen shokki.

Odottelin vanhaa ystävääni lapsityövoimalla valmistetun valtavirtamuodin jälleenmyyjien kulmassa, ja katselin ohivellovaa ihmisvirtaa. Yhtäkkiä kiinnitin huomioni erään nuoren naisen kenkiin, ja ajattelin, että kyllä on tytöllä jäänyt silmät kotiin hakiessaan kaupasta mokomia ronttosia. Huomasin miettiväni, että kummatkohan minua naurattavat enemmän, keski-ikäiset naiset jotka epätoivoisesti yrittävät edes pukeutumisellaan pysyä ikuisesti nuorina, vai ne teini-ikäiset pikku primadonnat kireissä makkarankuorissaan. Aloinkin aikani kuluksi tarkkailla pahaa-aavistamattomia kulkijoita. Mietin mitä vaatteet kertovat kantajistaan, ja mitä kantajat vaatteistaan. Tuhahdin kahdelle viimeisen päälle laitetulle tyttöselle, ja totesin mielessäni, että siinäpä on taas heitetty aikaa ja aivosoluja hukkaan.

Puhelimeni soi.

Kampesin verrattain ison rinkkani selkääni, ja samassa jouduin naurahtamaan itselleni ääneen. Kukapa olisi uskonut, että sorrun juuri sellaiseen elitisti-snobi-diivailuun, ihmisten ulkonäön arvosteluun, jopa suoranaiseen tuomitsemiseen, joita pidän ihmiseläimen suurimpina virheinä. Röhkäisyni sai pari päätä kääntymään. Taisivat siltä seisomalta tuomita minut hulluksi. Niin se vain menee. Hukumme kaikki omiin inhimillisiin ja eläimellisiin virheisiimme. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Jatkoimme ystäväni kanssa matkaamme kumpikin omiin suuntiimme. Lipunmyynnissä puhuin kännykkään maailmannaisen elkein, ja puhelun loputtua huomasin erään nuoren miehen tarkkailevan minua hyvin huvittunut ilme kasvoillaan. ”Tais levvee oulu’mmurre iskee kaverila korvaa”. Leiskautin kaverille leveän, luultavasti vähemmän säkenöivän virneen. Siinä oli sellaista hyväntahtoista vahingoniloa.

Asemalaiturilla valitsin itselleni paikan auringosta. Uutisten mukaan pienhiukkaset ynnä muut nevahöörd saasteet olivat himmentäneet Tampereen ilmastoa, mutta mukavasti se aurinko lämmitti paksunkin ilman lävitse. Ihmiset seurasivat kun parkkeerasin ruhoni keskelle laituria. Kiireiset pukumiehet ja salkkunaiset vilisivät suuntaan jos toiseen. Hetken päästä eräs tyylikkäästi pukeutunut tyttö nousi penkiltä, keräsi kassinsa ja kahvikuppinsa, ja istui samaisen aurinkoläikän alle parin metrin päähän minusta. Hymy levisi tummatukkaisen suusta silmiin asti. Täydellinen rauha lepäsi aseman yllä. Tunsin suunnatonta sielunveljeyttä täysin tuntemattomaan ihmiseen, ja tiesin, että hänen täytyy olla todella erityinen. Siinä me kaksi asemalaiturin auringonpalvojaa istuimme -ja odotimme.

Alkaa tässä vähitellen pahin krapula irrottaa otetta. Väsyttää ihan kerpeleesti, muuten menee jo ihan hyvin. Hirveetä kun heräsin aamulla, eikä ollut juuri minkäänlaista muistikuvaa oikein mistään, ja päälle jumalaton päänsärky. No senhän tietää mistä tuo johtuu, varsinkaan mun toleranssilla ei olis paljo varaa kiskoo tiliä kurkusta alas.

Vesi maistu yllättävän pahalle, mutta oli pakko vetää jotain, ettei kieli jää loputtomiin kiinni kitalakeen. Jääkaapissa purkki maitoo ja valo. Maitohan on pelkästään niin hirveen hajusta ettei sitä kukaan ees puoliksi täyspäinen voi juoda. Tässähän meillä olikin jo iso ongelma.

No, pakko oli päätyä kompromissiin ja vetää lärvään litra piimää.
Sellanen uskomaton autuas olo levis päästä varpaisiin asti. Unbe-fukin-leavable. Oli vielä jotain halpispiimää lähisalesta, ei ees mitään nevahöörd maitohappobakteerimyrkkyä.

Mää oon myyty, täysin.

ja vannoin kerran etten koskaan täytä tämmösiä.

1.Syntyikö parhaat alasti?
- niinhän ne kaikki

2.Saako sua halata?
- ei kovin mielellään

3.Ajatteletko kaiken kaksimielisesti?
- en, ehkä joskus

4.Onko pervoilla aina hauskempaa?
- ainaki paskat jutut

5.Pidentääkö nauru ikää?
- toivottavasti

6.Oliko se vaan läppä?
- osaksi

7.Onko veljet apinoita?
- ei mun ainakaan

8.Etkö saa yhtä ihmistä mielestäsi?
- siellä mitään ihmisiä oo

9.Pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan?
- ei mennä

10.Puhutko unissasi?
- en tietääkseni

11.Oletko matemaattisesti lahjaton?
- totaalisen

12.Tappaako tupakka?
- millä? kirveellä?

13.Onko #&%£$!* taitolaji?
- en tiiä

14.Oletko tupakan viaton uhri?
- en niinkään viaton

15.Odottaako kirves kaapissa?
- tuskin

16.Laulatko suihkussa?
- kovaa ja korkealta

17.Kuittaako kuolema univelat?
- en tiiä, mutta tällä hetkellä ei lämmitä vaikka niin tekiski

18.Onko rokkipojat lääh?
- riippuu rokkipojasta

19.Dokaatko,mut et oo kännikala?
- en ja en

20.Tekeekö pitkä letti miehen?
- ainaki parantaa ulkoista olemusta, näin sanoakseni

21.Eikö räppi ole musiikkia?
- on

22.Onko koulu #&%£$!*?
- en käy

23.Tietääkö äitisi, ettet ole ihan normaali lapsi?
- tietää

24.Onko seksi harrastuksista paras?
- en harrasta

25.Pelastiko musiikki sinut urheilulta?
- urheilen ja musisoin joo joo

26.Ajaako Batman Ladalla?
- ei kun batmobiililla

27.Amisko se vaan tienaa enemmän?
- taitaa riippua työpaikasta

28.Pelastaako jeesusteippi?
- aina ja ikuisesti

29.Jeesus tulee, otatko kopin?
- en

30.Oletko angstinen taiteilijapaska?
- usein

31.Panisitko?
- en

32.Lyötkö?
- en uskalla, saan itte turpaan

33.Elätkö vain kuollaksesi?
- en

34.Sitten kun rumat on in, oletko kuumaa kamaa?
- en varmaan sittenkään

35.Onko nukkuminen kivaa?
- välttämätön paha

36.Raiskaatko mieluusti veitsellä?
- kovin mielellään en millään

37.Onko maailma paha?
- paha paha

38.Meikkaako pojatkin?
- onhan noita nähty

39.Oletko 100% hetero?
- toistaiseksi

40.Onko sinulla aina nälkä?
- ehkä usein

Rupesin tässä ihan oikeesti funteeraamaan mitä sitä tekis sitten isona. Tai tällasesta persjalasta tuskin voi käyttää sanaa iso, mutta ymmärrätte pointin. Tai siis onhan mulla niitä hienoja ja hohdokkaita suunnitelmia ollu tulevaisuuden varalle, mutta jos kerranki olis rehellinen itselleen ja jättäis ne pilvilinnat niille paremmille ihmisille. Mitä nyt tällanen työläisperheen epäonnistunu tuotos sais aikaan..

Kaikkee sitä tietysti kannattaa aina yrittää.

Pienenä mää halusin asianajajaksi. Ajatus lähti luultavasti siitä että olin helvetin kiero ja aivan suunnattoman lahjakas valehtelija jo pentuna.
"En mää oo lintsannu koulusta! Mulla on OIKEESTI paha olo ja meijän opettaja vihaa mua, tottakai se heti syyttää mua kaikesta ku mulla on sellanen pitkä nahkatakki ja se pitää mua ihan hirveenä lapsirikollisena ja sitäpaitsi mää en oo tehny mitään, kaikki on sen yhen tytön vikaa, se aina sanoo että mää kiusaan sitä, mutta kyllähän sää äiti tiiät että mää en KOSKAAN tekis mitään sellasta ku mää oon kuitenki tällanen kiltti koiratyttö." (feat. krokotiilinkyyneleet ja koiranpentuilme)
"Siis enhän mää ollu välitunnilla tupakalla, miten voit ees väittää sellasta! Se, että mun kaverit polttaa, ei tarkota sitä että mää tekisin niin. Just tollanen leimaaminen vituttaa, anteeks opettaja, mua niin saatanasti, hups sori, mutta mun mielestä opettajien pitäis olla puolueettomia ja näyttää nuorille hyvää esimerkkiä. Sää kuitenki vaan syytät mua aiheetta ilman todisteita, arvaa tuntuuko se pahalta."

Just joo.

Vaikka oisin miten hyvä, niin silti musta ei tuu asianajajaa. Ehkä mää oon vähän liian kaikkee tuollaseen tarkkuutta ja paneutumista vaativaan työhön.

Jossain välissä mää halusin tarjoilijaksi. Tämän ihmeellisen ajatushäiriön syntyä en voi ihan noin tarkkaan määritellä kuin edellisen, mutta ehkä ajattelin sen olevan hohdokasta hommaa johon ei kyllästy.
"Missä se Halme oikein viipyy, paikka on ihan täynnä?!"
"Se meni jo tunti sitte tuonne viinavarastoon."

Sehän selittääki.

Okei, ehkä mun hermot ja henkinen sietokyky ei oo tuota hommaa varten, parempi pysytellä tiskin toisella puolen.

Mutta se niistä lapsuuden haaveista. Tällä hetkellä mulla toki on niitä uusiakin, joista varmaan jossaki tuun vielä tunaroimaan. Se nyt kuitenki on päätetty, että kun oon epäonnistunu kaikessa mitä haluan tehdä, niin mää alan rikolliseksi. Se on kuitenki ehdottomasti järkevin vaihtoehto sitten ku mikään ei enää kiinnosta. Suomessa kun tuomiot on suhteellisen lyhyitä, eikä kuolemantuomio oo käytössä, niin mikäpä siinä ruveta vähän rettelöitsemään. Hommassa on jännittävä kiinnijäämisen pelko, mutta kun jää kiinni, niin kiltti poliisisetä vie valtionhotelliin lepäämään. Ja jos siellä tulee tylsää, niin voi kuluttaa aikansa karkaamisen suunnitteluun ja yritykseen nostattaa muita vankeja kapinaan.

Ei ollenkaan huono vaihtoehto.

Sitä tulee vastaan hetkiä jolloin ajattelee, että "Vittu. Nyt mää oon pohjalla." Yks oli ehkä tänä aamuna.

Heräsin vähän vähemmän virkkuna reilusti puolen päivän aikoihin. Kake soittaa että mun tarvii keittää sille kahvia. Sekään saatana ei voi antaa mun maata sängyssä säälimässä itseäni ja paskaa elämääni. Ei auta, tarvii nousta ylös. Eiköhän äiti soita seuraavaksi ja kerro kaikki samat asiat mitkä se kerto jo eilen. Ei taida paljoa luottaa siihen että mäkin saan joskus jotain aikaseksi.

Menen suihkuun. Puen päälle. Enkä meikkaa.

Tarina jatkukoon.
Puhelin saatana soi taas. Kake kuulemma käski Jutan soittaa ja kysyä mitä mää teen. Hyvä kysymys sinänsä. Niinku mulla nyt koskaan olis mitään oikeeta tekemistä. Hetken jopa ajattelin vastata että voitko imasta paskaa, ja lyödä luurin kiinni, mutta kuitenkin vain hymähdän jotain takasin ja käsken ne meille kahville. Kuulemma harkittevat asjaa.

Kun se helvetinkapula taas kerran komentaa vastaamaan, niin tekee mieleni paiskata se ikkunasta ulos. Mua koko "aamun" piinanneet kaksi paskiaista ilmoittavat etteivät ole tulossa käymään. Saatanan saatana. Ja kaiken tämän takia nousin sängystä ylös.

Siinä vaiheessa kun tajuan harrastavani tyhyjänpäivästä small talkia nuohoojan kanssa, meinaa päästä itku. Lannistuneena kävelen pihalle. Vois kuvitella että maanantai"aamuna" jäisen koiranpaskan hakkaaminen kuokalla irti maasta toisi esiin jonkinasteisen voittajafiiliksen, mutta näin ei kyllä ole. Believe me.