Ihan pakko kirjotella muuten vaan ku en keksi muutakaan tekemistä. Tuskinpa näitä mun turhia jorinoita kukaan ees lukee, joten sama kai se mitä mää tänne laitan.
Tänään sain melko paljon aikaseksi. Siis poistuin talosta, kävin otattamassa passikuvan (näytin ihan joltain haudasta potkastulta ojamonnilta), kävin hallilla treenaamassa Samban kanssa ja tein päättötyötä vaikka kuinka paljon. Sain jopa ekan osan lähetettyä ammattilaisen tarkastukseen. Nyt mää harrastan painonhallintaa öisellä jäätelönsyönnillä.
Siis passi pitäisi olla kätösessä viimeistään viikon päästä perjantaina. Aina vaan mennään lähemmäs sitä tosiasiaa, että mää ihan oikeesti pääsen sinne Irlantiin. Mutta eipä vielä nuolasta, tässähän ehtii mennä pieleen vielä ...öö... kaikki. Tai jos ei ihan kaikki, niin ainaki aika moni asia.
Nyt tuli totaaliblackoutti, en sitte niin millään muista minkä hellkarin takia mää tätä rupesin kirjottamaan.
Ai niin, mun piti vinettää.
Tuo koiranpurema käsi on taas ottanu rajusti takapakkia. Mää jo ehin aatella, että ehkä se sittenki joku päivä tulee ihan kokonaan kuntoon, mutta nyt en taas tiiä. Peukalosta meni tänään tunto kokonaan, ja auton ajaminenkin alkaa jo teettää ongelmia. Ranne ei kestä juuri minkään nostamista, ja saati minkäänlaista vääntöliikettä. Itseasiassa tämä jätskin tuhoaminenkin on aika kivuliasta. Peukalo sätkii ihan omia aikojaan, eikä taivu mihinkään suuntaan. On se kumma miten niin pieni koira voi saada noin isot vauriot aikaan. Jänteet ja hermot on menny ihan miten sun sattuu, ja samalla koko käsi toimii vähän miten toimii. Ja sillä on vissiin ihan oma tahto tullu samassa rytäkässä. Mutta pakko myöntää, että ne mustelmat oli aika katu-uskottavat..
Nyt ei oo enää ku tosi köyhät arvet, vammanen kirjotuskäsi ja varsin tylsä tarina. Ois paljo kivempi kertoo miten juoksin monta kilometria pakoon venäläisiä mafiapomoja, ja satuin siinä kiipeemään yhen romuvaraston aidan yli, ja sen romuvaraston vartiokoira hyökkäsi mun kimppuun.
No, aina ei voi voittaa. Ja jos tuosta ees puolet olis totta, niin se tarina ois päättyny siihen, että mulla ois loppunu kunto sadan metrin jälkeen, ja joku niistä ilkeistä mafiapomoista ois passittanu mut suoraa tietä lautturin pysäkille.
Mistähän mää vielä vinettäsin..
Ai joo. Kävin tuossa eilen kutsunnoissa. Eihän ne pitäny mua yhtään minään. "Ai nää sessejä kävelytät." Joopa joo. Vaikka tottahan se osaltaan on. Pakkohan niitä on välillä kävelyttääkin. Vaikka eilen sitte käytiin pyöräilemässä. Hu0h.