IRC-Galleria

Täydellistä. Nyt ei ole oikea aika kirjoittaa tästä viikonlopusta... Vielä. Elämäni muinaistulien yö, luvassa liskojen öitä seuraavat 3 päivää. Kouluun aamulla, kuinka virkistävää. Darrat menevät edelleen vittumaisempaan suuntaan, syytä voi vain epäillä. Yksi osasyyllinen on koko viikonloppu ja kaikki alkoholi minkä pumppasin sisääni. Pullotolkulla viinaa.

-EDIT-

Muinaistulissa koetut tripit saariston rannassa humpan soidessa, oli jotain aivan muuta kuin tavanomaista kakofoniaa. Sankassa ihmisjoukossa, keskellä ruman tanssin, koin kun psyke kolahti päähäni humppavalssin soidessa. Yritin kiivetä lavalle varastamaan kitaraa (tai jotain?) mutta unohdin itseni ihmisjoukkoon, ja seuraavaksi muistikuvani on kun itse tanssin keskellä hirveyden, vanhojen liskojen kanssa. Kyynärpäällä tilaa, tallo varpaita, toisten ilta siis pilaa! Yö jatkui kummallisena paikallisessakin. En ole ikinä pelannut pokeria ulkona päästäni leijaillessa, ja selvähän se on että jäin velkaa minulle suurehkon summan. Saatana! Alkuilta ja kaikki sujuivat täysin tillintallin ja oikeastaan olisin mieluummin muistelematta tätä päivää.

<Stalinger> VitTu mul tulee aina Transest mielee joku vitun huara soittamas alaasteel huiluu ja heiluttelee huivii. HYI vITTTU!!!1

<Stalinger> rikos ja ansaittu rangaistus, raiskaus ja 9 kuukauden tuskainen odotus. Mielisairas alkio aluilla, liian monta kuivunutta läikkää lahkeilla.

Paljon on aikaa kulunut viime kerrasta. Elämä on tasaantunut kesän jäljiltä mainiosti, vaikka jotkut väittävätkin kesän jatkuvan vielä. Minulle kesä on ohi, kuollut ja kuopattu.

Antabussiraha!

Antabus, viimeinen keino pysäyttää suunta johon rakas holi oli taas viemässä kesää. Viikonlopun (tai viikon?) sekoilun viimeisestä yönä muistan pippurikaasun, 100 kiloisen tv:n, rikkinäisen auton, taxin, postimiehen, hinausauton ja kassillisen kalliita viinoja. Tästä lähti antabukset kurkusta alas.
Noin viikko jälkeenpäin kuulustelussa jossa sai taas treenata muistiaan. Kuukauden selvänä, kidutusta. Kelluvassa Edenissä katsomassa mutia kännissä. Join yhden lonkeron, valahdin tulipunaiseksi, jouduin sairastupaan. Piikki perseeseen ja erilaisia allergialääkkeitä, lääkäri ei tajunnut tohtorin vihjailuja "mahdollisesta antabusreaktiosta" vaaan väitti kivenkovaan sen johtuvan esim. LONKEROSTA... Happea naamariin ja hieman tokkuraisena ulos, punotus lasi ja sydän lakkasi tykyttämästä. Antabusreaktio ei edes ole paha olotila, vaihdat väriä ja sinua ehkä luullaa hummeriksi, entä sitten? Sydän hakkaa yhtälailla yli myös erilaisissa krapuloissa, sekään ei tuntunut mitenkään vaaralliselta. Päätin mennä koittamaan uudelleen holin nauttimista, menin yksin hyttiin ja avasin taas lonkeron. Jospa allergialääkkeet ja kortisonipiikki auttaisivat dokaamaan tämän illan? Isoja kulauksia, piinallista odotusta. Blam, punaisia läiskiä alkoi muodostua yläruumiilleni. Blah, vajaa tunnin odotus ja väri palasi normaaliksi ja sydän alkoi hakkaamaan yhtä heikosti kuin normaalisti. Lopetin pelleilyn, punainen väri houkuttelisi vain riitapukareita. Kuukauden selvänä olon jälkeen olin unohtanut ottaa parina päivänä lääkkeet, ja sitäkin ennen olin syönyt vain puolikkaita joka toinen päivä. Koitin holia, ei reaktiota, se vei taas mukanaan koottujen hölmöilyjen tyyssijaan.

Ryhditäytyminen mikrosekunneissa

Kurssi nimeltä "ammatilliseen koulutukseen ohjaava koulutus" alkoi joskus viime kuussa. Nimi on enne. Tetrisennätyksiä ja käsittämätöntä tylsyyttä päivästä toiseen. 36 eugenia päivässä jaksaa juuri ja juuri innostaa istumaan muutaman tunnin ja kuuntelemaan lässytystä. Piristävä poikkeus oli päivä jolloin sain samaisen summan siitä että kävin megazonessa ja hohtogolfaamassa kurssilaisten kanssa. Saimme nopeasti myös töitä, 3 eri paikasta. 2 Päivää jaksoimme siivota kauppaa, mikä oli ehkä paskinta duunia mitä tiedän. Yhden kellonympäryksen olimme viinitilalla pelimannimarkkinoilla kaatamassa kaljaa tuoppeihin. Rikkaruohojen kitkemistäkin tuli koitettua. Jossain vaiheessa selvisi että kurssirahojamme lasketaan kun olemme töissä. Kelan paperit oli täytetty päin helvettiä, taloudellinen hetkellinen ahdinko liippaa läheltä. Kaksi palkkaa tulematta, suurin osa kurssirahoista tulematta ja opintotuki odottamassa. Minun viimeinen päivä homehtumisen MM -kurssilla on perjantaina, tosin en vaivautunut sinne tänään(kään?). Maanantaina alkaa koulu, kalakoulu. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto joka pitää sisällään

* Elinympäristöjen hoito 20 ov
* Luonto- ja ympäristöalan osaaminen 20 ov
* Luontoyrittäjyys
* Vesistönkunnostus ja hoito 20 ov
* Ympäristönhoito 20 ov

Olenko menossa ekoluomuhippien kanssa samalle linjalle, vai pitikö tämän olla vitsi? Ei, en päässyt lukioihin, tämä oli se viimeinen villi kortti. Luokallamme tulee olemaan 6 ihmistä, ei siis mikään häijyn kokoinen ryhmä. Kenttätyötä tiedossa suurimmaksi osaksi. Toivottavasti viihdyn. Tuttavallisemmin "fisiksen" pitäisi olla suomen "rennoimpia" ja helpoimpia kouluja. Omakohtaista kokemusta kyseisestä aiheesta on ensi viikolla kun heitän asuntolaan koulukirjani.

Pitkä kylmä kesä

Kesän taistelut on taisteltu, arki säveltänyt jo suurimman osan viikoista. Hämmästys vaihtunut arjessa olemiseen, paperisotaan, konttoreissa juoksemiseen ja väsymykseen. Pelonsekaiset tunteet heräävät pintaan kun muistaa mitä tavallisen kaduntallaajan arki on. Pitää taas oppia nauttimaan niistä pienistä asioista jotka on unohtanut jo vuosia sitten matkan varrella "suurempaan tietoisuuteen". Arki tuntuu kuitenkin ruusuilla tanssimiselta kun muistaa partaterillä kävelemisen nurjan puolen, arjessa ei ole yllätyksuä liiemmin. En jaksaisi keskittyä lainkaan itsensä kouluttamiseen ja tulevaisuuteen, ellei vierellä olisi rakkaimpani jonka vierellä aion heilua hautaan asti. Hassunhauskasti tämän prinsessan tapasin kurssini Info -tilaisuudessa, jolloin lempi leiskui jo kummankin silmissä. 2.6 Tapasimme, vietimme yön yhdessä, sitten toisen, kolmannen... Eräänä ensimmäisten päivien aamuna saimme puhelun joka aiheutti lievän shokin. Olemme sukua. Kaukaista kylläkin, mutta sukua :). Hymiökiintiöni on yksi, ja se on nyt käytetty. Tohtorissa eläneestä villipedosta on kesytetty kesän aikana pyykkiä pesevä, asiansa hoitava nuori herra. Mitä helvettiä? Kyllä, tämä kesytys taisi toimia kaksisuuntaisesti, meistä tuli pehmoja, tosin eläimiä, pehmoeläimiä. Joilla on kovat päät ja nyrkit ;). Hymiökiintiöni ylittyi juuri, minusta on todellakin tullut pehmeä, ei päästä eikä missään tapauksessa jalkovälistäni, vaan sydämestäni.

Kello on noin 9 aamulla ja olen vieläkin pirteä kuin peipposen perse, kiitos siitä kuuluu sotilasjauholle. Tohtori ei jaksa enää valvoa koska harhat alkavat kasvamaan ja rohtori panttaa unihiekkaansa. Olen kohta sivarien ympäröimänä yksin kylpyhuoneessa, mukanani vain terä ja sen tuppi, sekä huoran ukki. Voi olla ettei valvominen sovi minulle pätkääkään, voi olla.

Kylmää värettä koko kropassa, koko päivä bissen kittaamista ja baarien erikoisuuksia. Nyt kaiken juoneena ja syöneenä ilman nokosiakaan voin sanoa olevani lähellä kujaa, lähes kujalla, siis vittu mä oon kujalla. Kujalla asuu kissoja, mustia ja valkoisia, raidallisia ja täplikkäitä, rumia ja tyhmiä, idiootteja ja kakkulapioita. Yli meni hilseenkin...

Auto lähti pihasta, renkaat ulvoivat! HUOMIO! Käsittämätöntä meininkiä ja ties mitä tässä yön aikana on suollettu suustamme. Siinä vaiheessa kun huoneessa oleskelevien apinoiden KAIKKI tarinat, jutut, juorut ja muu pasa on läpikäyty ja analysoitu 100%, jäljelle jää enää tyhjä pää. Herkkä kaikelle pienelle virikkeelle. Kännykän johto voi olla käärme, jos pelkään, se purkoon perkele mua perseeseen. Onneksi Blogi ei tallenna naamaani tai muutenkaan tämänhetkistä olemustani, sillä siitä voisi seurata luonnonkatastrofi. Se suuri tulva joka kylvää tuhoa kaukoaasian niemimailla ilman minkään valtion lupaa. Tässä suhteessa vaitiolovelvollisuus pätee kovemmin kuin koskaan, heikkomieliset pellet tapetaan, muut apinat murhataan ja niiden kengistä tehdään vitulliset nahkasaappaat.

Voi sitä raukkaa jonka kämmenessä tänäänkin on se vanha syylä, se sininen. KYTÄT! Alan ilmeisesti tekemään rahaa tislatulla OMO leverillä, ja myyn sitä happona. Sitten vasikoin itseni ja saan elinikäisen sponsorin Arielista. OMO ON HOMOJEN HUUME!

Korvatunturilla kuunnellaan rokkia vain siksi että pukki on täysi herskanisti, suoranainen opiaattien pesäke. Lapset saavat lahjaksi trainspottingin ja vermeet, siitä voimme olla varmoja. Vittu että pistää vihaksi moiset roinat, mutta kun niitä kerta kuitenkin ON ja TEHDÄÄN niin miksei... miksi siis ei? Keep it simple, get hooked!

Yksinäinen olo tässä huoneessa saa morkkikset pintaan mutta kirjoittamisen pakko näkyy jopa näissä kirjaimissa. Tallennan osaa itseni tietoisuudesta suuremmman yleisän tietoisuuteen. Ketään ei kiinnosta enää spekulointi Tarja Halosen kissanpesukoneen käyttämästä jännitemäärästä, vaan pikemminkin PCP:n nauttiminen ristiäisissä, onhan se perkeleen vanha rituaali. Jostain ainakin voudelta 2007 jolloin kustavilaistyyliset laavalamput syrjäyttivät talonpoikaishalogeenit. Kroppa sykkii sykähdysnesteitä, kyrpä näyttää ja maistuu katkaravulta, pillu onaina ollut silakka, mutta tällä kertaa perse haisee vaahtosammuttimelle. Kumma kombo perkele!

Kiroilu on rumaa, siinä on vihaa, vitun ruman huoramummon veristä ja limaista LIHAAAA! Kaikesta tinkimättä, ne katri helenan länget ovat edelleen myynnissä hautuumaan kauppahallissa josta sain mm. hjalliksen palleista puristettua tuoremehua, arvatkaa repesinkö kun näin että JOPA SITÄ oli myynnissä? Kyllä, aivan oikein, en nauranut, aloin itkemään ja varastin Etujätistä 60 senttisen marmorisen tekokyrvän. Sen sullominen takin sisään ei ollut mikään läpihuutojuttu, eräs työntekijä kun luuli että minulla oli jauhelihaa pakastimessa! Tapoin sen, ja muut analogiset läheetimet!

---

Jalkapallo on kuin pesusieni, se kuivuu kun sitä ei käytetä! Jari Litmanen kertoi tämän minulle, jari oli ansannut litsarinkin. Sen vaimo oli suuruudenhullu paskapää, nykyään se emakko lepää klyliön leirintäalueella 6 jalkaa mullan alla matojen syötävänä, sinne se perkeleen sammakko kuuluukin! Rupisammakko, lahna, se helvetin mätisäkki! En vihaa ketään muuta yhtä paljon kuin tätä Litmasen jätesäkkiä, REMONTTIREISKAA:

"homoilaan yhdessä kartanossa, työnnetään taskulamppu peppuun ja leikitään että se on majakka"

"joo! leikitään myös että ojasta löytynyt kuollut fasaani osaa uida kuolleessa meressä!"

"JOO! ja sitten hukutetaan isovanhemmat ja syödään niitten genitaalialeuilla kasvavat karvat"

"Ei, tohon en ala. oot ihan paska leikkiaveri VITUN REMONTTIHINTTI!"

Kumpi olikaan kumpi? Kampi taisteli hurrin kanssa, kumpi voitti. Voittakoot, ei kiinnosta oikestaan vittuakaan, ehkä enemmänkin vain tämä vittumainen naputus johon prinsessalohikäärmeeni herää kohta ja työntää tämän anukseeni.

Suuruudenhulluudenleikkuukone käynnistetään nyt ja harvennetaan paskat läpät hevon vittuun, tilalle ajankohtaista kakkosta B rapusta.

On aamu, kello on noin 10. Nukahtamis/nukkumistaitoni on olematon. Yö oli mieluinen, aamu todellinen. Silloin kun muut nukkuvat, olen kummituseläimenä näpyttelemässä paskaa tänne. Pitäisi odottaa tuntikausia yksin tässä ihmetellen, että koska ne herää. Tylsää ja päräyttävää.

Aamut pitäisi kieltää lailla, niistä pitäisi tehdä hakkelusta. Akku loppu ja toisesta pin-koodi hukassa (uinuvalta prinsessalta tämän uteleminen muuttaa hänet lohikäärmeeksi). En voi siis ottaa kontaktia muihin yöeläimiin. Minut on tuomittu kahvikupin kanssa käpristelemään tähän nojatuolin kuvatukseen. Miten helvetissä kestän tämän? Entä miten tulen kestämään koko loppupäivän ja illan ilman että itse vaivun REMmiin? On sitä ennenkin jaksettu, mutta nyt kyse on sosiaalisen kanssakäymisen puutteesta jota yritän purkaa kirjoittamalla. Mieli tekisi lätistä vieläkin kaikkea paskaa taivaan ja maan väliltä, vaikka suurimmaksi osaksi sen kaiken suoltaminen onkin merkityksetöntä, kemiallista harhaa ja emotionaalista keinolatausta.

Jos prinsessa on hereillä niin voin tuntea hänen silmittömän vihan tätä näpytystä kohtaan, se purkautuu viimeistään sillä että löydän kyseisen aparaatin aivolohkooni survottuna. "Nuku vittu tai jotain, oo edes hiljaa tai mee muualle" luen hänen unestaan. Nyt aloin uskoa siihen itsekin. Onkohan se totta, vai kuvittelinko vain? Tuleeko tekstiä siksi että se on tarpeellista vai haluanko vain herättää tunnin yöunen kanssa painivan naisen? Alkoholit? Ne on loppu. Ja jos sitä tänään tosissaan meinataan huikata, niin olen pulassa. Pitkän putken päässä on aina jotain kammottavaa mikä aiheuttaa fyysispsyykkisiä psykoosinpoikasia, helvetillisiksikin kutsuttuja pikku krapulanpoikasia, käsittämätöntä darraa mihin lääkitystä on turha hakea mistään suuhun pantavasta.

Kylmä keppana, oon vitun reppana, mut kaupassa viimeistään rehvakas ja vituntuulinen. Mene itse Salen kassalle kuuntelemaan aamutuimaan tohtorin väitteitä ja uhkailuja, ja harkitse sitten tulevaisuutesi ammatti uudelleen. Olen varma että syystäni moni ajautuu hakemaan ammattiapua joko itselleen, läheisilleen tai minulle, senverran häiriintynyttä tämäkin tuntuu olevan. Siis kysehän oli kaljasta ja kaupasta? Kauluspaita niskaan ja skarpisti voita luottamus, oot tervetulut ja tuttu entuudestaan. Viimeiset sillingit pottiin, ja sitten siihen elämän suureen filosofiseen mietteeseen : "aseta suurin panos, tuplaa loppuun asti ja ylitä ratkasevasti saldos". Tämän epäonnistuessa, elämä on pilalla. Jos näin käy niin kone on älykkäämpi kuin ihminen ja RAY:n masiinat tulevat valtaamaan maapallon viimeistään ensi vuosikymmenellä.
Kysehän oli kaljasta, ja kaupasta, aiheesta eksyminen on päivän sanat.


----

Jatkuva tilitys, ikuinen ininä, nolla lukijaa. Yritänhän täysillä päästä vielä joskus hyvään asemaan tässä maassa? Teenhän töitä sen eteen. Loppupeleissä vitunkaan väliä ettei päässyt akateemiseen koulutukseen, kirjoitan silti waikka wäkisin! Nyt tällä on vaan pallit, sana ja perhe. Normaali elämä, arki ja blaablaablaa, oravanpyörää ja vittu mitä paskaa! Ihan sama mitä se elämä on, ainakin se on oma. Aivot hienopesussa ja pallit mankelissa, sitä se vitun paska on. Pistäkää kaikki paskaksi ja soittakaa vaikka vittu nokkahuilua tuonelssa, ei kiinnosta pätkääkään. Turha sitä on edes selventää että kaikki hyvä kaatuu aina niskaan ja kukaan ei ymmärrä ketään, voidaan vaan arvailla mitä idioottien päässä liikkuu. Väkivaltakaan ei auta aina, ainoastaan päihtymykset tuovat uskoa tähän perseestä revittyyn illuusioon, siihen jota todellisuudeksikin kutsutaan. Ei mulla edes ole mitään hätää, eikä teilläkään, ainakaan jos verrataan johonkin kehitysmaiden nälänhätää näkeviin... niinniini JA VITUT! Näissä nupeissa ei liiku mitään, kusipäitä, arvometallilusikka suussa kasvettuja kyrpänaamoja kilpailemassa materian iloista, itse itseni mukaanlukien.

SITÄ PÄIVÄÄ EI TUU ET MÄ JONKUN VITUN INTIN KÄVISIN, PITÄÄ TIETÄÄ MIKÄ ON OIKEEN JA MIKÄ VÄÄRÄL TAVAL VÄKISIN!

Vitun hipit! Vasemmistopassiiviset ekoperseet. Käyttäkää vaan tekosyynä mitä tahansa paskaa, psyykatkaa itsenne pois tästä rahanahneesta maailmasta. Jatkakaa itsenne kusettamista! Asiat tehdään vaikka väkisin, niin mä tän näkisin.

Juhannus. Vuoden pahin piikki kuolematilastoissa ja alkoholimyrkytyksissä. Kun suunnitelmiin kuului ottaa rauhallinen juhannus campingalueella, sen sijaan että menisi vaikkapa monttubileisiin, raumalle, kalajoelle tai vastaavan, lopputuloksen oletti olevan rauhallinen.

Matkamme Ruissalo Campingiin alkoi torstai-iltapäivällä liian täyteen pakatulla autolla. Matka oli jo itsessään ulkomaalaisen silmin helvetti, suomalaisittain sauna. Jouduimme ravaamaan kaupoissa ja alkoissa hakemassa "viimehetken tarpeelliset juhannushyödykkeet". Kun valitset tällaisena päivänä kaupaksi Citymarket nimisen tivolin, voit olla varma että siitä seuraa jonkinlainen vihannespsykoosi ja kosminen vitutus ( Kiitos Melleri! ;) ).

Saavuimme Ruissalo campingiin vasta illalla, pystytimme teltat nurmikentälle jolla ei vielä ollut paljon telttoja, mutta sitäkin enemmän linnunpaskaa. Lintuinfluenssan pelossa vitutus kasvoi ja pullo giniä paloi kahteen pekkaan nopeammin kuin krapulapaska lentää turistilla mexicossa. Jossain vaiheessa löysin oikein toden teolla alkoholisoituneen sukulaiseni naapurista. Tämän seurauksena saimmekin kuunnella tovin väärin soitettuja ja laulettuja suomalaisia legendoja, tiedättehän miltä ne voivat kuullostaa pahimmillaan? Tunsin oloni tämän jälkeen hieman "rauhattomaksi", joten jouduin ottamaan lääkettä vaivaani. Nyt muistikuvat alkoivat olla hattaraa, muistan syöneeni sisäfileen kokonaisena ja kömpineeni telttaan nukkumaan (kai?).

Aamulla olo oli tietysti aivan helvetin sumuinen. Yö oli ollut äärettömän kylmä, niin kylmä että kusenlämpimät lapinkullatkin olivat muuttuneet huurteisiksi. Se piristi ja antoi voimia aloittaa samantein ottamaan isolla kädellä. Aamuyön aikana yksi porukastamme oli jo saanut perinteisesti turpaa, silmä turvonneena ja mustana. Juhannus oli siis alkanut!
Perjantaipäivällä promillet huitelivat jo taivaissa ja muistikuvat ovat ristiriitaisia. Sammumista ja painimista, sitähän se yleensä onkin? Muutama siideri kahvilan puolella mistä irtosi rintaan leikkitatuointi joka mainosti Koff Indiania, voi vittujen syystalvi. Jossain vaiheessa lössimme kuskilta oli hävinyt auton avaimet ja puhelinkin taisi mennä samaan syssyyn. Autossa oli safkat ja loput juomat. Illemmalla minulta lyötiin vielä leuka sijoiltaan täysin ilman syytä ja nyt meininki oli siis tätä. Alueella oli ihmisiä helvetisti enemmän ja rauhallinen juhannus oli siis pelkkää itsensä kusetusta. Se että joutuu kävelemään rikkinäinen pullonkaula kädessä pitkin aluetta, oli tarpeeksi. Päätimme tyttöystäväni kanssa häipyä taxilla alueelta ja jättää tavarat sinne muiden huoleksi.

Tuntui kuin olisi päässyt sotatantereelta limusiinilla pois, kun ruissalo jäi taakse. Rauhaa rakastavana parina päädyimme Forteen nappailemaan mm. absinttia... Lisää jäykkää viinaa tässä vaiheessa tarkoittaa idearikasta loppuyötä eli takaa-ajoa taxilla svimban perässä. Yö vei 160 euroa, ja alla oli siis pientä sutinaa ja forten muutama drinkki. En tajunnut kuinka kallista elämä on, ennenkuin havahduimme monen kilometrin päästä keskustasta, pyörätieltä X-asennossa. Tähänkö oli nyt tultu? Kävelimme tästä vielä helvetillisen pitkän matkan että pääsimme kotiinpäin. Lauantaina sain kuulla että rakkaalta kuskiltamme oli mennyt akillesjänne poikki ja muuta mukavaa, siis tapaturmaisesti, ei väkivaltaisesti. Iltapäivällä kun KAIKKI säkit oli tyhjennetty, uni olisi voinut maittaa, mutta päätimme vielä lähteä rantaan vetämään lisää viinaa. Se sujui rauhallisesti.

Vihaan juhannusta ja sen jokaista lieveilmiötä niin helvetin paljon että aion tästedes tehdä KAIKKENI että juhannukset tulisivat olemaan vieläkin idioottimaisempia! Aion syöstä tulta ja tappuraa jokaisen niskaan ja kusta kaikkien telttojen ovensuusta sisään pistäen koko elämäni syntymästä kuolemaan, kännin piikkiin. Ensi vuonna matkustan ulkomaille viemään tätä keskikesän ilosanomaa, vaikkapa Bagdadiin.

Niin ne kesälomat alkaa taas ja kalenteri tekee ihmisistä villipetoja. Kuka onnistuu väistämään tätä epäterveellisten grilliherkkujen ja päihteiden kimaraa? Talvet murjotetaan ja harkitaan itsemurhaa nappiverskoissa toppahaalareiden alla, kesällä herätään talviunesta ja säälittävät paskatkin muuttuvat hirviöiksi joiden maksat sulattaa kuorossa enemmän kuin kieltolain aikaan irtosi kotipolttoista. Vauriot koetaan todelliseksi vasta syksyllä, ja sitten taas taannutaan bakteerin tasolle ja nukahdetaan talvikoomaan, syysmasennukseen ja loskapaniikkiin kunnes taas kesä koittaa ja leveä elämä voittaa.

Psyken sykkiessä kajareista nurmikentillä, haittaa ei ole pienistä pajareista, kenenkään ei tarvi kärsiä varjareista kun duunataan kesän kuumaa huumaa. Se soundi on tullut taas kesäksi jäädäkseen! Sitä ei talvella juurikaan arvosta, mutta nyt psyke määrittää kesän sykkeen sydämessä. Rytmihäiriöt ovat historiaa kun pumppu oppii pamppaamaan pämppäämisen ja perussykkeen tahdissa. Tärkeintä ei ole tajuntaalaajentavat vaan yleinen heiluminen ja hälinä.

Hardimmasta soundista saa myös irti huomattavasti enemmän kesällä, kuka sitä nyt talvella tamppaa, kun kesällä voi loskat dumppaa ja pumppaa lisää humppaa grammariin. Kesän varsinaiseen alkamiseen kuuluu tärkeä rituaali, irroitetaan agavelta hattu! Suomeksi Sierra auki, greipit verille ja kasoittain jäitä.

Se ketä kehtaa jäädä tohtorin kesänavauksesta paitsi, saa maistaa elämän tylsempää puolta.

Loppuun vielä perjantain miete

Innokas ulosanti, yliravittu kotka ja rippituoli. Sovittu tapaaminen sateenkaaren päässä, pää jäässä jonkun häissä päissään. Turha tekstuaalinen kokemus, aliannostus lahjakkuutta ja pilkkujen raiskausta marjastamisen lomassa.

Kiitos Mac Donalds perheravintoloille, ravintorikkaasta ravinnosta ja elinkaaren pidennyksestä.

Krapulan mahti, tasapainoton tahti, edellisillan sahti, oman käytöksensä vahti. Krapula kuuluu niihin asioihin elämässä jota vihaa suunnattomasti, silti samalla rakastaen sitä jollain perverssillä tasolla. Krapula antaa illuusion siitä että olet vihdoinkin valaistunut, kokenut suuremman tietoisuuden, ymmärtänyt elämän tarkoituksen.

Hellraiser ja krapula

Hellraiserilla ja krapulalla on yhtymäkohtia. Voimme olettaa että "pandoran lipas" (kuutio) on alkoholin vertauskuva, tie helvettiin ja/tai taivaaseen suhtautumisesta riippuen. Nautintoa ja tuskaa. Kenobiitit ovat viinapiruja, krapulan aiheuttamia liskojen öitä ja hirveyksiä näkökentässä pidemmän putken jälkeen. Naulapään sanoin : "ei enää leikkejä, tai kärsimyksesi tulee oleva legendaarista jopa helvetissä". Jätänkin tämän pohdinnan vain pintaraapaisun asteelle, ja ehkä palaan sen tulkitsemiseen, mieluiten krapulassa.

Krapulassa tunteet ovat pinnassa. Kaameassa krapulassa voi päästä itku kun katsoo MacGyveria ilman mitään järkevää syytä... Tai oikeastaan syy on luultavimmin kollektiivisessa tiedostamattomassa tehdyt havainnot siitä takatukasta ja niistä lenkkareista, ja niiden yhdistyessä näköhermon kautta alitajuntaan syntyy pakokauhun omainen reaktio. Tätä krapulaa kutsun MacGyver darraksi. MacGyver darran iskiessä kannattaa keskittyä patenttien virittelemiseen kuten MacGyver itse, krapulassa sitäpaitsi on monesti luovimmillaan. Saatat havahtua MacGyver darran jälkeisenä päivänä tiskiharjasta tehdyn teddykarhun vierestä joka ilmaisee seksuaalista halukkuutta ledein.

Krapula on äiti teresa ja hitler onnellisessa avioliitossa. Se kuvaa tätä kehon ja mielen inflaatiota parhaiten. Onnea matkaan sielunveljet ja siskot! Viikonloppu on tuloillaan!

Narsistinen persoonallisuushäiriö? Minullako? Aivan varmasti, mutta silti mikään subkategoria ei täsmää oman käytökseni kanssa. Entä miten on mahdollista myöntää näinkin vakava mielenhäiriö ja hakea siihen apua sen takia että tulisi toimeen paremmin läheistensä kanssa? Narsistihan ei ikinä hae apua sen takia. Käytösmalleista löytyy viitteitä monesta eri narsismin muodosta , mutta ei edes osittain täydellistä tiettyä diagnoosia.

Osaan näyttää syyttävää sormea osittain lapsuudessa nähdyn parisuhteen käytösmallien omaksumiseen tiedostamattomalla tasolla, silti tiedostaen tämän. Vaikeaselkoista tosiaan, mutta ehkei oman mielen analysoiminen, omana psykiatrina toimiminen ole ollutkaan turhaa. Oma narsistisuuden muotoni on suurelta osin reaktiivista, vainoharhan ja typerien ajatusten synnyttämää mustasukkaisuutta mikä purkautuu mm. aggressioina ja se on seuraavaa ajankohtaa on mahdotonta ennustaa. Kun tämä pullataikina pääsee paisumaan, muistiin jää yleensä tyhjä kohta, musta aukko jolloin itsekkin ihmettelen käytöstäni. Oma narsistisuuden muotoni on osoittanut myös hitaan paranemisen merkkejä. Olen pystynyt antamaan enemmän parisuhteessa toiselle tilaa hengittää enemmän, ja vapauksia joka olisi ennen ollut mahdotonta.

Mutta voisiko oikeasti olla mahdollista että kärsin Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä eli sivupersoonasta?

-

Eri persoonat voivat olla tietämättömiä toisistaan, tai joku persoonista voi olla tietoinen kaikista eri persoonista. Koska isäntäpersoona ei aina ole tietoinen sivupersoona tai sivupersoonien olemassaolosta, hänen elämässään esiintyy ajallisia aukkoja ja ajan vääristymiä, joita hän isäntäpersoonana oppii peittelemään.

Sivupersoonat edustavat ihmisen tunne-elämän eri puolia. Hyvin käyttäytyvät tai hyvin käyttäytyvä persoona huolehtii sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden kanssa antaen ulospäin ihmisestä normaalin vaikutelman. Tämä persoona ei välttämättä pysy ilmaisemaan voimakkaita vihantunteita, joita ilmaisee aggressiivinen vainoojapersoona, joka on käyttäen "samaistuminen hyökkääjään" puolustuskeino käyttäen sisäistänyt itseensä lapsuuden vihamielisen vanhemman piirteitä. Auttajapersoona taas voi toimia välittäjänä vainoojapersoonan ja hyvin käyttäytyvän persoonan välillä. Sivupersoona voi olla myös vammainen, esimerkiksi kuuro välttyäkseen kuulemasta lapsuuden traumaattisia kokemuksia.

-

Mitä enemmän mielenhäiriöistä lukee, sitä enemmän niitä itsestään toteaa löytyvän. En pysty sanoin kuvailemaan kuinka pelottavalta tuntuu tiedostaa tällaisia asioita. Jos näillä eväin edes yrittäisin diagnosoida omaa mieltäni lopputulos saattaisi näyttää tältä:


Kyseinen henkilö omaa monta sivupersoonaa. Istäntäpersoona tiedostaa suurimman osan persoonista, voimatta liiemmin vaikuttaa niiden toimintaan. Aggressiivisin persoona kärsii pahoista vainoharhoista ja se tulee esiin tiedostamattomista pienistäkin asioista, ilmeisesti tunnetilasta ja ulkoisesta minimaalisestakin ärsykkeestä joka laukaisee näitä tunnetiloja. Tämä persoona on hyvin epäsäntillinen ja ilmaantuu milloin haluaa, se jättää myös mustia aukkoja. Toinen läheisten ihmissuhteiden kannalta fataali persoona on narsistinen, loukkaava ja tunteeton. Narsistinen persoona astuu näyttämölle sitä enemmän ja useammin, mitä pidempään parisuhde on kestänyt. Lopulta tämä persoona muuttuu melkein dominoivaksi, mutta mahdollisesti pystyy henkiseen kehitykseen ja kasvuun pitkällä aikavälillä. Yhtä persoonaa voisi kutsua hukassa olevaksi auttajapersoonaksi. Tämä persoona ei ymmärrä välttämättä olevansa samassa ruumiissa aggressiivisimman persoonan kanssa, kuitenkin ilmestyen usein aggressiivisimman persoonan jälkeen hetkeksi. Se on vain hetken aikaa hukassa ihmetellen ns. mustia aukkoja. Näiden lisäksi itse tiedostettuja persoonia on ainakin huolettoman iloinen toivoa täynnä oleva rauhallinen persoona, itseään analysoiva "isäntäpersoona" joka tekee töitä mielen kasassa pitämiseksi, ylimasentunut onneton persoona, helposti innostuva ja paljon suunnitelmia tekevä joka ei kuitenkaan kykene itse toteuttamaan hyviä suunnitelmia ja harvemmin näkyvä jalat maassa pitävä arjen kanssa sinut oleva persoona. Sosiaalisissa ja julkisissa tilanteissa persoonat pitävät eheintä kokonaiskuvaa tasapainoisen olemuksen illuusion luomiseksi, minkä takia muiden kuin läheisimpien ihmisten on todella vaikeaa uskoa minkäänlaisten mielenhäiriöiden läsnäoloon vaikka henkilö itse tästä puhuisikin vakavasti. Tämä saattaa olla myös vaikea asia hoitoa haettaessa, kun henkilö vaikuttaa täysin normaalilta. Tämä "eheä" persoona pyrkii luultavasti kaikin keinoin puolustamaan persoonia hoidolta tai miltä tahansa keinolta sulauttaa persoonat yhdeksi. Hoidon kannalta vaikein persoona saattaa olla se joka avun ollessa jo käsillä, yhtäkkiä "oivaltaakin" pystyvänsä itse pääsemään kaikista esteistä yli, estäen kaikki mahdolliset toimenpiteet persoonien yhteensulattamiseksi, se saattaa olla myös joku "eheän persoonan" muoto tai alipersoona?

Kaikilla persoonilla on kuitenkin ainakin yksi yhteinen piirre, seksuaalinen latautuminen. Seksi on tärkeimpiä asioita, ja se saattaa olla jonkinnäköinen piilopirtti johon paetaan. Ruumiillisen nautinnon merkitys tuntuu olevan syvällisimpiä puolia parisuhteessa, se tuntuu jopa määrittelevän elämää jossaan suhteessa. Seksuaalisuuteen tuntuu myös liittyvän pakkomielteinen persoona joka seksuaalisen latautumisen aikana voi tulla kyläilemään vaatien seksiä melkein hinnalla millä hyvänsä, tällä persoonalla ei ole mitään muta tavoitetta kun saada seksiä, jonka jälkeen se häviää yhtä nopeasti kuin tulikin. Voidaan siis sanoa että tällä seksiaddiktipersoonalla on suuri vaikutus myös muiden persoonien toimintaan. Se juuri on saattanut tehdä seksistä tärkeämmän osan elämää kun sen pitäisi olla, ja pystyy tällä tavalla herättämään helpommin myös aggressiivisen ja vainoojaluonteiset persoonat unesta. Aggressiivisen melkein psykoosinomaisen persoonan tehtävä tuntuukin olevan monesti seksinnälän sammuttaminen raivolla.

Vuosien ajan runsas alkoholinkäyttö ja muutaman vuoden sekakäyttökausi ovat voineet lisätä persoonien oireilua, mutta sekakäytön lopettaminen on myös parantanut paljon. Olen myös varma että erilaiset hallusinogeenit synnyttivät uuden persoonan joka haki aina vain hämärämpiä ja rankempia kokemuksia. Tämä persoona on joko kuollut, mennyt piiloon, tai sitten tullut järkiinsä ja muuttanut täysin toimintatapojaan. Tätä persoonaa on vaikea havaita itse, ja sen olemassaolo onkin tullut selville vasta sen kadottua.

Yksi mielenkiintoinen teoria alkoholisoitumisesta on että henkilö hakee humalasta truvapaikkaa, koska tietää mitä silloin on odotettavissa. Humalassa persoonien vaihtelu on miltei olematonta ja silloin ratissa onkin se "kännipersoona" joka löytyy varmasti monelta. Suhtautuminen alkoholinkäyttöön on voinut muuttua kun humalatilaankin on syntynyt uusia "persoonanjatkeita" esim. aggressiivisen välinpitämätön pelkäämätön persoona jota alkoi näkyä jossain vaiheessa. Uusimpana persoona joka pahoinpitelee ystäviään ja huokuu vainoharhaa heitä kohtaan. Onko mahdollista että henkilö on ollut niin kauan humalassa yhteenlaskettuna että jokin on nähnyt otollisen tilaisuuden synnyttää myös erilaisia humaltuneita persoonia. Alkoholinkäytön kriittinen tarkastelu ja sen halveksunta johtuu mitä ilmeisimmin näistä uusista aggressiivisista puolista.

Henkilö pystyy elämään ja toimimaan yhteiskunnassa siitä huolimatta että häneltä löytyy lukuisia eri mielenhäiriöitä joita saattavat olla paniikkihäiriö, eri narsistisuuden muodot, skitsofrenia, erilaatuisia masennuksia. Normaalisti näin monta päällekkäistä vakavaa mielenhäiriötä vaatisivat laitoshoitoa, ja yhteiskuntakelpoisuus saattaakin syntyä nimenomaan sivupersoonista jotka "jakavat" eri mielenhäiriöt näin kasaamatta kaikkea kerralla. Puolustusmekanismi voi olla tiedostamaton tapa estää persoonien integroiminen, johtuen juuri tästä pelosta että kaikkien persoonien henkilökohtaiset ongelmat kasaantuisivat yhteen. Hoito saattaa olla erittäin mutkikasta ja paras tulos saadaan sillä että isäntäpersoona jatkaa itsensä syväluotaamista ja analysointia, joka on tähän asti osoittautunut toimivaksi sillä henkilö pystyy tiedostamaan kokoajan enemmän mielestään ja pystyy jo käsittelemään omia tekemisiään ja persooniaan kriittisen objektiivisesti. Itsensä psykiatrina toimiminen yhdistettynä terapiaan ja mahdollisesti myös lääkitykseen voi auttaa tappamaan jotkin persoonat ja sulauttamaan toiset. Tulosten näkymisen aikataulusta ei ole minkäänlaista varmaa tietoa, se voi tapahtua päivässä tai toipuminen saattaa kestää vuosia. Se että henkilö joutuu taistelemaan päänsä sisällä olevia täysin eri ihmisiä vastaan, voi olla niin uuvuttavaa tai hämmentävää etten poissulkisi mahdollisuutta saada hoidon yhtydessä psykoosin tai psykooseja. Henkilö on kokenut muutamaan otteeseen jonkinlaisen heräämisen tai havahtumisen väittäen hetken olevan oikea oma itsensä ja olevan kohta taas poissa. Tämä on tapahtunut vaan pienen hetken ajan jättäen muistikuvan äärimmäisestä surusta, aivan kuin tietäisi pian taas kuolevansa, en poissulkisi kuitenkaan mahdollisuutta että tämäkin olisi vain jonkun persoonan kepponen, enkä myöskään sitä ettei hetkeksi palautuminen olisi mahdollista, sitä on esiintynyt joskus.

Se mistä tämä kaikki juontaa juurensa, voi kuitenkin aueta vain terapiassa,psykoanalyysissa tai jonkin sortin hypnoosissa. Näin syvälle omaan mieleen uppoutuminen voi olla vaarallista ilman asiantuntijaa, mutta myös äärimmäisen vaikeaa. Yksin koko tähän astisen elämän läpikäyminen meditaatiossa, transsimaisessa tilassa saattaisi avata joitain lukkoja.

-

Onko tämä melodramaattista keinotodellisuuksien keksimistä oikeiden ongelmien peittämiseksi vai varteentotettava diagnoosi? Vaikea sanoa, mutta apu on jo ovella ja taistelen eheän minän aikaansaamiseksi vaikka viimeiseen veripisaraan asti. Itse itsensä diagnosointi mielenhäiriöiden saralla on yleisesti katsottuna mahdotonta. Ehkäpä näin kieroutuneessa sivupersoonien jatkumossa onkin yksi hyvä puoli, se tekee sen mahdolliseksi. Todellisuudentaju järkkyy ehkä hieman ja elämä tuntuu melkein peliltä kun näitä asioita miettii. Apu on onneksi jo ovella ja suurimmat edistysaskeleet on jo otettu. Sotasuunnitelma on melkein valmis ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Omien minien ymmärtäminen on tässä sodankäynnissä ehkä tärkein seikka. Ehkäpä persoonani löytävät tämän pulmanratkonnan tuloksena samaan huoneeseen? Sekasortobalanssi...


Sekasortobalanssi on tila joka syntyy usein pohdittuaan liikaa mahdollisia mielenhäiriöitä epävakaassa tilassa. Ravitsevaa, ja niin outoa.

Nyt on aika pysähtyä ja miettiä omaa alkoholinkulutusta vuosien varrelta. Säännöllinen viikonloppujuominen alkoi melkein 10 vuotta sitten yläasteella junnuna. Mieleen muistuu ensimmäiset putket 8. luokan kesälomalla jolloin olin koko lomasta alle 2 viikkoa selvinpäin. Tuntuu aivan käsittämättömältä miten niin skidinä pystyi dokaamaan päivästä toiseen vaikka pontikkaa. Koulu sääteli tuolloin vielä viikkosin juomista. Kesälomat alkoi tämän jälkeen mennä jo kännissä/krapulassa mistä ei paljon muita muistoja ole kuin viinanhuuruiset diashowt.

Yläkoulusta päästessäni muutin kesälomalla opiskelija-asuntolaan jossa ei pahemmin viikkosin tullut otettua ja koulussakin tuli käytyä. Ammatti-instituutin toisena vuonna olin ensin koulussa viikonkin putkeen krapulassa ja illat/yöt kännissä. Jossain vaiheessa lopetin koulun ja viinaa alkoi mennä arviolta 3 päivää viikossa. Myöhemmin joskus enemmänkin, ja tätä jatkui pitkään. Viime ja edellisvuosi olivat sitten oikeen suurkulutuksen juhlaa.

Olen satavarma että näin pitkällä aikavälillä pelkkä säännöllinen viikonloppukänni olisi vaikuttanut moneen asiaan. Nykyään olen pystynyt jättämään humaltumisen riemun noin kertaan viikossa, mikä ei ole ollut aina helppoa. Vaikka joisi "vain" viikonloppuisin niin määrät ovat aivan naurettavia kun vertaa muutaman vuoden takaiseen aikaan. Illassa saattaa mennä käsittämättömiltä tuntuvat määrät viinaa ilman että on nelinkontin missään vaiheessa iltaa, se tuntuu monesti miltei mahdottomalta. Krapulat ovat pahentuneet tyyliin exponentiaalisesti ja ovat tällä hetkellä niin hirveitä että alkoholista vaikka jättäytyminen ,vaikka väkisin! Tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Kesäkin on pelkkä paska tekosyy olla lopettamatta vielä kun elimistö toimii edes vajaateholla. Nyt alkaa huomata ensimmäiset vakavat häiröt ruumiintoiminnassa ja pääkopan eheydessä. Kaikkein vaikeinta on varmaan keksiä mitään mielekästä tekemistä silloin kun normaalisti olisi dokaamassa, koska mikään ei muka tunnu miltään selvänä.

Viikko takana juomatta, ja pelkkä ajatuskin humalasta vituttaa. Jos joku kysyy dokaamaan niin poistan numeron puhelimesta ja haistatan pitkät. Viime kesänä hallusinoin kahdesti viinaputken jäljiltä, sekin on ehkä jonkinlainen merkki. En ole vuosiin ollut varmaan viikkoa kauempaa selvänä joten voin olla täysin varma että ne demonit mitkä krapulassa tulevat, tulevat tämän kuukauden tai pidemmänkin jakson aikana monta kertaa voimakkaampana. Pelottaa ihan saatanasti koska tiedän ettei todellakaan tule olemaan helppo ajanjakso.

Nyt on aika ottaa pirua sarvista, hakata sen päätä asfalttiin niin kauan kunnes aivot ovat levinneet maahan ja napsia ne hesehaarukalla hullun raivolla sisäänsä. Pitää keskittyä vaikka kirjoittamiseen ja itsensä ilmaisuun.

Kiitos rakas tiliote

Tämä päivä kuuluu niihin suomen historian näkyvimpiin. Onhan meillä euroviisut, toinen toistaan huonompia esiintyjiä isossa hallissa. Jälkeenpäin ajateltuna Lordin voitto oli selvä tapaus. Tänä vuonna joka toinen on ehtinyt jo saada hermoromahduksen Idolihannan (rekkamiesten kesken Hannu) "leave me alone" -tilityksestä. Semifinaalin kuunnelleena voin kuitenkin jälkiviisaana sanoa ettei oman maan harakan esiintyminen ole ainakaan sieltä huonoimmasta päästä, ehkei mauttomimmastakaan. Ja onhan meille luvassa vielä jokin "suuri yllätys"... Jostain syystä en vaan jaksa uskoa että se pelastaisi hannan ääntä,esiintymistä ja kappaletta. Odotan kuitenkin innolla, myötähäpeärauhaset valmiina, mikä yllätys on.

Viisutrendinä voisi joku vuosi olla vaikkapa ammattimaisuus ja osaaminen, ja sitä voisi noudattaa kaikki. Tämänhetkinen camphenkinen tilaisuus ei todellakaan vedä julkisuutta ja rahahanoja niin auki kuin voisi. Kiinnostusta löytyisi myös muilta mantereilta. Suurin ongelma on ehkä se, että nimi on jo häpäisty. Tarvitsemme uuden nimen, kokonaan uuden laulukilpailun!

Kello 22:00 ne sitten starttaavat. Oiva tekosyy matkustaa juottolaan muka katsomaan niitä. Aamusta näyttää jo siltä että ilmoja pitelee, ja aurinko on vieläkin parempi syy lähteä irrottamaan agavelta hattu. Puistopullona leka tekiilaa ei vedä solmuun laisinkaan, siitä saa puhtia juosta jokilaivoissa maistelemassa parit rommikolat ja tervanapsut. Verenpaineen huidellessa korkealla, tämän lauantain ei soisi menevän suoranaiseen kännäämiseen asti. Mitä se puhe tequilasta sitten oli? Voi vittujen kevätkukkaset! Pakko se on silti kaataa, satoi tai paistoi.

Hyvää lauantaita ja häpeällisiä hetkiä rekkahannua kannustaessa