IRC-Galleria

Vaikka Camparia laittaisi millaiseen joukkoon tahansa, erottuu se silti hyvin helposti, jääden vahvasti mieleen. Se on hyvin hapanta ja jo ensi tuntumalta sitä pitää kauheana. Kuitenkin, niin paljon kuin sitä inhoaakin, jotenkin siitä oppii ajan myötä ja pienellä yrityksellä pitämään ja silloin tällöin, kummallisissa mielentiloissa, siitä jopa nauttii. Se, miten nopeasti tämä tottumus tapahtuu, riippuu henkilön avoimuudesta, sietokyvystä sekä siitä, miten voimakkaassa humalassa on siihen tutustuessaan. Selvin päin sitä ei kestä, mutta muutamien suuntaa-antavien jälkeen se saattaa jopa viehättää. Niin tai näin, sitä on vaikea unohtaa.

Minä, hyvät naiset ja herrat, olen teidän Camparinne.

21.12.06 01:01 <Katrikin> eniten kätevä on tuo kaverit
21.12.06 01:01 <Katrikin> ja sitten nuo isot kuva määrät
21.12.06 01:01 <Katrikin> ja sitten yksityisviestit
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja etusivulla ne kaiki synttäri jutut ja ne
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja sitten
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja sitten
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja sitten
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja sitten nukkumaan
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja sitten hyvää yötä
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja sitten saan bannit
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja sitten lähen norjaan
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja sitten mua suututtaa
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja sitten tutustun pingviineihin
21.12.06 01:02 <Katrikin> ja sitten pukeudun smokkiin
21.12.06 01:03 <Katrikin> ja sitten tuun takasin suomeen
21.12.06 01:03 <Katrikin> ja sitten vaan dataan
21.12.06 01:03 <Katrikin> ja sitten käyn ostamassa uudet vaatteet
21.12.06 01:03 <Katrikin> ja sitten oon normi
21.12.06 01:03 <Katrikin> ja sitten saan bannit
21.12.06 01:03 <Katrikin> ja sitten sitä ennen sanon hyvää yötä
21.12.06 01:03 <Katrikin> ja sitten ennen sitä kerron että menen nukkumaan
21.12.06 01:03 <Katrikin> ja sitten
21.12.06 01:04 <Katrikin> .

Nintendo Wii GET!

JOS ELÄMÄSTÄSI TEHTÄISIIN ELOKUVA, MILLAINEN SEN SOUNDTRACK OLISI?

---

Alkumusiikki:
HammerFall - Secrets

Herääminen:
Papa Rassi - Pääset lööppeihin

Rakastuminen:
Stam1na - Sananen lihasta

Taistelu:
Yngwie Malmsteen - Gates of Babylon

Riitaantuminen:
Poets of the Fall - Shallow

Sovinto:
System of a Down - Fuck the System

Salainen rakkaus:
Sonata Arctica - San Sebastian

Elämä on okei:
Luca Turilli - The Ancient Forest of Elves

Pettymys:
Helloween - Born on Judgement Day

Ajaminen:
Wada Kouji - The Biggest Dreamer

Muistot:
Eternal Tears of Sorrow - Blood of Hatred

Iloinen tanssi:
Popeda - Kuulat sekaisin

Unohtaminen:
HammerFall - Carved in Stone
(ei tainnu onnistua :F)

Pitkä yö yksin:
Nine Inch Nails - The Big Come Down

Viimeinen taistelu:
Teräsbetoni - Viimeinen tuoppi

Kuolemakohtaus:
Disturbed - Overburdened

Lopputekstit:
Nightingale - Alonely

Avaan silmäni innokkaana kohtaamaan uuden päivän, sillä haluan ottaa maailman hymyillen vastaan. Ensi töikseni noustuani pirteänä ylös vuoteestani avaan sälekaihtimet hymyilläkseni koko ulkonani levittäytyvälle Keijupuistolle. Sitten syön terveellisen ja ravitsevan, mutta myös maittavan aamiaisen, joka koostuu parista juustoleivästä, maissimuroista ja kunnon lasillisesta appelsiinimehua! Ei toki sovi unohtaa hampaiden, kasvojen (myös korvien) pesua, jotta huuhtoisin viimeisetkin unihiekat silmistäni. Tarvittaessa voin ottaa myös suihkun. Nopean ja haalealla vedellä tietysti!

Sitten koittaakin aika lähteä kouluun. Päivän lehdessä sanottiin siellä olevan luvassa tänään hieman koleampaa tuulta, joten sen täytyy olla totta. Mikäs siinä, raikkaankuulas ilma vain virkistää oloa entisestään! Puen kuitenkin päälleni kaulaliinan, jotta en tulisi kipeäksi - sehän olisi harmillista. Koulussa kohtaan muut ihmiset pirteänä hymyillen ja ilahdutan ehkä myös opettajien päivää etupenkkipaikaltani aktiivisesti viitaten esitetyn kysymyksen saavutettua tietoisuuteni. Opettaja kertoo meille kaikenlaisia hämmästyttävän jännittäviä asioita. Kyllä hän on sitten viisas. Hän tietää varmasti aivan kaiken.

Lopulta sitten opittavakseni toivotut asiat läksyjen muodossa tältä päivältä opiskeltuani koittaakin aika virkistäytyä hieman. On siis aika pienen kävelylenkin. Katson siinä kaupunkiani ja jälleen totean: Elämä on ihana asia. Näen vastaantulevat ihmiset ja heillä on varmasti hurjan tärkeitä asioita toimitettavanaan. Siksiköhän he ovat aina niin kiireisiä? Kävelen Arkadianmäen ohi ja näen sen pylväsrivistön, jonka takana niin monista tärkeistä asioista nytkin keskustellaan. Kyllä ne kansanedustajatkin tietävät varmaan aika paljon kaikenlaista, ei kai heitä muuten olisi sinne päästetty. Harmi vain, kun he käyttävät niin paljon ihmeellisiä sanoja. Mutta se on varmaan se viisauden merkki. Ja viisaitahan heidän täytyy olla, kun pitävät meistä huoltakin. On miellyttää elää tässä kauniissa maassa ja tietää, että meistä pidetään jatkuvasti huolta. Nuo viisaat ihmiset katsovat perääni aina. He varmasti välittävät tosi paljon minustakin kun saavat määrätä ja kaikkea, ja onkin ihana tuntea, miten paljon minusta välitetään. Minä itse en niin paljon noista tiedä... Mutta eihän se haittaa, ei minun tarvitse välittää kun pitäähän ne minusta huolta ja varmasti tietää kyllä mikä on parhaaksi minulle. Mahtavatkohan nuo ihmiset olla yhtä viisaita kuin opettaja?

Kotona sitten syvennyn tarkemmin ostamaani iltapäivälehteen. Täytyyhän ihmisen olla perillä siitä mitä maailmassa tapahtuu ja onneksi nämä ihmiset kertovat siitä. Kun kyllähän sitä välillä vähän yritetään olla epärehellisiä ties missä ja eihän sitä koskaan tiedä... Silmäilen aluksi päivän otsikot. "Nicole Richien huulet turposivat kauneusleikkauksessa." No oh, hoh, johan on aikoihin eletty! Eivätkö ne ihmiset nyt osaa hommaansa ollenkaan? Ja kas, Naisasialiike Unioni syyttää H&M:n alusvaatemainosta liian rohkeaksi. Tämähän on hassua, kuinka nyt tällaista on kehdattu edes levittääkään mihinkään! Hyvä, että tämäkin tuli tietoon, täytyypä ruveta aivan tarkkailemaan tätä soveliaisuusasiaa... Opettajahan sanoi, että tasa-arvo on tosi tärkeä juttu.

Välillä hämmästelen, miten hurjan paljon tietoa maailmaan mahtuu. Hyvä kuitenkin, että on ihmisiä, jotka kertovat niistä minullekin. Muutenhan sitä olisi ihan hukassa, kun ei tietäisi yhtään. Kaiken maailman aktivistijärjestöt syytäisivät sitä niiden väittämää öljypulasta ja ylikansoittumisesta ja muusta kauheasta ja rumasta vaan. Ei semmoista, minulle tulee aina ihan kauhean paha mieli kun kuulen jotain sellaista. Miksi niiden täytyy moisesta ikävästä puhua? Se globalisaatiokin, josta ne aina puhuu kamalia asioita ja josta myös opettaja puhui... sehän on vain hyvä juttu! Ollaan kaikki yhtä, sitähän ties missä muuallakin kannustetaan. Sitä paitsi kai sitä nyt koulussa sanottaisiin, jos se ei olisi hyvä asia!

Kas, kello onkin jo yhdeksän. Noin paljon! Kylläpä aika vierii nopeasti. Katson vielä pikaisesti yhdeksän uutiset, nautin vielä kevyen iltapalan, pesen hampaat ja käyn lopulta nukkumaan omaan pieneen sänkyyni, omassa pienessä kodissani, omassa pienessä maailmassani.

Yksi varmasti aliarvostetuimmista asioista maailmassa on pilkunnussinta. Siitä aion hieman tyhjentää ajatuksiani tällä kertaa nyt, kun minun pitäisi olla jo nukkumassa ja keksinkin sen sijaan kirjoittaa tällaisen älyttömän, lyhyen esseen eräästäkin aiheesta.

Mutta mutta.

Se pääasia, joka ihmisiltä yleensä unohtuu viiltäessään ranteensa auki tultuaan pilkkunussituksi, on se, että yleensä nämä ihmiset unohtavat kysyä itseltään MIKSI joku yleensä vaivautui kertomaan hänelle, että se hänen kirjoittamansa taka ovi kirjoitetaankin oikeasti yhteen. Newsflash: lähes jokainen kielenhuoltopyrkimys, oli se sitten esitetty äidinkielen aineen korjauksessa, IRC:ssä tai vaikka savumerkeissä, on tarkoitettu avuksi. Toki taustalla voi pyöriä myös nusuttelijoiden ylimielisyys sekä tarve vittuilla huonommalleen, mutta ainakin itseni kohdalla tavoite on kaikessa yksinkertaisuudessaan yleisen kielenosaamisen kehittäminen. Nykyinen tilanne kun on eittämättä se, että kieltä ei osata tarpeeksi hyvin. Tämä ei ole verratessa maapallon oikeisiin ongelmiin, kuten öljyn loppumiseen ja väestönkasvuun, niinkään ongelmallinen kuin se on häiritsevä asia. Se on asia, joka pistää silmään nähdessä asiatekstissä ja mitä enemmän huonoa kirjoitusta näkee, sitä enemmän välinpitämätön mentaliteetti leviää ja sitä tehokkaammin kieltä raiskataan. Lienee myös paikallaan korostaa, että omien kokemusteni mukaan tämä ei ole vain nykynuorten ongelma, vaan sitä näkee kaikissa ikäluokissa ja melkeinpä kaikissa ammateissakin. Vaikuttaisi siltä, että mitä alemman koulutuksen (=/yleissivistyksen) henkilö on saanut, sitä helpommin hänen kirjoituksessaan esiintyy virheitä.

Joskus Demin keskustelupalstojen kaltaisia foorumeita selatessani olen nähnyt esimerkkejä siitä, että kielen osaaminen todellakin on retuperällä: ihmiset, jotka luulevat osaavansa kieltä, eivät sitä sittenkään osaa. Toinen newsflash, joka ei aina valkene ihmisille: OIKEAkielisyys on eri asia kuin HYVÄ kieli, eli maallikon termein on olemassa muunkinlaisia kielivirheitä kuin yhdyssanavirheet. Lauserakenteiden ja pilkkusääntöjen hallitseminen on monelle se kompastuskivi, joten mikäli tosiaan nuo asiat ovat hallussa ja teksti näyttää muutenkin järjestelmälliseltä, voidaan puhua jo taidosta. Hyvää tekstiä ei ole nimittäin helppo kirjoittaa. Hyvän tekstin tekevät muun muassa virkkeiden johdonmukainen järjestys, niiden sopiva pituus sekä selkeästi paketoidut asiakokonaisuudet. Luonnollisesti runsaalla sanavarastolla on myös merkityksensä asiaan. Edellä mainituilla asioilla onkin käytännössä suurempi merkitys kuin yksittäisellä yhdyssanavirheellä ja viime kädessä yllättävän harva osaakin ilmaista itseään asiallisesti ja tyylikkäästi.

Mennäänpä silti hieman pintaa syvemmälle ja paneudutaan tärkeään kysymykseen: MIKSI nykyinen kielenosaaminen on retuperällä? Hyvää kieltähän näkee kaikkialla. Koulun oppikirjat tarjoavat mallikelpoista kieltä, sanomalehdissä ja ohjelmien käännösteksteissä niissäkin pääsääntöisesti saa näyttöä oikeellisesta suomesta. Oikeanlaisia malleja siis saadaan paljon ja kaikkialta. Kuitenkaan kieltä ei osata kuin sujuvasti. Voin vain olettaa, että ihminen ei opi hyvää kirjakieltä intuitiivisesti - kyseessä lienee siis kielen muotoihin liittyvän tarkkaavaisuuden puute. Samoin syytä voi hakea puhekielisen suomen erilaisuudesta kirjakieleen nähden. Ongelma on siis mieleen palautuksessa - ihmiset keskittyvät ensin siihen, mitä sanotaan, vasta sitten siihen, miten se sanotaan. Tällöin oppimista ei tapahdu itse kielen suhteen. Voinen lisäksi vetää johtopäätöksen, että suurta osaa niistä ihmisistä, jotka kokevat kielellisten taitojensa olevan puutteelliset, ei erityisemmin edes kiinnosta kehittää niitä. Olettaisin tämän johtuvan prosessin liiallisesta vaativuudesta - kun ei ole aikaisemminkaan kiinnittänyt huomiota kielelliseen ulkoasuun, käy hyvin psyykkisestä työstä alkaa yhtäkkiä huolelliseksi sen suhteen, miten itseään ilmaisee. Monet sanovatkin, ettei aina jaksa kiinnittää huomiota siihen, miten kirjoittaa.

Yleisesti ottaen on helpompaa keksiä viisi syytä olla tekemättä jotain kuin yksi syy tehdä se. Tämä pätee myös kielenkäyttöön. Tarkastellaan esimerkkinä foorumia, jossa kommunikaatio tapahtuu vapaamuotoisella keskustelulla vapaalla tyylillä - IRC. Usein kuulee väitteen "kamoon hei, tää on IRC / ei tää oo mikään äikänkoe, onks sillä mitään välii? :D" Lyhyesti sanoen: on sillä. Sanan säilää nimittäin ei ole tehty ruostumattomasta teräksestä ja sitä onkin siksi hiottava välillä. Kielikorva vaikkuuntuu ja ellei sitä pidä puhtaana, se ei kuule kunnolla. Kun vastaavanlaisia syitä olla välittämättä kieliasusta on helppo keksiä lähes mihin tahansa tilanteeseen, ei lopultakaan enää jää montaa tilannetta, jossa kokee kieliasulla olevan väliä. Sitä paitsi, eikö äidinkielessä järjestetä esseitä juuri siksi, että tosielämän tilanteissa pystyisi käyttämään kieltä mahdollisimman tehokkaasti? "Et opiskele koulua, vaan elämää varten." Juuri tällaisesta tosielämän tilanteestahan on kyse silloin, kun kirjoitat esimerkiksi IRC:ssä. Näin voitaisiin jopa väittää, että IRC:ssä sitä väliä on jopa enemmän kuin äidinkielenkokeessa. Kirjoituksesta ei ehkä anneta arvosanaa, mutta hyvää, selkokielistä tekstiä on aina mukavampi lukea kuin sanajonoja.

Miten sitten pitäisi kirjoittaa? Hyväksi pääsäännöksi kelpaa se, että lähes aina kirjoitus tapahtuu muita, ei itseään varten. Totta kai jokainen itse tietää sen, mitä kirjoituksellaan on tarkoittanut - muiden on sen sijaan selvitettävä se lukemansa tekstin perusteella. Useimmitenhan tämä käytännössä toimii moitteettomasti ja viesti kyllä välittyy perille, mutta huoliteltu kielenkäyttö on sekä kohteliasta muita kohtaan että kehittävää itsensä kannalta. Kuten annoin ymmärtää, kielikorva on syytä pitää puhtaana. Miksi hankaloittaa keskustelua ilmaisemalla itseään huonosti? Jotta taas väärinkäsityksiltä vältyttäisiin, haluan korostaa, että en oleta kenenkään käyttävän kirjakieltä IRC:ssä, mesessä tai missään muussa vastaavassa tilanteessa. Huolellisuutta sen sijaan toivon. Ilahdun nähdessäni ihmisen, joka menee niinkin pitkälle, että käyttää tekstissään isoja alkukirjaimia ja pisteitä, eikä pelkkää enteriä. Tällaisesta ihmisestä saan itse ystävällisemmän kuvan kuin shiftittömästä ja välimerkittömästä irkkaajasta. Täyttä kirjakieltä en käytä itsekään, mutta pyrin ilmaisemaan itseni huolitellusti. Tulkitsen siis itsekin oikeellisuutta IRC:n kaltaisissa tilanteissa vapaamuotoisemmin, koska luonnollisesti en halua ajatella, etten voi sanoa jotakin tiettyä asiaa siten kuin haluan siksi, että kielioppisäännöt estävät. Järkeä siis saa käyttää, kunhan varmistaa, että oikeasti tietää, miten kieltä kirjoitetaan.

Omistan tämän kaikille väärinymmärretyille pilkkuseksuaaleille.

Onko joku muukin joskus törmännyt väitteeseen "mielipiteistä ei voi kiistellä"? Ehkä tämä on vielä tullut vastaan juuri, kun kiistakumppani huomaa tietoisesti tai vaikka vain alitajuisesti, että ehkä hänen mielipiteessään olisi ollut jotain kehittämisen varaa. Ihminen arvostaa ylpeytensä ja yksilöllisyytensä arvon puolustamisen nimissä mielipiteitä ja monet muistuttavatkin, että ei ole olemassa vääriä mielipiteitä. Fraasista "ei ole olemassa vääriä mielipiteitä" voidaan kyllä tehdä useitakin muunnelmia ja perustella ne. Sitä on mahdollista vaikkapa jatkaa sanomalla: "mutta huonoja kyllä on." Voidaan jopa suoraan sanoa siten kuin itse silloin tällöin sanon: "Se, joka väitti sinulle noin, ei tiennyt mistä puhui." Tuolla en suoraan viittaa siihen, että oikeasti olisi olemassa vääriä mielipiteitä - niin vain ei voi sanoa, sillä se tuhoaisi koko mielipiteiden idean yksilöllisinä ajatuksina - vaan siihen, että erittäin huonoja mielipiteitä todella on olemassa.

Mielipiteet ovat ihana asia. Ne tarjoavat mitä ihanteellisimman mahdollisuuden kelle tahansa uskoa aivan mitä tahansa. Jokaisellahan on oikeus mielipiteeseen, jokainen mielipide on oikea ja on vain hienoa, kun on mielipiteitä. Ehkä juuri näistä syistä mielipiteiden kyseenalaistaminen katsotaan helposti tuomittavaksi. Sellainen toiminta käsitetään helposti hyökkäyksenä lähes pyhän aseman saaneita mielipiteitä vastaan. Pyhiin Mielipiteisiin liittyy siis kaikenlaista. Aloitetaan ensinnäkin korostamalla, että mielipiteet ovat todella yksilöllisiä käsityksiä. _Käsityksiä_, eivät tosiasioita. Tämä voidaan osoittaa seuraavalla tavalla: Jos todetaan, että kaikki mielipiteet ovat oikeita, se tarkoittaa myös, ettei ole olemassa vääriä mielipiteitä. Tällä tavoinhan usein todetaankin. Kuitenkin, jos päätän itse muodostaa mielipiteen, jonka mukaan on todella olemassa vääriä mielipiteitä, olen muodostanut mielipiteen, joka on oletuksellisesti oikea, mutta samalla kiistää sen, ettei ole olemassa vääriä mielipiteitä. Jos siis mielipiteet eivät olisi yksilöllisiä, olisi syntynyt paradoksi. Toiseksi: mielipiteitäkin voi jaotella. Olen itse jaotellut mielipiteet neljään ryhmään, joista jokainen ryhmä käyttäytyy hieman eri tavoin.

Voidaan ensinnäkin puhua mieltymyksistä. Joskus sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä ja TÄMÄ väite on tarkempi kuin yllämainittu versio siitä. Ykkösryhmäni käsitteleekin juuri makuasioita tyyliin "olut on hyvää". Tällaisessa tilanteessa ei voida päästä puusta pitkään, mielipiteet tuskin muuttuvat väittelemällä. Sen sijaan toisen mielipidettä voidaan muuttaa. Tähän väliin sopii korostaa, että tämä ei ole väärin eikä edes tuomittavaa. Esimerkkitapauksessani sen henkilön, joka ei oluesta pidä, mielipide voi helposti nojautua siihen, että hän on maistanut oluita yksipuolisesti eikä ole siten voinut huomata, että oluen maku vaihtelee maa-, raaka-aine- ja valmistustapakohtaisesti.

Toinen ryhmä käsittää toimintatavat. Tämä ryhmä kattaa näkemykset siitä, millainen tapa toimia on hyvä. Siihen kuuluvat niin pienet asiat elämästä, kuten kuuluuko ruoka syödä keittiön pöydän ääressä vai onko sillä edes väliä, kuin myös merkityksellisemmät, kuten miten kasvihuoneilmiötä voitaisiin estää. Tämä ryhmä ei enää kuulu makuasioihin, sillä toimintatavoista kyllä voidaan kiistellä. Kuulostaisi hassulta, jos jonkun sanoessa "yöllä kuuluu nukkua" toinen vastaisi: "se on mielipide, eikä niistä ei voi kiistellä".

Kolmas ryhmä muodostuu näkemyksistä. Tämä ryhmä koostuu eettisistä kysymyksistä, kuten eutanasian oikeutettuudesta, sekä muista kantaaottavista ajatuksista, kuten näkemyksestä homoavioliitoista. Tämän ryhmän näkemykset eivät ole juurikaan makuasioita, koska toisin kuin mainitut, nämä ovat yleensä perusteltavissa, ja siksi niistä jopa on suositeltavaa keskustella. Ryhmän erona toiseen ryhmään on se, että toinen ryhmä käsittää käytännön maailman ilmiöt ja sitä siten ajetaan järkisyin, kun taas kolmas ryhmä on yleisperiaatteellinen ja siten ennen muuta teoreettinen, vaikka käsitteleekin todellista maailmaa.

Myös uskomukset ovat mielipiteitä ja ovatkin se neljäs ryhmä. Uskomukset voivat olla joko yksilökohtaisia tai yleisiä. Yksilökohtaisia uskomuksia löytyy kaikkialta ja jokaiselta. Niitä tapaa syntyä ennakkokäsityksinä tiedon puutteessa. Kukapa ei olisi ikinä huomannut toteavansa "olen aina luullut, että..." Tällaiset yksilökohtaiset uskomukset eivät sinänsä ole edes väiteltävissä, vaan ne joko ovat tosia tai epätosia. Tällöin mahdollinen väittely voikin syntyä ainoastaan silloin, kun keskustelijoilla on erilaiset käsitykset kiistanalaisen asian oikeellisuudesta. Yleisiä uskomuksia taas ovat sellaiset, joiden oikeellisuutta ei voida todistaa mitenkään, esimerkiksi uskonnot. Nämä ovat siinä mielessä samanlaisia kuin makuasiat, joskin myös yleisistä uskomuksista voi keskustella ja näkemyseroja vertailla.

Mielipiteet ovat sellainen ilmiö, joiden olemassaolo helposti unohdetaan. Tämä korostuu erityisesti mieltymyksistä puhuttaessa. Siksi mielipiteiden olemassaolosta on aina silloin tällöin muistutettava, mikäli jokin siihen liittyvä on sattunut unohtumaan. Jos esimerkiksi jälleen väitän oluen olevan hyvää tai vaikkapa popmusiikin olevan paskaa, saattaa joku tarttua tähän väitökseen vastaamalla, että se on vain minun mielipiteeni kuin en tätä itse olisi tiennyt. Tällainen väite on sangen turha, jopa väärin, eikä missään nimessä johda mihinkään. Se ei ota huomioon sitä varteenotettavan mahdollisuutta, että siteeraan jonkun toisen mielipidettä tai että on koskaan ollut olemassa joku toinen ihminen, joka on samaa mieltä kanssani. Näissä tapauksissahan kyseessä ei ole "vain" minun mielipiteeni, vaan itse asiassa _myös_ minun mielipiteeni. Jos taas olenkin ainoa nyt tai koskaan aikaisemmin elänyt ihminen, joka on tiettyä mieltä kyseisestä asiasta, on väittämän lausunut vain todennut ilmiselvän tosiasian. Yhtä hyvin hän olisi tähän väliin voinut todeta minun olevan 19-vuotias. Keskustelu olisi edennyt suunnilleen saman verran. Väite "vain sinun mielipiteesi" on yllättävän usein käytetty ottaen huomioon sen, miten turha väite on. Oletan, että sillä pyritään huomioimaan se seikka, että en voi puhua kuin omasta puolestani väitettä esittäessäni. Jälleen kuitenkin törmäämme siihen kiistattomaan tosiasiaan, että kyseessä on itsestäänselvyys. Vaikka joku osoittaisikin, että on olemassa universaali tosiseikka, jonka mukaan olut on hyvää, kyseessä on silti minun mielipiteeni (unohtaen nyt sen kaikkein turhimman vain-sanan). Miksi siis olettaa, että yrittäisin puhua kenenkään toisen suulla? Tai edes voisin?

Niin tai näin, juuri mielipiteiden tavallisuus aiheuttaa sen, että niitä harvemmin vaivaudutaan pohtimaan. Ehkä joku harva nyt tämänkin tekstin on vaivautunut läpi lukemaan ja saanut hieman ymmärrystä asiaan mielipiteideni kautta.

Ja muistakaahan, että kaikki tässä kirjoituksessa esitetty on oikein.

Vuosittaiset Euroviisut alkavat taas kerran puhuttaa pohjolan kansaa nyt, kun ensimmäistä voittoamme koskaan on tarpeeksi ylistetty ja voittajia palkittu aukioilla, tonteilla, iltapäivälehtien lööppiotsikoilla, kebabannoksilla ja kolamerkeillä. Iltalehti kartoitti median ja kansan suosikkeja ja sen mukaan HIM, Tarja Turunen ja Apocalyptica olisi median suosikki sekä katsojien mielestä näiden lisäksi PMMP, Hanna Pakarinen, puhumattakaan nyt Anna Erikssonista ja Antti Tuiskusta. (Lähde: http://www.iltalehti.fi/popstars/200610265288256_ps.shtml) Oletetaan nyt, että Suomi haluaisi voittaa tälläkin kertaa Euroviisuissa. Se vaikuttaa näillä näkymin aika kaukaahaetulta toiveelta. Joku voisi jopa väittää jotain siihen suuntaan kuin että suomalaisten päähän olisi noussut kusi.

Tarkastellaanpa vähän edellisiä viisuja. Lordi voitti ne, mutta MIKSI se voitti? Yksi tunnettu lentävä lausehan on "Hevillä ei hävitä", mitä ajatusta täällä galleriassakin parisensataa tyyppiä ylläpitää yhteisöissään. Niin, lyhyet sloganit ovat suosittuja tätä nykyä, joskin niistä yleensä jää sellainen olennainen asia kuin realismi vähemmälle. Väitän, että Suomi ei todellakaan voittanut siksi, että lähetti sinne jonkin raskaamman musiikin edustajan koettamaan onneaan. Jos esimerkiksi toinen euroviisuehdokas Kilpi - yhtään kyseistä bändiä väheksymättä - olisi lähetetty sinne, olisihan siellä metallia kuultu, mutta tuskinpa oltaisiin voitettu. Nythän on niin, että tuo edellinen voitto herkisi nimenomaan Lordin erilaisuuden ja groteskiuden vuoksi, eikä siksi, että meiltä ei tullut poppia. Esimerkkiyhtyeenä käyttämäni Kilpi ei olisi ollut tarpeeksi omaperäinen voittoon, eikä toisaalta suomeksi laulettu musiikki olisi mielestäni ollut hyvä valttikortti. Sen sijaan lavalle astelevia suoraan Halloweenistä ulos revittyjä äijiä soittamassa eräänlaistä ykseyttä ja hard rockin evankeliumia julistavaa kappaletta (vertaa sanoituksia virsien sisältöön!) edustaa voimakasta ääripäätä eroavuutensa vuoksi, ja niinpä mahdollisuuksiakin arveltiin olevan lähinnä kahdenlaisia - voitto tai rökäletappio.

Nyt sitten on aika miettiä, millaista artistia ensi vuonna pukataan perään. Tarkastellaanpa hieman ensin noita Iltalehden artikkelin mainitsemia ehdokkaita. Ensinnäkin HIM? Ei ei ei ei ei ja vielä kerran ei. HIM menestyisi korkeintaan kohtalaisesti - äijissä ei ole mitään säväyttävää ja maailmalla jo laajalti tunnettu bändi tuskin yllättäisi tai kiehtoisi ketään läsnäolollaan, toisin kuin Lordi. Kyseisessä artikkelissa ylistetään Hänen Infernaalista Majesteettiaan esimerkiksi lausumalla "Ville Valossa on karismaa vaikka muille jakaa. HIMin kappaleet ovat tähänkin asti olleet erittäin hyviä". Juuri tällaista muistan eräidenkin vanhemman kansan ihmisten uhonneen mm. Tomi Metsäkeosta viime vuonna vihaisten, Lordia saatananpalvontamusiikiksi väittävien yleisönosastokirjoitusten yhteydessä. Samanlaista messuamista on lisäksi kuultu ties kuinka monesta muusta edellisinä vuosina. Juu kyl nyt voitetaan, kun pääsee niin kaunisääninen ja vaikuttava mies meitä edustamaan. Ei taidettu voittaa. Artikkelissa mainittu Apocalyptica saattaisi olla sellojensa vuoksi vähän paremmalla maaperällä ja sillä voisi jopa EHKÄ olla mahdollisuudet voittaa, mutta harkitsisin siitäkin huolimatta toiseen kertaan. Joudun myöntämään, etten Tarja Turusen soolotuotannon tyylisuunnasta tiedä, mutta on joka tapauksessa selvää, että iskelmällä tai klassisella laululla ei aivan varmasti voiteta, samoin kuin ei myöskään metalli- tai rock-musiikilla sinänsä. On tuolla artikkelissa sentään yksi hyvä ehdotus: Eläkeläiset.

Niin, no, mitä sinne sitten kannattaisi lähettää? Itse olen sitä mieltä, että omaperäisyys toimisi valttikorttina - kisoihin on saatava jotain uutta, jos voittaa mielii. Perushevillä ei voiteta, mutta onhan noita musiikkityylejä olemassa ja niilläkin erilaisia toteutuksia. Esimerkiksi hip hop kuulostaisi ideana hyvältä, mutta käytännössä ei välttämättä uppoaisi tuomaristoon - tuolla musiikkityylillä kun on paha taipumus herättää paheksuntaa tai vähintään olla miellyttämättä varttuneempaa väestöä. Omaperäisyys toimii, kuten sanoin, valttikorttina, mutta ei sillä sinänsä vielä mitään saavuteta. Voidaanhan sinne lähettää vaikka minut, jos halutaan yllättää. Ehkä toinen saamistani pisteistä tulisikin juuri omaperäisyydestä. Sen sijaan, millaisilla bändeillä sitten voitaisiin pärjätä? Mainittu Apocalyptica saattaisi olla vaihtoehto. Poets of the Fall antaisi nähdäkseni paikan jonnekin keskivaiheilta kärkikymmenikköön. Kukaties jopa voittoon. Don Johnson Big Bandia sopisi harkita - oikeanlaisella kappaleella voitaisiin pärjätä pitkälle.

Tai hei. Heitetään Moonsorrow sinne paukuttamaan joku kakskytäminuuttinen kappale.

Moi kaikki!
Tänään tahtoisin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat lähettäneet minulle ketjukirjeitä kaikkina näinä vuosina, sillä teidän ansiostanne:

1. Lopetin Pepsi-colan juomisen, kun sain tietää, että se on tarkoitettu viemäristöjen puhdistamiseen vessoissa.

2. En mene enää elokuviin, koska pelkään istuvani AIDS-viruksen saastuttaman neulan päälle.

3. Haisen, koska en enää käytä deodoranttia, joka ohentaa otsonikerrosta.

4. En vastaa enää puhelimeen, koska minua voitaisiin pyytää soittamaan johonkin pitkään ja typerään numeroon, minkä jälkeen saan hyvän yhteyden Ugandaan, Singaporeen ja Tokioon.

5. En juo enää juomia tölkeistä, sillä pelkään saavani siitä taudin.

6. Olen tuhlannut kaikki rahani Amy Brucelle, pienelle tyttörassulle joka on ollut sairaana sairaalassa noin 7000 kertaa (kumma kyllä, tämä pieni tyttö on edelleen 8 vuotias, vuodesta 1995 lähtien...)

7. Ilmainen Nokian kännykkäni ei koskaan saapunut, eivätkä ne liput jotka voitin Disneylandiin.

8. Olen laittanut nimeni 3000 muun joukkoon ja pelastanut oravan ja Bonzai-kissoja - purkitettuja kissanpentuja.

9. Olen tiennyt 170 kertaa, että MSN Hotmail aikoo poistaa osoitteeni. Vaikka minulla ei ole koskaan ollut hotmailissa tiliä.

10. Minun pitäisi olla suudeltu ihailemani henkilön toimesta 640 kertaa.

11. Olen saanut 3000 vuotta pahaa onnea ja surua, ja olen kuollut 67 kertaa kaikkien niiden ketjukirjeiden, joita en lähettänyt eteenpäin, takia.

Kaikille tuhannet kiitokset!

Ja kaikista tärkeintä, HUOMIO!: Jos et lähetä tätä sähköpostia seuraavassa 10 sekunnissa vähintään 8500000 henkilölle, iso ja ruma dinosaurus tulee syömään sinut ja perheesi huomenillalla puoli kuudelta.

Hyvät naiset ja herrat. Ensimmäistä, ja myös viimeistä kertaa!

JOS ELÄMÄSTÄSI TEHTÄISIIN ELOKUVA, MILLAINEN SEN SOUNDTRACK OLISI?

Tässä kuinka se toimii:
Avaa musiikkikirjastosi (iTunes, Winamp, Media Player, yms).
Laita se sekoitukselle ( Shuffle)
Paina Play.
Jokaiseen kysymykseen vastaa biisi joka soi.
Kun olet valmis siirry seuraavan kysymykseen ja klikkaa seuraava
Valmista?

---

Alkumusiikki: Eläkeläiset - Yksinäinen joulu

Herääminen: Celesty - Shelter

Rakastuminen: Juha "Watt" Vainio - Pohjolan pidot <- :

---

D

Taistelu: Anssi Kela - Rakkaus on murhaa <- Luovutin siis heti :|

Riitaantuminen: Lullacry - Pitch Black Emotions <- No täähän käy.

Sovinto: Frankie Goes to Hollywood - Watching the Wildlife

Salainen rakkaus: Kamelot - Descent of the Archangel

Elämä on okei: Luca Turilli - Where Heroes Lie

Pettymys: Kamelot - Nothing Ever Dies

Ajaminen: The Offspring - Original Prankster

Muistot: Luca Turilli's Dreamquest - Dolphin's Heart

Iloinen tanssi: Teräsbetoni - Älä mene metsään

Unohtaminen: Apulanta - Usko

Pitkä yö yksin: Hausmylly - Samaan uneen

Viimeinen taistelu: Vision Divine - Through the Eyes of God

Kuolemakohtaus: Mercenary - Darkspeed

Lopputekstit: Siam Shade - Jumping Junkie

Ai jaa.