Uusimmat blogimerkinnät
- Pienen pätkän testituloksista: 28.05.
- Meri-Tuulia Aleksandra 09.05.
- Salaiset kansiot 09.02.
- Aforismi 08.02.
- Ha-ha-haaaaaaaaa 07.02.
- Hupinsa kullakin - piirrella vaikka :) 11.01.
- Viime vuosi lyhyesti: 08.01.
- Viime vuosi lyhyesti: 08.01.
- Todella Halpaa 18.12.
- Tähtihetkien pelle 11.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (3)
- ▶ 2008 (5)
-
▼
2007 (49)
- ▶ joulukuu 2007 (2)
- ▶ marraskuu 2007 (6)
- ▶ lokakuu 2007 (5)
- ▶ syyskuu 2007 (11)
- ▶ elokuu 2007 (3)
- ▶ heinäkuu 2007 (1)
- ▶ kesäkuu 2007 (3)
- ▶ toukokuu 2007 (3)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (5)
- ▶ helmikuu 2007 (3)
- ▶ tammikuu 2007 (2)
- ▶ 2006 (110)
Blogimerkintä
Onnensiemenien kypsät hedelmätTiistai 28.08.2007 03:08
Mestari onko se ken tekee eron narrien välillä?
Elämänvirrassa ajelehtien, kohti ehdollistumista?
Tietoisuusko, tarkoitus korkein sen harhakuvista irtaantuminen?
Rakastavaiset eivät kysy olemmeko yhtä?
Kaksijakoisuus ja erillisyys on vain hetken hiljentymistä.
Välillä elämä on vain ajan kypsyyttä, kaiken antaen hetken pysähtyä, jalon mielen surun suuren tyhjyyden täyttyä, elämän sen juhlan kypsillä hedelmillänsä.
Puolitiessä totuuden hedelmistä siltikään ei saa korkeinta tietoisuutta jalostuakseen raakana poimittuna.
Naapurin pihalla on täysin turhaa yrittää omaa puuta kasvattaa, sen varjostamatta hänen peltoansa.
Jokaisella omenalla kun on omat siemenensä.
Kärsivällisyys on vain armonlahja, siinä missä lopullinen kiitollisuus luottamuksesta, vasta ajallaan hedelmänsä saa poimia, elämänlahjaksi Rakkaudella, tietoisuus on vasta silloin taattu ja aito.
Onnensiemenet ovat täten itäneet pienistä siemenistä elämän.
Kaiken luottamus on vain Itsellensä omistautumista, uskolleen, jos toivolleen että harmoniselle rakkaudelle. Ymmärrys siitä, että on hedelmä siinä missä on, onkin sitten jo toinen juttu.
Mestari onko se ken tekee eron narrien välillä?
Elämänvirrassa ajelehtien, kohti ehdollistumista?
Tietoisuusko, tarkoitus korkein sen harhakuvista irtaantuminen?
Rakastavaiset eivät kysy olemmeko yhtä?
Kaksijakoisuus ja erillisyys on vain hetken hiljentymistä.
Välillä elämä on vain ajan kypsyyttä, kaiken antaen hetken pysähtyä, jalon mielen surun suuren tyhjyyden täyttyä, elämän sen juhlan kypsillä hedelmillänsä.
Puolitiessä totuuden hedelmistä siltikään ei saa korkeinta tietoisuutta jalostuakseen raakana poimittuna.
Naapurin pihalla on täysin turhaa yrittää omaa puuta kasvattaa, sen varjostamatta hänen peltoansa.
Jokaisella omenalla kun on omat siemenensä.
Kärsivällisyys on vain armonlahja, siinä missä lopullinen kiitollisuus luottamuksesta, vasta ajallaan hedelmänsä saa poimia, elämänlahjaksi Rakkaudella, tietoisuus on vasta silloin taattu ja aito.
Onnensiemenet ovat täten itäneet pienistä siemenistä elämän.
Kaiken luottamus on vain Itsellensä omistautumista, uskolleen, jos toivolleen että harmoniselle rakkaudelle. Ymmärrys siitä, että on hedelmä siinä missä on, onkin sitten jo toinen juttu.