Hohdokkaista hetkistä jää kaunis muisto elämään
Olkoon se muisto onnellinen tähtihetkien elämän
Tulinen oli rakkautemme
Kyyneleiden veriset liekit sisuksia repii
Poltin kaiken loppuun
Tuhosin kaiken
Tyhjyys lakaisee tuhkat
Likaisia käsiäni katson
Kaiken näen katoavan
Sormieni välistä verivana valuu
Jää vain kyyneleet jäljelle muiston
Rannaton on katseeni kaukainen
Kaikki hämärtyy
Rajan taakse pakenen
Taakse tähtien kyynelten
...tämä on sitten vain runo, ei elämä lopu mihkään, joten ei tartte pelästyä