IRC-Galleria

Täydellistä elämää ,vitut sellaista ole ikinä ollutkaan. Se voi tuntua täydelliseltä verrattuna siihen paskaan missä on uinut, muttei täydellistä pysty edes tavoittelemaan, sehän ois saatana täydellistä!
Itse kukin kaipaa vanhoja hyviä aikoja takaisin ja niitä ihmisiä joiden kanssa on monet juttu koettu, päällimmäisinä muistoina hyvät hetket, ja huonoillekkin hetkille nykyään vaan nauraa. Aika kultaa vitusti muistoja, rosoinen elämä muuttuu ihan muuksi. Tämä sama dilemma toistuu aika ajoin, kun alkaa miettimään mihin on tultu. Se on ollu raskas polku eikä sitä tarvi enää uudelleen polkea, vaan aika siirtyä eteenpäin, kohti uusia ongelmia ja uusia pulmia. Joku päivä kaipaa näitä aikoja takaisin, nykyhetkeä kun on vitun vaikea arvostaa vaikka tilanne olis mikä.

Menneestä on saatanan vaikeeta päästää irti, kaikesta siitä tutusta ja turvallisesta hetken ilosta ja totaalisesta ahdingosta mihin se vei. Ihminen muuttuu helvetisti pienenkin ajan sisällä, se on käsittämätöntä ja pelottavaa. Persoonallisuus ei loppupeleissä muutu vaan käytösalgoritmit ja suhtautuminen, sitä kutsutaan myös länsimaissa aikuistumiseksi. Itse käytän nimitystä initiaatioriiti, melkeinpä vain sen takia että se kuullostaa vitusti filosofimaisemmalta (onkohan tuollasta sanaa?) ja kuvaa elämän jaksoja paremmin kuin aikuistuminen. Kaiken kaavamaisuuden vastustaja voin sanoa ettei ole helppoa edes yrittää vakaannuttaa elämäntapojaan ilman että miettii väkisinkin kaavoihin kangistumista, vaan sitä se ei ole. Vakaata elämää on helpompi hallita ja sen ei ikinä tarvi olla sitä normaalia tavallisen ihmisen arkea, eikä se tässä päässä voisikaan olla. Senverran yhteiskuntakelvoton olio on sieluni eli tajuntani alin kolkka josta kaikki hämäräperäinen kumpuaa.

Muuta en kaipaa kuin Yangin oman Yingini viereen, turvaa ja tukea rakkaimmalta ihmiseltä, siltä joka on kuukausia vierelläni kestänyt, kenen kanssa olen ilot ja surut jakanut ja kenen kanssa sekunti tuntuu vuodelta, ja vuosi sekunnilta. Elämän kirjoon kuuluu paljon asioita joita moni pari kokee yhtä paljon vuosien aikana, mitä me ollaan koettu pienessä ajassa. Kadonnut toinen puoleni, puolet minusta, jonka kesällä löysin ja jota en käsistäni päästä, sillä olisiko elämäni elämisen arvoista jos menettäisin puolet itsestäni?

terveisin
Halinalle (rölli?), keiju Helinälle