IRC-Galleria

Seuraan tuota pistettä ajattomuudessa, päämäärättä
Irtaannun kehostani ja matkaan mielessäni ajattomaan kuiluun
Vastauksia etsiessä vain tulee enemmän kysymyksiä.

Hakiessa suuntaa elämälle useimmiten törmää itsensä luomaan seinään.
Karmankyyneleen virrassa ajelehtien.

Koskettaa kosminen violetinliekki sinihohtoiseen auraani.
Laajennan tajunnanvirran pitemmälle matkalle.

Tuossa kaleidoskooppimaisessa putkessa mieleni on turvassa.
En etsi vastauksia enää muualta vaan löydän ne itsestäni.

Lataan itseeni kosmista energiaa sen kaikki väreissä.
Eheydyn hetki hetkeltä.

Niin lohdutonta kun on tuosta nirvanasta lähteä – palaan takaisin kehooni.

Rannalla paljain jaloin mansikkaa suutelen kosteaa
halla yön vien pois varjon elämästäsi varpaillasi
puolet saat valtakunnastani rakkaani
eheä on unelma rannalla kostean suudelmamme yhteinen

Unilintu päiväunien katseesi ajatuksessa viipyy hetken
vapauden tuuli ravistaa lävitsesi kuin liekki
sen polte on avain elämääsi
tuolle saarelle rakennat haaveesi
saaren äänen kuulet
kaislikon äänen sen kahinan se kutsuu sua luoksesi
siinä on elämäsi veden äärellä kaksin
liekki palaa sisälläsi tuo tuuli suo vapauden unilinnun
heräät unestasi ja olet onnellinen

kirpeät huulesi
sielusi sini
kuin omena niityn
laivalla pilvien alla
sieluni matkaa
niityllä sinun
huulesi kirpeät
maailmani matkalla
sininen sen taival
sielusi niityllä kuljen
silmäni siniset suljen
ja maailmasi näen
omenani olet niityn
unessa matkaan laivallani luoksesi
sieluni on sinun vuoksesi
maailmani

Metsän henki on pehmeä
kuin uusi kaivo ilman kahleita Gary Grandin
Iholla henkäys niin pehmeä kuin hymy kamelin.

Rakkaus on kuin käpy
sen siemenet kukoistaa ja leviää joka paikkaan kun aika on
niin hajottavaa mutta niin ihanan luovaa
Siemenestä kun kasvaa uusi puu mikä luo uusia ihania käpyjä elämään

Sinä syksyn tähtisilmä elämäni valo ohdakkeeni jalo
kasvat kaarnaa ja elämä niin hauras kuin paperi
Syksy sydämessäsi tähdet näyttää tiesi valo sinussa loistaa
unettomassa yössä luoksesi hiivin unen siivin

Kuinka usein pelko muuttuukaan todelliseksi.
Suorat sanat satuttaa vähemmän kuin piilotetun totuuden kanssa eläminen.
Vaikka karma kirpaseekin, kyyneleet antaa särkyneelle sydämelle enemmän tilaa.
Luottamus on rakentavaa rakkautta, pelko rakkauden menettämisestä tuhoavaa.

Ruusunlehteni?
Olenko mehiläinen sinun terälehdillä?
Â…vai kasvanko rikkaruohona rinnallasi?
Ja mäntypistiäinen on luonasi?

Olenko vain seesamin siemen pellollasi,
joukossa muiden?

Sattuma satuttaa sielua
Sanoilla sanotuilla sielun sävelin
Soi suloiset soinnut sanomilla sanotut
Sanomattomilla sanoilla sen sanomaton sanoma
Soraääni sävelen soikoon sävelin

Kaipaus kultani kainaloon kaipaan
Kotona kaukana kyynelin kaipaan kosketustasi
Kosketat karman kyynelin kehoani
Kehoni kaipaa kosketustasi, kaipaan

Armaasi aina aikojen alusta, alati aina
Alkulähteeltä aina ammennan Amorin ajatuksiisi
Aina ajassa ajattomassa ajatuksissani
Anna aikaa ajatuksiini

Luonasi luojan luokse lähden – luoksesiko?
Laki luo lakeuden loiston luonasi, luvallasi
Liian lähellä luonasi? Liianko lähellä?

Ennen eilistä elin, elin entisessä enää en?

Tahtomatta tuskaa toin tykösi
Tiedät tunteeni takiasi
Tätä tunnetta tappavaa
Tuskin tuskien takaa
Totuus tähän tarinaan
Todellisuus tunteen tappaa

Rakastan rinnallesi rientää rakkauden rakentaa

Tilaisuuden tuon tuo tyköni
tähteni

Elämä antoi nipun avaimia
Sain ne käteeni hetkeksi
Annoin ne sinulle lainaan kaikki
Yleis-avaimen pidin itse
Lukossasi oli turvalukko, johon ei ollut avainta
En murra sitä
Kysymys on vain lukkosi
Kenen takia suojaudut?

Elämääsi annoit avaimesi
Sain ne käteeni hetkeksi
Annoit minulle lainaksi kaikkesi hetkeksi
Minulla oli yleis-avain sydämeesi

Lukossa on nyt käteni
Murra suojani
Olen sinun yleisavain
Se on sinulla lainassa, vain

Karkaa pilvet taivaan kastellakseen maan.
Sateenkaaren ajassa kyynelten se saa.

Matkaa levonkyynel...
Kimalle kasteen silmässä on.
Suru harmaan pilven...
kauas, pitkä matka sen on.

...Levonkyynel tuon sadepäivän.