Tasan vuosi täynnä. Kaikenkaikkiaan koko vuosi meni erittäin positiivisella latauksella alusta loppuun, eikä suurempia kriisejä ole tullut. Täten julistan seuraavan vuoden alkavaksi nyt 2.6. Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo mukanaan, ja annan uudenvuoden lupauksena itsestäni vielä enemmän irti jos siihen kykenen. Peruskallio on valettu, eli vakaalla pohjalla mennään ja vauhti sen kun kiihtyy, hyvässä mielessä tietenkin.
Viimeisen vuoden aikana koin ihmeparantumisen... Olen suurimman osan ajasta selvänä, ja tämän ansiosta painokin hyppäsi reilut kymmenen kiloa ylöspäin. Jos ei ole hyvä olla, ei ole ruokahalua, eikä sen puoleen selvänäkään. Tämä tapahtui ilman jeesusta, jehovaa, buddhaa tms. harhakuvaa. Välillä on kaiken yhteiskuntakriittisen itkun ja sormella osoittelun lomassa pakko sanoa että elämä on ihanaa!
Kristallipalloni näkee tulevaisuudessa paljon iloa ja onnea. Enää en ole se vene ilman airoja vaan seison sillä peruskalliolla maissa ja katson niitä muita veneitä joita tuuli huuhtoo yhä kauemmas horisonttiin. Minä jään tähän! Rakastan sua Ida!
Uusimmat blogimerkinnät
- aamun avautuminen ircissä 11.03.
- Rotan ja Härän odysseiasta katkelma... m... 23.01.
- Sunnuntaiaamuna valaistus ja moraalikrapula 17.08.
- kuukausi, nousukausi ja inflaation syömät ... 02.07.
- Vuosi nuoruudestani 02.06.
- [Ei aihetta] 17.05.
- rakkaudesta, ihmisenä olemisen tunteesta ... 17.05.
- Mellerin Puukkobulevardi 10.04.
- Frigidi, Aseksuaali, Impotentti, Eunukki, And... 10.04.
- no tätä oli pakko koittaa... 27.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (2)
-
▼
2008 (26)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ heinäkuu 2008 (1)
- ▶ kesäkuu 2008 (1)
- ▶ toukokuu 2008 (2)
- ▶ huhtikuu 2008 (2)
- ▶ maaliskuu 2008 (8)
- ▶ helmikuu 2008 (3)
- ▶ tammikuu 2008 (8)
- ▶ 2007 (31)
- ▶ 2006 (18)
Blogi
Vuosi nuoruudestaniMaanantai 02.06.2008 14:52
[Ei aihetta]Lauantai 17.05.2008 16:13
sydän huutaa lisää ja paljon!
pumppu pettäää pian
pumppu pettäää pian
(jotkut teistä voivat huomata mielentilana tätä kirjoittaessa, eikä se todellakaan jää epäselväksi heille. Aiheesta eksytään ja kerrottavaa olisi näistäkin asioita vielä puhelinluettelon verran, vaan jätänpä tähän. Lopetus ja kiitos, Piste)
Minkälainen shokki olisi täysin yhteiskunnan normeissa arjessa elävälle ihmiselle jokin vahva psykedeeli? Ajatusmaailma muuttuu joka tapauksessa joka kerran jälkeen, mutta tässä tapauksessa se olisi hyvin voimakasta. Periaatteessa ymmärrän LSD:n nousukausihihhuleita 60 luvun Fransiscossa. Tosi asia on kuitenkin se ettemme pysty elämään siinä maailmassa kovinkaan pitkään ilman vakavia seurauksia jollain elämän osa-alueella. Psykedeelit ja skitsofrenia kulkevat käsi kädessä, mutta vain ne kuuluisat "pahat tripit" tuntuvat paranoiaskitsofrenialta.
Ehkä puhun nyt väärillä käsitteillä mutta hallusinaatiot ja aistimuutokset ovat sellainen "mielisairaus" jota en osaa kategorioida muuhunkaan. Kuvitelkaa tavallinen perheenisä joka käy töissä päivittäin materian ja yhteiskunnan hyväksi, hän joka ottaa mallia muista ja miettii miten pitäisi olla. Kerran kun iso Äsidi hyppäisi puikkoihin, niin joko mies tuntisi suunnatonta pakokauhua, hulluksitulemisentunnetta, tai oikealla suhtautumisella hän näkisi kuinka erilainen maailma on mahdollista luoda omaan alitajuntaan (sieluun, kollektiiviseen tiedostomattomaan....?) ja nauttisi siitä täysin siemauksin samalla oivaltaen asioita joita ei arjen keskellä tulisi ikinä ajatelleeksi. LSD tai muut psykedeelit ovat tuskin lääke mihinkään, vaan pikemminkin ajatusta herättävä vaihtoehto luopua "orjuudesta" ja tehdä asiat omalla tavalla, ymmärtää mikä elämässä on tärkeintä.
Se porkkana mitä meille usutetaan on loppupeleissä yhdentekevää todellisen onnellisuutemme kanssa. Miksi keskitymme enää "turhaan" kun maailmassa (päässäsi) on niin suuret voimavarat että jokainen kirjan jumalakin tuntuu lähinnä vitsiltä? Aina voi mennä liian pitkälle, ja tässäkin pätee sama asia mielestäni. Elämme jokatapauksessa yhteiskunnassa kaiken keskellä, ja meidän pitää sopeutua tänne, mutta olisin ikionnellinen jos useampi ihminen löytäisi onnen muustakin kuin näistä markkinatalouden luomista harhakuvista vauraammasta elämästä. Miksi edes koittaa mitään mieltä "laajentavaa"? Siihen ei ole minkäänlaista järkiselitystä, mutta oikea matka syvään sisimpään ja egon häviäminen on sellainen kokemus josta oppii arvostamaan elämää itsessään.
Omien aivojen voimavaroja joilla voimme luoda (kaikessa hulluudessamme) mitä tahansa itsellemme. Psykedeelit ovat arvaamattomia, sillä et voi ikinä olla täysin tietoinen alitajuntasi lukoista ja esim traumoista tai asioista jotka olet sinne sulkenut. Toisaalta psyket voivat avata ja antaa sinun selvittää ne asiat ja yksinkertaisesti hyväksyä, mikä tuo suunnatonta mielihyvää, mutta kokemukseni mukaan ne voivat pahimmillaan avata kaikki ovet auki samaan aikaan jolloin olet yksinkertaisesti hukassa ikuisuudessa, siellä jossa ei ole aikaa eikä paikkaa. On täysin naurettavaa miksi länsimainen lääketiede ei edes yritä antaa ihmisen ymmärtää omaa itseään, vaan lykkää lääkkeitä ja terapioita eri vaivoihin. En sanoisi etteikö niistä olisi hyötyä, mutta olen ainakin itse sataprosenttisen varma että näitä asioita "kelailemalla" pääsee myös itse pitkälle.
Meditaatiohan on oppi tähän, vaan sitä en ole koittanut varsinaisesti. Olen kuitenkin varma että pitkäjänteisyydellä pääset käsiksi juuri niihin alitajunnan syövereihin kuin haluat, eikä sinun tarvitse heittää arpakuutioita psykedeelien kanssa. Kyllä! Minä rakastan psykedeelejä. Rakastan jopa niitä kamalimpia kokemuksia, ehkä jopa eniten jollain sairaalla tavalla. Itse näen ne kokemuksina. Joku viisas mies sanoi vuorikiipeilijälle että "älä syytä vuorta jos epäonnistut ja sinulle tapahtuu jotain", ja sama pätee myös näihin. Se on kuitenkin myönnettävä että psykedeeliset aineet ovat erittäin henkilökohtainen asia, eivätkä kaikki saa niistä irti juuri mitään. Jokunen ihminen ei saa aistiharhoja käytännössä millään, mikä minun mielestäni johtuu pitkälti siitä ettei he ole valmis ottamaan vastaan niitä, taikka sitten vain "olemme erilaisia ihmisiä".
Minusta jokaisen ihmisen pitäisi kuitenkin kokea se "valaistuminen" jossain muodossa. Jotkut saavat sen uskosta ja ovat onnellisia, hyvä heille, mutta minun pääni ei tyydy siihen vaan etsin aina sitä mitä täällä oikeasti tapahtuu vaikken sitä ikinä pysty aivokapasiteetillani selvittämäänkään. Ehkä se tekeekin minulle sen jumalan kun kaikki on niin avointa, ei voi olla mistään varma, paitsi siitä että oma pää tuottaa kaiken mitä tiedät ja tunnet. Se mitä monet uskonnot kutsuvat jumalaksi, on minulle vielä suurempaa, vaikka se on vain minun oma alitajuntani, kollektiivinen tiedostamaton. Se mistä kaikki epämääräinen ja taiteellinen luova ajattelu kumpuaa. On monia ihmisiä jotka eivät ymmärrä pätkääkään tästä tekstistä ja pitävät sitä luultavasti hihhulipaskana, vaan saahan jokaisella olla oma näkemyksensä.
Olen tuntenut kuinka pitkälle pääsen liikkumatta milliäkään profaanissa maailmassa (fyysisessä). Sitä voi verrata etäisesti uniin, jotka kumpuavat myös sieltä jostain syvältä. Uskon että unillakin on tarkoitus, tarkoitus kertoa jotakin hyvin epämääräisesti, sillä epämääräisen alitajuntamme kommunikaatiovälineenä käyttämä kielihän on sitä lähes aina. Pitäisikö meidän sitten perustaa elämä arvoitusten ratkomiseksi? Tiedä vaikka se olisikin pelkkä vitsi? Enneuniin suhtaudun skeptisesti, mutta siitä olen varma että unet muovaavat myös omaa sisintämme, hitaasti ja vähän mutta varmasti. Kemialliset reaktiot ja pinenenpienet sähköpurkaukset antavat meille egon, sen mitä olemme, ajattelemme, toimimme, muistamme, Kaiken!
iksemme maalaisjärjellä sitten pystyisi luomaan keinotekoisesti "mieliä"? Pelkkä ajatuskin on liian hurja mietittäväksi. Välillä on hyvä unohtaa ja tajuta aivokapasiteettimme. Mikä on ääretön? No vittu se vain on ääretön! Älä mietin sen pidemmälle! Se ei vaan pääty ikinä, ok? Älä vaivaa päätäsi tällä tai muilla asioilla johon emme tule ikinä saamaan vastausta. Olemme varmoja vain siitä että ajattelemme ja tunnemme itse, ainakin minä olen. Kenenkään muun päähän emme pääse sisään "tarkistamaan" että ajattelevatko he edes, vai ovatko he kenties käytökseltään ohjelmoituja? Onko tämä kaikki vain omassa päässä oleva illuusio ja loppuuko se koskaan? En käytä sanaa hullu mielellään, mutta näiden asioiden miettimisen lopputulos voisi hyvin olla se. Se mikä minussa palaa ja saa minut syttymään aina uudelleen on rakkaus, loputon voimanlähde. Niin kauan kuin olen onnellinen, niin olen onnellinen. Onnellinen.
Kaikkea pitäisi saada ja muuta, mutta kuinka ihanaa ja autuasta olisi luopua vaatimuksista ja vain rakastaa lähimmäisiä ja olla onnelllinen? Täyttä utopiaa. Mutta pyrkikäämme kaikki siihen ja yritetään tuottaa kaikille muillekkin se hyvä mieli kaikilla pienillä ja isoilla teoilla. Ultimate maximum hippiaate. Vaan kukapa ei olisi tyytyväinen siihen että kaikki eläisivät onnellisina? Niinpä. Mutta me harvat voimme ainakin yrittää, ja tiedän että vaikka eläisimme kompostissa, meillä olisi toisemme. Koko aihe muuttui rakkauden analysoimiseksi... Pitkään en siihen uskonut, vaan nyt olen jo kasvanut henkisesti senverran että osaan rakastaa, ja vaalin sitä. En voisi kuvitellakkaan elämääni ilman omaa rakastani vierelläni. Tässä vaiheessa elämää voin kirjoittaa tunteista täysin niin kuin ne ovat.
Kaiken se kestää kuten sanotaan. Mikään summa rahaa tai yhtään mikään ei saa minua niin onnelliseksi kuin toinen puoliskoni. Puolet minusta, puolet hänestä. Yhdessä me muodostamme kokonaisuuden joka ei tietenkään ole täydellinen (vaan onko koko maailmainkaikkeus? Ei todellakaan. ei mitään logiikkaa) emmekä sitä voi tavoitellakaan. Mitä se mitä kutsumme elämäksi olisi jos emme kohtaisi ikinä vastoinkäymisiä? Täydellistä? Se olisi täysin tasaista matkaa kohti kuolemaa ilman minkäänlaisia käännekohtia, ja ne käännekohdat, vastoinkäymiset ja muut ovat juuri elämässä tärkeitä että sitä osaa arvostaa. Materiaalin suhteen voimme pyrkiä täydellisyyteen monellakin eri tapaa, mutta silloin kun keskitämme voimavaramme siihen, unohdamme itsemme sen kaiken roinan keskelle. Myönnän tietenkin että minussakin elää sika joka haluaa uutta ja uutta tekniikkaa ja tavaraa ja kaikkea muuta vastaavaa, ja sopivassa suhteessa se tuntuukin ihan järkeenkäyvältä kun kerta täällä asumme ja olemme. Etsi sitten se kultainen keskitie. Vaivaudu, hikeenny, yritä liikaa, hutiloi, mieti aivan liikaa, ota muilta oppia, eli tee kaikki väärin. Ole vain ja nauti. Asiat kyllä rullaavat itsestäänkin kunhan keskityt hyvään oloon.
En tiedä kuinka voisin ikinä sanoin tai kuvin kertoa rakkauttani naistani kohtaan. En välitä vaikka se olisi jonkun mielestä sairaalloista, sillä olen löytänyt niin hyvän kumppanin kuin vain mahdollista. Tämä rakkaus oli jo eräänlainen valaistuminen. Olen valmis kuolemaan hänen puolestaan. Päässäni asioiden tärkeysjärjestys, käytösmallit ja ties mikä on muuttunut hänen myötä. Kaikki se paska ja vastoinkäyminen mitä "edellisessä" elämässä oli, johti siihen että tapasin elämäni rakkauden. Jollen olisi tyrinyt joitain asioita, en olisi tavannut prinsessaani ainakaan silloin. Ehkä myöhemmin? Äsh. Uskon että sen piti tapahtua näin. Vuosi takana eikä intohimo ole kadonnut yhtään, pikemminkin lisääntynyt. Se on jo saavutus. Ongelmiahan aina tulee olemaan joissain asioissa, mutta ne ovat niin pieniä etteivät horjuta suhdettamme yhtään.
Mitä minä tein että nyt saan elää onnellisinta aikaa elämässäni? Paljon pahaa ja vähän hyvää, mutta kaikki se mitä olen kokenut, on tehnyt Minut ja vei minut rakkaani luo. En voisi kuvitellakaan erota hänestä ikinä, ja toivon että tämä tunne säilyy ikuisesti. Toivon myös että kaikki osaavat olla onnellisia puolestani.
Jotkut sanovat että tosirakkaus loppuu, intohimo häviää, asiat tulevat arkisiksi, mutta tässä suhteessa tuntuu ettei olla jumitettu paikalleen kertaakaan. Himmeä huumorintaju ja paljon naurua tähän asuntoon mahtuu, toella paljon yhteistä aikaa, kaikenkaikkiaan sitä mitä unelmissani olen aina haaveillut. Onnellisuutta. Kiitos rakkaani kaikesta ymmärryksestä ja rakkaudesta jota olen sinulta saanut. Olet minulle elämää tärkeämpi. Ja se kuka kehtaa sanoa tätä hempeilypaskaksi ja sanahelinäksi, saa vastata seurauksista! Kiitos ja hyvää lauantaipäivää. Metrin matka kokea läheisyttää kiinni kullassani. Taidanpa jättää lässytyksen ja keskittyä olennaiseen, siihen tunteeseen mille mitkään päihteet tai teot eivät vedä vertoja.
Mietin hiljaa itsekseni että koska minusta tuli tällainen lässy, kunnes tajusin että lässyn tilalle sopii paremmin aikuinen ihminen.
Minkälainen shokki olisi täysin yhteiskunnan normeissa arjessa elävälle ihmiselle jokin vahva psykedeeli? Ajatusmaailma muuttuu joka tapauksessa joka kerran jälkeen, mutta tässä tapauksessa se olisi hyvin voimakasta. Periaatteessa ymmärrän LSD:n nousukausihihhuleita 60 luvun Fransiscossa. Tosi asia on kuitenkin se ettemme pysty elämään siinä maailmassa kovinkaan pitkään ilman vakavia seurauksia jollain elämän osa-alueella. Psykedeelit ja skitsofrenia kulkevat käsi kädessä, mutta vain ne kuuluisat "pahat tripit" tuntuvat paranoiaskitsofrenialta.
Ehkä puhun nyt väärillä käsitteillä mutta hallusinaatiot ja aistimuutokset ovat sellainen "mielisairaus" jota en osaa kategorioida muuhunkaan. Kuvitelkaa tavallinen perheenisä joka käy töissä päivittäin materian ja yhteiskunnan hyväksi, hän joka ottaa mallia muista ja miettii miten pitäisi olla. Kerran kun iso Äsidi hyppäisi puikkoihin, niin joko mies tuntisi suunnatonta pakokauhua, hulluksitulemisentunnetta, tai oikealla suhtautumisella hän näkisi kuinka erilainen maailma on mahdollista luoda omaan alitajuntaan (sieluun, kollektiiviseen tiedostomattomaan....?) ja nauttisi siitä täysin siemauksin samalla oivaltaen asioita joita ei arjen keskellä tulisi ikinä ajatelleeksi. LSD tai muut psykedeelit ovat tuskin lääke mihinkään, vaan pikemminkin ajatusta herättävä vaihtoehto luopua "orjuudesta" ja tehdä asiat omalla tavalla, ymmärtää mikä elämässä on tärkeintä.
Se porkkana mitä meille usutetaan on loppupeleissä yhdentekevää todellisen onnellisuutemme kanssa. Miksi keskitymme enää "turhaan" kun maailmassa (päässäsi) on niin suuret voimavarat että jokainen kirjan jumalakin tuntuu lähinnä vitsiltä? Aina voi mennä liian pitkälle, ja tässäkin pätee sama asia mielestäni. Elämme jokatapauksessa yhteiskunnassa kaiken keskellä, ja meidän pitää sopeutua tänne, mutta olisin ikionnellinen jos useampi ihminen löytäisi onnen muustakin kuin näistä markkinatalouden luomista harhakuvista vauraammasta elämästä. Miksi edes koittaa mitään mieltä "laajentavaa"? Siihen ei ole minkäänlaista järkiselitystä, mutta oikea matka syvään sisimpään ja egon häviäminen on sellainen kokemus josta oppii arvostamaan elämää itsessään.
Omien aivojen voimavaroja joilla voimme luoda (kaikessa hulluudessamme) mitä tahansa itsellemme. Psykedeelit ovat arvaamattomia, sillä et voi ikinä olla täysin tietoinen alitajuntasi lukoista ja esim traumoista tai asioista jotka olet sinne sulkenut. Toisaalta psyket voivat avata ja antaa sinun selvittää ne asiat ja yksinkertaisesti hyväksyä, mikä tuo suunnatonta mielihyvää, mutta kokemukseni mukaan ne voivat pahimmillaan avata kaikki ovet auki samaan aikaan jolloin olet yksinkertaisesti hukassa ikuisuudessa, siellä jossa ei ole aikaa eikä paikkaa. On täysin naurettavaa miksi länsimainen lääketiede ei edes yritä antaa ihmisen ymmärtää omaa itseään, vaan lykkää lääkkeitä ja terapioita eri vaivoihin. En sanoisi etteikö niistä olisi hyötyä, mutta olen ainakin itse sataprosenttisen varma että näitä asioita "kelailemalla" pääsee myös itse pitkälle.
Meditaatiohan on oppi tähän, vaan sitä en ole koittanut varsinaisesti. Olen kuitenkin varma että pitkäjänteisyydellä pääset käsiksi juuri niihin alitajunnan syövereihin kuin haluat, eikä sinun tarvitse heittää arpakuutioita psykedeelien kanssa. Kyllä! Minä rakastan psykedeelejä. Rakastan jopa niitä kamalimpia kokemuksia, ehkä jopa eniten jollain sairaalla tavalla. Itse näen ne kokemuksina. Joku viisas mies sanoi vuorikiipeilijälle että "älä syytä vuorta jos epäonnistut ja sinulle tapahtuu jotain", ja sama pätee myös näihin. Se on kuitenkin myönnettävä että psykedeeliset aineet ovat erittäin henkilökohtainen asia, eivätkä kaikki saa niistä irti juuri mitään. Jokunen ihminen ei saa aistiharhoja käytännössä millään, mikä minun mielestäni johtuu pitkälti siitä ettei he ole valmis ottamaan vastaan niitä, taikka sitten vain "olemme erilaisia ihmisiä".
Minusta jokaisen ihmisen pitäisi kuitenkin kokea se "valaistuminen" jossain muodossa. Jotkut saavat sen uskosta ja ovat onnellisia, hyvä heille, mutta minun pääni ei tyydy siihen vaan etsin aina sitä mitä täällä oikeasti tapahtuu vaikken sitä ikinä pysty aivokapasiteetillani selvittämäänkään. Ehkä se tekeekin minulle sen jumalan kun kaikki on niin avointa, ei voi olla mistään varma, paitsi siitä että oma pää tuottaa kaiken mitä tiedät ja tunnet. Se mitä monet uskonnot kutsuvat jumalaksi, on minulle vielä suurempaa, vaikka se on vain minun oma alitajuntani, kollektiivinen tiedostamaton. Se mistä kaikki epämääräinen ja taiteellinen luova ajattelu kumpuaa. On monia ihmisiä jotka eivät ymmärrä pätkääkään tästä tekstistä ja pitävät sitä luultavasti hihhulipaskana, vaan saahan jokaisella olla oma näkemyksensä.
Olen tuntenut kuinka pitkälle pääsen liikkumatta milliäkään profaanissa maailmassa (fyysisessä). Sitä voi verrata etäisesti uniin, jotka kumpuavat myös sieltä jostain syvältä. Uskon että unillakin on tarkoitus, tarkoitus kertoa jotakin hyvin epämääräisesti, sillä epämääräisen alitajuntamme kommunikaatiovälineenä käyttämä kielihän on sitä lähes aina. Pitäisikö meidän sitten perustaa elämä arvoitusten ratkomiseksi? Tiedä vaikka se olisikin pelkkä vitsi? Enneuniin suhtaudun skeptisesti, mutta siitä olen varma että unet muovaavat myös omaa sisintämme, hitaasti ja vähän mutta varmasti. Kemialliset reaktiot ja pinenenpienet sähköpurkaukset antavat meille egon, sen mitä olemme, ajattelemme, toimimme, muistamme, Kaiken!
iksemme maalaisjärjellä sitten pystyisi luomaan keinotekoisesti "mieliä"? Pelkkä ajatuskin on liian hurja mietittäväksi. Välillä on hyvä unohtaa ja tajuta aivokapasiteettimme. Mikä on ääretön? No vittu se vain on ääretön! Älä mietin sen pidemmälle! Se ei vaan pääty ikinä, ok? Älä vaivaa päätäsi tällä tai muilla asioilla johon emme tule ikinä saamaan vastausta. Olemme varmoja vain siitä että ajattelemme ja tunnemme itse, ainakin minä olen. Kenenkään muun päähän emme pääse sisään "tarkistamaan" että ajattelevatko he edes, vai ovatko he kenties käytökseltään ohjelmoituja? Onko tämä kaikki vain omassa päässä oleva illuusio ja loppuuko se koskaan? En käytä sanaa hullu mielellään, mutta näiden asioiden miettimisen lopputulos voisi hyvin olla se. Se mikä minussa palaa ja saa minut syttymään aina uudelleen on rakkaus, loputon voimanlähde. Niin kauan kuin olen onnellinen, niin olen onnellinen. Onnellinen.
Kaikkea pitäisi saada ja muuta, mutta kuinka ihanaa ja autuasta olisi luopua vaatimuksista ja vain rakastaa lähimmäisiä ja olla onnelllinen? Täyttä utopiaa. Mutta pyrkikäämme kaikki siihen ja yritetään tuottaa kaikille muillekkin se hyvä mieli kaikilla pienillä ja isoilla teoilla. Ultimate maximum hippiaate. Vaan kukapa ei olisi tyytyväinen siihen että kaikki eläisivät onnellisina? Niinpä. Mutta me harvat voimme ainakin yrittää, ja tiedän että vaikka eläisimme kompostissa, meillä olisi toisemme. Koko aihe muuttui rakkauden analysoimiseksi... Pitkään en siihen uskonut, vaan nyt olen jo kasvanut henkisesti senverran että osaan rakastaa, ja vaalin sitä. En voisi kuvitellakkaan elämääni ilman omaa rakastani vierelläni. Tässä vaiheessa elämää voin kirjoittaa tunteista täysin niin kuin ne ovat.
Kaiken se kestää kuten sanotaan. Mikään summa rahaa tai yhtään mikään ei saa minua niin onnelliseksi kuin toinen puoliskoni. Puolet minusta, puolet hänestä. Yhdessä me muodostamme kokonaisuuden joka ei tietenkään ole täydellinen (vaan onko koko maailmainkaikkeus? Ei todellakaan. ei mitään logiikkaa) emmekä sitä voi tavoitellakaan. Mitä se mitä kutsumme elämäksi olisi jos emme kohtaisi ikinä vastoinkäymisiä? Täydellistä? Se olisi täysin tasaista matkaa kohti kuolemaa ilman minkäänlaisia käännekohtia, ja ne käännekohdat, vastoinkäymiset ja muut ovat juuri elämässä tärkeitä että sitä osaa arvostaa. Materiaalin suhteen voimme pyrkiä täydellisyyteen monellakin eri tapaa, mutta silloin kun keskitämme voimavaramme siihen, unohdamme itsemme sen kaiken roinan keskelle. Myönnän tietenkin että minussakin elää sika joka haluaa uutta ja uutta tekniikkaa ja tavaraa ja kaikkea muuta vastaavaa, ja sopivassa suhteessa se tuntuukin ihan järkeenkäyvältä kun kerta täällä asumme ja olemme. Etsi sitten se kultainen keskitie. Vaivaudu, hikeenny, yritä liikaa, hutiloi, mieti aivan liikaa, ota muilta oppia, eli tee kaikki väärin. Ole vain ja nauti. Asiat kyllä rullaavat itsestäänkin kunhan keskityt hyvään oloon.
En tiedä kuinka voisin ikinä sanoin tai kuvin kertoa rakkauttani naistani kohtaan. En välitä vaikka se olisi jonkun mielestä sairaalloista, sillä olen löytänyt niin hyvän kumppanin kuin vain mahdollista. Tämä rakkaus oli jo eräänlainen valaistuminen. Olen valmis kuolemaan hänen puolestaan. Päässäni asioiden tärkeysjärjestys, käytösmallit ja ties mikä on muuttunut hänen myötä. Kaikki se paska ja vastoinkäyminen mitä "edellisessä" elämässä oli, johti siihen että tapasin elämäni rakkauden. Jollen olisi tyrinyt joitain asioita, en olisi tavannut prinsessaani ainakaan silloin. Ehkä myöhemmin? Äsh. Uskon että sen piti tapahtua näin. Vuosi takana eikä intohimo ole kadonnut yhtään, pikemminkin lisääntynyt. Se on jo saavutus. Ongelmiahan aina tulee olemaan joissain asioissa, mutta ne ovat niin pieniä etteivät horjuta suhdettamme yhtään.
Mitä minä tein että nyt saan elää onnellisinta aikaa elämässäni? Paljon pahaa ja vähän hyvää, mutta kaikki se mitä olen kokenut, on tehnyt Minut ja vei minut rakkaani luo. En voisi kuvitellakaan erota hänestä ikinä, ja toivon että tämä tunne säilyy ikuisesti. Toivon myös että kaikki osaavat olla onnellisia puolestani.
Jotkut sanovat että tosirakkaus loppuu, intohimo häviää, asiat tulevat arkisiksi, mutta tässä suhteessa tuntuu ettei olla jumitettu paikalleen kertaakaan. Himmeä huumorintaju ja paljon naurua tähän asuntoon mahtuu, toella paljon yhteistä aikaa, kaikenkaikkiaan sitä mitä unelmissani olen aina haaveillut. Onnellisuutta. Kiitos rakkaani kaikesta ymmärryksestä ja rakkaudesta jota olen sinulta saanut. Olet minulle elämää tärkeämpi. Ja se kuka kehtaa sanoa tätä hempeilypaskaksi ja sanahelinäksi, saa vastata seurauksista! Kiitos ja hyvää lauantaipäivää. Metrin matka kokea läheisyttää kiinni kullassani. Taidanpa jättää lässytyksen ja keskittyä olennaiseen, siihen tunteeseen mille mitkään päihteet tai teot eivät vedä vertoja.
Mietin hiljaa itsekseni että koska minusta tuli tällainen lässy, kunnes tajusin että lässyn tilalle sopii paremmin aikuinen ihminen.
Mellerin PuukkobulevardiTorstai 10.04.2008 19:30
Tamara nousee Bemarista
Puukkobulevardilla
Syksyn tuuli kourii Tamaraa
minihameen alta
Äreät vaahterat narahtelevat
Puukkobulevardilla,
ja vettä kun pyydän minulle kaadetaan viinaa:
etsin kadonnutta säettä,
se on piilossa jossain täällä
Ja jokikisessä kuppilassa Hesarilla
sama siniseksi tatuoitu jätkä jonka elämästä -
vittu - kyl sais - vittu - kirjan niinku sillee
"skrivas Melleri - aiheen antoi Haukka"
(pyyhkäisten vaahdot viiksistään
kämmenselkään,
Uskoon, Toivoon ja Rakkauteen.)
"ja tulot fifti-fifti niinku sillee fair play"
Sori vaan, Kake, etsin kadonnutta säettä
Puukkobulevardilla
Välillä vaikka Cellan vessan seinästä
Tamara tanssii karaokebaarissa
korkeilla koroilla
ja Unski laulaa mistä löydät sä ystävän
On ilta ja entinen huippumaileri
on nuori lupaus taas ja nainen jolla musta silmä
"Voe tokkiisa" lähtee joraamaan
Onko oikea sulle hän?
Ja sinisten somalien silmämunat
välähtelevät
katulyhdyn alla kun ne veitsin selvittää välejään
Puukkobulevardilla:
Kymmenen kiloa khatia, ja klaanien asiat
Joku huutaa haistavittuhuoraa,
porttarissa lorisee, puolikuu hukuttautuu lätäkköön
Puukkobulevardilla
Duudilulla, ruuti ja dulla
soi kehtolauluna
Puukkobulevardilla
Tamara tanssii karaokebaarissa,
isäntä maksaa tuplakossuvissyt
Mastecardilla,
ja valomerkki tulee varoittamatta
Puukkobulevardilla
Etsin kadonnutta säettä, tiedän:
se ontäällä
kun kaupunki nukkuu kohmeloaan,
ja inisevin kärryin lähtee liikkeelle
lehden jakaja, tuo vihdoinkin sanoman
-itse runoilijan lausumana tunnelmaa voi leikata veitsellä-
Puukkobulevardilla
Syksyn tuuli kourii Tamaraa
minihameen alta
Äreät vaahterat narahtelevat
Puukkobulevardilla,
ja vettä kun pyydän minulle kaadetaan viinaa:
etsin kadonnutta säettä,
se on piilossa jossain täällä
Ja jokikisessä kuppilassa Hesarilla
sama siniseksi tatuoitu jätkä jonka elämästä -
vittu - kyl sais - vittu - kirjan niinku sillee
"skrivas Melleri - aiheen antoi Haukka"
(pyyhkäisten vaahdot viiksistään
kämmenselkään,
Uskoon, Toivoon ja Rakkauteen.)
"ja tulot fifti-fifti niinku sillee fair play"
Sori vaan, Kake, etsin kadonnutta säettä
Puukkobulevardilla
Välillä vaikka Cellan vessan seinästä
Tamara tanssii karaokebaarissa
korkeilla koroilla
ja Unski laulaa mistä löydät sä ystävän
On ilta ja entinen huippumaileri
on nuori lupaus taas ja nainen jolla musta silmä
"Voe tokkiisa" lähtee joraamaan
Onko oikea sulle hän?
Ja sinisten somalien silmämunat
välähtelevät
katulyhdyn alla kun ne veitsin selvittää välejään
Puukkobulevardilla:
Kymmenen kiloa khatia, ja klaanien asiat
Joku huutaa haistavittuhuoraa,
porttarissa lorisee, puolikuu hukuttautuu lätäkköön
Puukkobulevardilla
Duudilulla, ruuti ja dulla
soi kehtolauluna
Puukkobulevardilla
Tamara tanssii karaokebaarissa,
isäntä maksaa tuplakossuvissyt
Mastecardilla,
ja valomerkki tulee varoittamatta
Puukkobulevardilla
Etsin kadonnutta säettä, tiedän:
se ontäällä
kun kaupunki nukkuu kohmeloaan,
ja inisevin kärryin lähtee liikkeelle
lehden jakaja, tuo vihdoinkin sanoman
-itse runoilijan lausumana tunnelmaa voi leikata veitsellä-
Kiusaus muuttui kiusalliseksi. Kiusaksi. Kärsivällisyys kärsimättömyydeksi. Kärsimiseksi.
Himo, halu ja haureus. Kaikki käsi kädessä kuljetaan kohti kadotusta, lankeemusta.
Aamiaisella katse silmiin, alitajunnan vartiotorniin. Pettymys maximus, ja nielaisun jälkeen aamen.
<->
SYDÄN LIEKEISSÄ
sireenit ulvovat yössä,
tuli on irrallaan...
vielä tämän tanssin
kai kanssasi tanssia saan
kun liekit nuolevat
tanssilattiaa?
olet kanssarikollinen: sinun katseesi
teki sen! sytytti sydämen!
olet kanssarikollinen...
muut kaikki juoksevat pakoon.
me jäädään tänne kahdestaan.
ja kohta tanssilattia romahtaa!
sireenit ulvovat yössä,
olen valmis mihin vaan...
tätä tulipaloa koskaan
ei voi vedellä sammuttaa
kun sydän on liekeissä, liekeissä
kokonaan!
- Arto Melleri -
R.I.P
Himo, halu ja haureus. Kaikki käsi kädessä kuljetaan kohti kadotusta, lankeemusta.
Aamiaisella katse silmiin, alitajunnan vartiotorniin. Pettymys maximus, ja nielaisun jälkeen aamen.
<->
SYDÄN LIEKEISSÄ
sireenit ulvovat yössä,
tuli on irrallaan...
vielä tämän tanssin
kai kanssasi tanssia saan
kun liekit nuolevat
tanssilattiaa?
olet kanssarikollinen: sinun katseesi
teki sen! sytytti sydämen!
olet kanssarikollinen...
muut kaikki juoksevat pakoon.
me jäädään tänne kahdestaan.
ja kohta tanssilattia romahtaa!
sireenit ulvovat yössä,
olen valmis mihin vaan...
tätä tulipaloa koskaan
ei voi vedellä sammuttaa
kun sydän on liekeissä, liekeissä
kokonaan!
- Arto Melleri -
R.I.P
no tätä oli pakko koittaa...Torstai 27.03.2008 01:35
Luo oma bändi.
Mene Wikipedian etusivulle ja paina Satunnainen Artikkeli. Se on bändisi nimi.
Paina satunnaista 4 kertaa; ne ovat bändisi jäsenten nimet (tässä kohtaa voit hyväksyä vain henkilöistä kertovia artikkeleja)
Paina satunnaista artikkelia uudelleen; se on albumisi nimi.
Paina satunnaista artikkelia 10 kertaa; ne ovat kappaleiden nimiä albumillasi.
Bändi: Vostok 4
Jäsenet: Jim Tolbert, Edgar McNabb, Keith Barry, Martin O'Malley
Albumin nimi: North Carolina Highway 20
Kappaleet:
1. Moberly-Jourdain incident
2. Historical U.S. Census Totals for Sullivan County, New Hampshire
3. Goodnight and Go
4. Llangolman
5. National Youth Alliance
6. Nicole David
7. U.S. National Dancesport Champions (Professional Smooth)
8. Croton Aqueduct
9. John Merrow
10. Aublysodon
Mene Wikipedian etusivulle ja paina Satunnainen Artikkeli. Se on bändisi nimi.
Paina satunnaista 4 kertaa; ne ovat bändisi jäsenten nimet (tässä kohtaa voit hyväksyä vain henkilöistä kertovia artikkeleja)
Paina satunnaista artikkelia uudelleen; se on albumisi nimi.
Paina satunnaista artikkelia 10 kertaa; ne ovat kappaleiden nimiä albumillasi.
Bändi: Vostok 4
Jäsenet: Jim Tolbert, Edgar McNabb, Keith Barry, Martin O'Malley
Albumin nimi: North Carolina Highway 20
Kappaleet:
1. Moberly-Jourdain incident
2. Historical U.S. Census Totals for Sullivan County, New Hampshire
3. Goodnight and Go
4. Llangolman
5. National Youth Alliance
6. Nicole David
7. U.S. National Dancesport Champions (Professional Smooth)
8. Croton Aqueduct
9. John Merrow
10. Aublysodon
yhdentekeväisyyden harmaa alueKeskiviikko 12.03.2008 15:58
Ulkona on vielä synkkää. Parin kuukauden päästä saadaan toivottavasti kunnon lämpöä ilmaan. Ensimmäinen kunnon kesäpäivä pitää aloittaa puolalassa frisbeen, pajareiden ja tequilan seurassa, siitä sitten koko tien leveänä kuljetuksena gringoa, rantaa ja laivoja kohti. Illan viiletessä on hyvä ottaa lisää lämmikettä kapakoissa ja yöksi suunnata yökerhon kautta kebabbiin. Jollei hima oo sillon kaupungissa tai lähistöllä niin... taino aivan sama , jatkot pidetään kuitenkin korvessa, ja ne kestävät päivätolkulla. Toukokuuta odotellessa. Pakko myöntää että kaupunkia on kova ikävä. Saari pysyy aina lähellä, mutta syke pysyy sivistyksen parissa. Ennen kesää ehtii vielä hyvin etsiä miellyttävän asunnon jostain hyvästä paikasta. Eikä pelkästään etsiä, vaan vuokrata, muuttaa, asua, elää...
Pelkoa ja sieniä uimahallissa (saastuneita unia ihmemaassa)Tiistai 11.03.2008 16:17
Pelkäämme asioita joita emme ymmärrä, pelkäämme sitä mitä emme pysty näkemään tai koskettamaan, pelkäämme kaikkea jota emme itse pysty käsittelemään järjellä. Pelkäämme turhaan, mutta se on istutettu meihin. Pelko on väärä tapa suhtautua siihen mitä ei ymmärrä. Mielenkiinto ja tutkiminen on parempi tapa. Toisaalta järjen yläpuolella lietsova pelko on niin syvällä meissä että tarvitsemme sen hallintaan kokemusta oman mielen hallinnasta, ja eritoten kiinnostusta.
Pelolla on joka kulttuurissa paikkansa, mutta länsimaalaisessa se hallitsee mielestäni eniten. Stressiäkin voisi pitää pelkotilana muiden kiireestä ja vaatimuksista johtuvien lieveilmiöiden ohella. Pelkää miten selvitä arjesta ja miltä näyttää muiden silmissä. Tällä puolella maapalloa vallitsee kansanmasennus ja lukemattomat mielisairaudet kytevät kokoajan keskuudessamme. Vain usko tulevaisuuteen pitää meitä pinnalla. Ei ole pessimististä sanoa ettei tällä puolella palloa asiat tule muuttumaan niin että pystyisin olemaan ylpeä kulttuuristani. Ei anarkismia, ei hippeilyä, ei mitään helvetin lokerointia, vain se mitä haluan. Kiireettömyyttä, ystävällisyyttä, järkipohjaa ja ennenkaikkea ihmismielen monipuolisuuden ja hyvinvoinnin arvostusta.
Ehkä lähden etsimään tätä muualta, ja aivan varmasti lähden kun aika on kypsä. Vaikka muurahainen saatankin olla, niin ajatusten tasolla eri heimoa kuin nämä suomalaiset kusiaiset. Eikä siinä ollut negatiivista latausta. Ikinä ei tiedä mistä onnen löytää (kun kyse on konkreettisesta paikasta), mutta voisin kuvitella sen lymyilevän jossain suuressa kaukoidässä tai vaihtoehtoisesti Mexicossa tai sen alapuolella. Taivaanrannan maalailu on aina hauskaa, varsinkin kun jossain vaiheessa elämää huomaa tehneensä aivan täysin eri tavalla miten on suunnitellut. Se on PELOTTAVAA ;)
Pelolla on joka kulttuurissa paikkansa, mutta länsimaalaisessa se hallitsee mielestäni eniten. Stressiäkin voisi pitää pelkotilana muiden kiireestä ja vaatimuksista johtuvien lieveilmiöiden ohella. Pelkää miten selvitä arjesta ja miltä näyttää muiden silmissä. Tällä puolella maapalloa vallitsee kansanmasennus ja lukemattomat mielisairaudet kytevät kokoajan keskuudessamme. Vain usko tulevaisuuteen pitää meitä pinnalla. Ei ole pessimististä sanoa ettei tällä puolella palloa asiat tule muuttumaan niin että pystyisin olemaan ylpeä kulttuuristani. Ei anarkismia, ei hippeilyä, ei mitään helvetin lokerointia, vain se mitä haluan. Kiireettömyyttä, ystävällisyyttä, järkipohjaa ja ennenkaikkea ihmismielen monipuolisuuden ja hyvinvoinnin arvostusta.
Ehkä lähden etsimään tätä muualta, ja aivan varmasti lähden kun aika on kypsä. Vaikka muurahainen saatankin olla, niin ajatusten tasolla eri heimoa kuin nämä suomalaiset kusiaiset. Eikä siinä ollut negatiivista latausta. Ikinä ei tiedä mistä onnen löytää (kun kyse on konkreettisesta paikasta), mutta voisin kuvitella sen lymyilevän jossain suuressa kaukoidässä tai vaihtoehtoisesti Mexicossa tai sen alapuolella. Taivaanrannan maalailu on aina hauskaa, varsinkin kun jossain vaiheessa elämää huomaa tehneensä aivan täysin eri tavalla miten on suunnitellut. Se on PELOTTAVAA ;)
Otsikkoni oli iloni ja lohtuni, kunnes sisältö sokaisi minut hävyttömyydelläänMaanantai 10.03.2008 13:26
Faktan ja paskan jauhamisella on enemmän yhtäläisyyksiä kuin heti alkuun uskoisi. Molemmista jää se sama paskan/puun maku kun tarpeeksi harjoittaa. Irtiottoja arjesta, luovaa sulaa hulluutta, aisoissa pysyvää skitsofreniaa, hallittua deliriumia ja vaikka kognitiivista fraktaalitaloutta (???). Vakavana asioiden analysoiminen johtaa ennenaikaiseen hiusrajan vetäytymiseen ja harmaisiin haituviin, nyt on aika palata juurille, verisille absurdin surrealismin kyllästämämille juurille. Heittäkäämme hanskat tiskiin ja lähtekäämme saharaan purjehtimaan.
Veljet ja siskot! Nyt on tullut kukkaislapsien aika, kaurapuuroon happoa, ei syövyttävää vaan aivoille tärkeää vitamiini L S D:tä. Jokainen masentunut vääriin profeettoihin ja joulupukkiin uskova lapsi saa nyt uuden mahdollisuuden! Näe lentävät käpylehmät ja fröbelin palikoiden tahtiin jammailevat ohutsuolenpätkät, ala palvomaan upponallea ja luottaa petolliseen ihmiseen! Unohda kaikki mikä muistuttaa tästä maailmasta, unohda aika, paikka ja hajota egosi värikkääseen avaruuteen, josta saat etsiä sitä pinkkien kissojen ja koirien kanssa. Kaurapuurossasi on pandoran lipas, tietoisuus ja kadotus. Kaurahiutaleita myydään kaupassa, sisältää torajyvän talvehtemisasteella saastutettua viljaa ja näinollen huomattavan määrän tryptamiineja!
hmm... liian punnitsevaa. miten olisi täysivaltainen selkäranka-näppäimistö - virta.
Amorin nuoli raiskasi talitiaisen kylmänä kevätaamuna
Amorin huoli liittyi pikkulintujen omaantuntoon
Amorin suoli tyhjeni mannerheimintielle verkkaisesti
Amorin tuoli oli ikean viime vuoden mallistosta
Amori kuoli myötähäpeään lukiessaan tätä
Suoraan sieltä. Voi mammona, kaipa tätä pitää suoltaa useammin, jää niin ihanan tyhjä olo, ihan kuin olisin eimikään eimissään eimilloinkaan.
---
Musta tehdään nainen! Mä olen nainen! Mä käyttäydyn niinku Hugh Grant romanttisessa komediassa ja leikin kotirouvaa ilman essua. Teen safkaa niinku Neiti etsivä ja oon yhtä innostunu pyykinpesusta ku viisikko konsanaan (???). Vai onko muhun sittenki istutettu aivoihin joskus sellanen vanhoillinen ajatustenvääristäjäimplantti mikä kertoo että nainen on kodinhoitajarobotti? Jos miehet muuttuukin tulevaisuudessa naisiksi? Sitten perätään meidän oikeuksia tehdä duunia ja saada yhtä hyvää palkkaa kun nää kaksjalkaset viekkaat sissit. Onneksi fysiikka vielä pitää ÄIJÄT (vitut nikulasta ja muista tv-klovneista!) tarpeellisina, eikä ihan hetkeen ole tapahtumassa niin isoa evoluution askelta että me kuihduttaisiin naisten mittoihin ja naisista tulisi Schwarzeneggereitä.
Darwin ei tainnut tietää että evoluutio jatkuu, eikä Freudilla ollut hajuakaan seksuaalisuuden oikeasta merkityksestä.
Veljet ja siskot! Nyt on tullut kukkaislapsien aika, kaurapuuroon happoa, ei syövyttävää vaan aivoille tärkeää vitamiini L S D:tä. Jokainen masentunut vääriin profeettoihin ja joulupukkiin uskova lapsi saa nyt uuden mahdollisuuden! Näe lentävät käpylehmät ja fröbelin palikoiden tahtiin jammailevat ohutsuolenpätkät, ala palvomaan upponallea ja luottaa petolliseen ihmiseen! Unohda kaikki mikä muistuttaa tästä maailmasta, unohda aika, paikka ja hajota egosi värikkääseen avaruuteen, josta saat etsiä sitä pinkkien kissojen ja koirien kanssa. Kaurapuurossasi on pandoran lipas, tietoisuus ja kadotus. Kaurahiutaleita myydään kaupassa, sisältää torajyvän talvehtemisasteella saastutettua viljaa ja näinollen huomattavan määrän tryptamiineja!
hmm... liian punnitsevaa. miten olisi täysivaltainen selkäranka-näppäimistö - virta.
Amorin nuoli raiskasi talitiaisen kylmänä kevätaamuna
Amorin huoli liittyi pikkulintujen omaantuntoon
Amorin suoli tyhjeni mannerheimintielle verkkaisesti
Amorin tuoli oli ikean viime vuoden mallistosta
Amori kuoli myötähäpeään lukiessaan tätä
Suoraan sieltä. Voi mammona, kaipa tätä pitää suoltaa useammin, jää niin ihanan tyhjä olo, ihan kuin olisin eimikään eimissään eimilloinkaan.
---
Musta tehdään nainen! Mä olen nainen! Mä käyttäydyn niinku Hugh Grant romanttisessa komediassa ja leikin kotirouvaa ilman essua. Teen safkaa niinku Neiti etsivä ja oon yhtä innostunu pyykinpesusta ku viisikko konsanaan (???). Vai onko muhun sittenki istutettu aivoihin joskus sellanen vanhoillinen ajatustenvääristäjäimplantti mikä kertoo että nainen on kodinhoitajarobotti? Jos miehet muuttuukin tulevaisuudessa naisiksi? Sitten perätään meidän oikeuksia tehdä duunia ja saada yhtä hyvää palkkaa kun nää kaksjalkaset viekkaat sissit. Onneksi fysiikka vielä pitää ÄIJÄT (vitut nikulasta ja muista tv-klovneista!) tarpeellisina, eikä ihan hetkeen ole tapahtumassa niin isoa evoluution askelta että me kuihduttaisiin naisten mittoihin ja naisista tulisi Schwarzeneggereitä.
Darwin ei tainnut tietää että evoluutio jatkuu, eikä Freudilla ollut hajuakaan seksuaalisuuden oikeasta merkityksestä.
SäästötilitysLauantai 08.03.2008 23:24
Kahdesta en luovu, meitsin perheestä, meitsin possesta. Posse ei oo ikinä pysyny samana ja tuntuu välillä olo vitun turistilta vanhas seuras. Joskus vuosia viettäny hyvässä sakissa ja lähteny sieltä näkemään ja tekemään täysin erilaisia asioita. Monta kertaa se vanha posse on edelleen saman jengin kanssa duunaamas samoi stoorei, ja ku ite ilmestyy siihen vuosien tauon jälkee, ni katotaa melkeen aina suht pitkään ja nenänvartta pitkin (riippuen mitä oon tehny "tän koko ajan", mut oohan rehellinen ja jollei frendit ymmärrä ni haistakoo vitut, mut on luotu kulkemaa!). En mäkä arvostele niitä siitä et junnaa paikoillaan ja elämänkokemukset on jääny vähäsiks, siis minun mielestä, mun mielestä.
En tarvi minkäänlaista hyväksyntää, vaan ennemminki samanhenkistä sakkia, vituttaa vaan liian paljon se ettei kukaan muu oo täysin mukana menossa ku mun nainen, tää onki vähä nuorempi ja naispuolinen versio musta itestä. Perhe pitää aina huolen omistaan, ja frendienki pitäis, mut se on ehkä liikaa toivottu ellei sama veri virtaa suonissa. Ja sehän virtaa...
Tuli kelailtua nyt yksin aika pitkään juttuja kaikin puolin, ja voin sanoa että selvensi vitusti mua kokonaisuutena. Mietin miten hyvät frendit käyttäytyy, mietin sitä miten kaverit käyttäytyy, mietin sitä miten ite käyttäydyn. Oon vitun pettyny omaan kännikäytökseeni, mut se taitaa olla ikuinen vika. Tässä vaihees elämää pitäis olla kakara-angstit tiessään, mut monessa jannussa näkee edelleen sen vitun teinin. Eli sanoin "käyttäytyy kuin 15 vuotias liimapää, mut aikuisen äijän edessäs näät". Sillä asenteella selvis pitkälle, mut nykyään se on mahdotonta. Tuntuu et lössi ei opi oikeesti omasta elämästään mitään, VITTU SAATANA tä on meijä jokasen henk koht elämä ja sen eteen on pakko osata tehdä töitä ja olla nöyrä. Vitut mistään yhteiskunnan asettamista normeista niinku työ, omakotitalo tai vastaavaa paskaa, kysymys tässä koko hommassa on henkisellä hyvinvoinnilla, ja se ei vaadi penniäkään tai kenenkään tekopyhän kusipään hyväksyntää, se on SUSSA!
ps. Siitä oon perkeleen onnellinen et teksti alkaa liukuu taas, se on mun henkireikä.
pps. Ja nyt loppu se kuvien googlaaminen ja ylimalkainen viljely. Ei mun blogi tarvi niitä mihinkään, jollei sana pure ni aivan sama. Ja tän tekstin ulkoasu on aivan perseestä, vaan enpä jaksa alkaa näin kirjoittamaan aina kirjakielellä varsinkin jos sana menee perille. Veikkaan kuitenkin et oon ite ainoa ketä tästä blogista mitään hyötyy, saan tyhjennettyä pään sisäsiä kasseja tähän tekstiin. Hämärää että joku tosissaan lukee tätä.
Tsirp tsirp
En tarvi minkäänlaista hyväksyntää, vaan ennemminki samanhenkistä sakkia, vituttaa vaan liian paljon se ettei kukaan muu oo täysin mukana menossa ku mun nainen, tää onki vähä nuorempi ja naispuolinen versio musta itestä. Perhe pitää aina huolen omistaan, ja frendienki pitäis, mut se on ehkä liikaa toivottu ellei sama veri virtaa suonissa. Ja sehän virtaa...
Tuli kelailtua nyt yksin aika pitkään juttuja kaikin puolin, ja voin sanoa että selvensi vitusti mua kokonaisuutena. Mietin miten hyvät frendit käyttäytyy, mietin sitä miten kaverit käyttäytyy, mietin sitä miten ite käyttäydyn. Oon vitun pettyny omaan kännikäytökseeni, mut se taitaa olla ikuinen vika. Tässä vaihees elämää pitäis olla kakara-angstit tiessään, mut monessa jannussa näkee edelleen sen vitun teinin. Eli sanoin "käyttäytyy kuin 15 vuotias liimapää, mut aikuisen äijän edessäs näät". Sillä asenteella selvis pitkälle, mut nykyään se on mahdotonta. Tuntuu et lössi ei opi oikeesti omasta elämästään mitään, VITTU SAATANA tä on meijä jokasen henk koht elämä ja sen eteen on pakko osata tehdä töitä ja olla nöyrä. Vitut mistään yhteiskunnan asettamista normeista niinku työ, omakotitalo tai vastaavaa paskaa, kysymys tässä koko hommassa on henkisellä hyvinvoinnilla, ja se ei vaadi penniäkään tai kenenkään tekopyhän kusipään hyväksyntää, se on SUSSA!
ps. Siitä oon perkeleen onnellinen et teksti alkaa liukuu taas, se on mun henkireikä.
pps. Ja nyt loppu se kuvien googlaaminen ja ylimalkainen viljely. Ei mun blogi tarvi niitä mihinkään, jollei sana pure ni aivan sama. Ja tän tekstin ulkoasu on aivan perseestä, vaan enpä jaksa alkaa näin kirjoittamaan aina kirjakielellä varsinkin jos sana menee perille. Veikkaan kuitenkin et oon ite ainoa ketä tästä blogista mitään hyötyy, saan tyhjennettyä pään sisäsiä kasseja tähän tekstiin. Hämärää että joku tosissaan lukee tätä.
Tsirp tsirp