IRC-Galleria

Vuorokausi vaihtui. Kello sanoo 1:45. Nyt on aika uinua ja toivoa että tämä olisi vain inhottavaa unta. Tästä pitää jäädä raportoitavaa myös kameralle, ei missään nimessä todistusaineistoksi, vaan kamalien muistojen henkiinherättämiseksi. Lääkitys ja pleksit ovat vielä kiven alla, aamulla tulee kiire hoitaa asiat tieltä, jotta päivällä voi aloittaa sen mihin on ryhtymässä. Eläimellisyyden, villipedoksi tulemisen tunteen. Vesikauhuinen hurtta voi olla kaunisteltu näkemys siitä, mihin olen pyrkimässä. Viikonlopun aikana aion etsiä absoluuttista totuutta kelluvasta eedenistä ja naapurimaastamme, ja jollen löydä sitä, tämä matka tulee olemaan silkkaa ajanhukkaa. Huomiseen.

-- Myrskyluodon Muija -skenaario --
Aamupäivällä oloni on lievän kuumeinen. Lääkityksen merkitys korostuu yhä enemmän. Merelle on luvattu myrskyisää säätä. Talvimyrskyn runtelemassa purkissa heiluminen on tunnelmallinen kokemus. Matka tulee olemaan vaikea ja vaarallinen, läpi lumen ja tuiskun. Ihmisiä tippuu kannelta jäiseen sohjoon, vain jäädäkseen potkureihin ennen kuin kuolevat hypotermiaan, alimmat kannet täyttyvät jäätävällä vedellä joka hukuttaa uinuvat juopot ikuiseen uneen. Sillä välin minä istun yksin tiedottomana evakuoidussa yökerhossa hörppien singapore ginslingejä ja tequilatuoremehua. Veden tulviessa yökerhoon, hälytyskelloni alkavat reagoida. Tässä vaiheessa morffaudun Kate Winsletiksi ja selviydyn kuin nainen. Tämänlainen tilanne ei ole otollisin psykedeeleille, ainakaan päässä joka tekee kärpäsestä härän ja tapetista tapettavan. Siinä vaiheessa kun epäröin laivan kiikkumista vaaralliseksi, voin olla varma että näen hyttini ikkunasta sievän lohen joka tulee virnistämään minulle, ja ui tyytyväisenä tiehensä. Tulen pakokauhun valtaan, mielessäni pyörii vain se miten ehtisin juoda paukkuni loppuun ja kuinka saisin viinat mukaan uppoavasta laivasta. Lohi luultavimmin halusi vain alkoholipitoiset juomani! Alkaa väsytystaistelu lohta vastaan, yritän juoda taxfreen tyhjäksi ennen kuin heitän lusikkani avomerelle.

Herään putkasta takaisintulomatkalla, hallusinaatiot ovat vihdoin loppuneet, kiitos antipsykootit! Matkani vasenkätisyyden valtakuntaan on kussut, mieleni on raiskattu ja kädessäni sakkolappu kun astelen terminaalista ulos jäätävään tuiskuun. Saatan kuulla mereltä tuon samaisen lohen nauravan ilkkuvasti minulle. Vai olinko täällä sittenkään? Ei! Kauhukuvien luominen on pahinta mitä saattaa tehdä ennen matkaa matkaa matkaa. Se mitä odotan matkalta, on se miksi matka muuttuu ennen pitkää. Alun hubailu muuttuu painajaismaiseksi demonien kohtaamiseksi kun tiedostamaton alkaa kertoa mitä oikeasti tapahtuu. Siinä vaiheessa voi vain toivoa että käpyrauhanen alkaisi sykkiä unihiekkaa tai vielä mielummin klooriprotikseeniä. Tämä jääköön selvitettäväksi illalla.

Ystäväni kertoi että jumala asuu sokeripalassa. En vielä tähänkään päivään mennessä ole uskonut häntä, mutta ehkä juuri tämän matkan tarkoitus on löytää jumalani, se jää nähtäväksi. Tässä vaiheessa päivää, hoidossa on palasokeri ja unihiekkaa mahdollisesti liian julmalle matkalle. Kiven alla on vieläkin pleksit ja dulla. Tarkemmin ajatellen matkani ei onnistu ilman jauhoa ja lippua zolpidemokraattiseen tasavaltaan. Toisaalta inhimillisten isyystestien maahan saattaa olla päräyttävää viedä jauhoa, jääköön se pois laskuista. Viina tekee saman, mutta paremmin. Sokerilähetys saapunee parin tunnin sisällä. Se sisältää kaksi palaa korkeaoktaanista sokeria ilman tuoteselostusta. Päätin että syön terminaalissa sekä Yingin että Yangin suihini. Aikaa on sen jälkeen noin tunnista kahteen ennenkuin matkani alkaa, vaikka olenkin jo matkalla. Vaikeaselkoiseksi tekstiksi tämä silti paljastaa oleellisia asioita. Seuraava raporttini tulee luultavammin vasta lauantaina höykytyksen jälkeen.

Ainakin lähtökohdat ovat hyvät mielestäni. Valeprofeetta Leary tai hänen opetuslapsensa tuskin olisivat innoissaan aikeistani hässiä aivojani väärien virikkeiden täyttämässä suljetussa tilassa. Ei moni muukaan, mutta ovathan he vain sivustakatsojan roolissa kun tohtori tekee historiaa ruotsinmaasta. Hej jå sverige!

---

myöhemmin

---

Laukkuun on pakattu energiajuomaa ja alcohol killeriä. Oivalsin että sokeri on hyvä säästää eedeniin asti, sillä muuten se ei välttämättä kestä yömyöhään. Otollisin tilaisuus lienee klo 21-22 aikoihin, jolloin huiput tulevat sopivasti puolenyön tuntumassa. niihin aikoihin taidamme myös pysähtyä maarianhaminassa mikä voi sekoittaa tai rauhoittaa aikatauluani. Alcohol killer olkoon lumelääkettä joka auttaa milloin mihinkin, energiajuomallakin voi illalla olla erikoislaatuisia sivuvaikutuksia. Mieli on mahtava voimavara jos sitä osaa käyttää oikein, ja jollei ole tapana herätä pakkopaidasta kurjenmäestä niin voin varauksetta suositella välillä meiningin antaa mennä kauhuun saakka. Se virkistää mieltä, se tuhoaa aivoja, se pistää sinut aina askeleen eteenpäin kohti skitsofrenian kohtua. Mutta jos olet hengessä mukana, sinun ei missään nimessä tarvi ikinä hoitaa kroonisia psykooseja. Ne hoitavat sinua jos olet tarpeeksi kiero. Tämän kaiken takana on usko, itserakas välinpitämättömyys. Uhrauksia on tehtävä tietoisuuden perille saattamiseksi. Mahdankohan uskoa siihen itsekkään?

--- 3 tuntia lähtölaskentaan ---

Sain juuri puhelun. Puolen tunnin päästä olen jo hoitamassa loppuja askareita. Palat ovat jo laukussa, joten paluuta tästä mielettömyydestä ei enää ole. Menemme laivaan pakettiautolla, rauhoittava ennen sisäänajoa takaa mielenrauhan ohikiitäväksi hetkeksi. Mikä osa aivoistani houkutteli minut tähän hullutukseen? Palaisinko viikonlopun jäljiltä steppikengät jalassa?
tohtori kuittaa-

Rysähdys! Miten pystyn välttämään kiusallisia keskusteluja tarvittaessa? Gramofoonilla, tekniikan ihmevempaimella MP3soittimella tietysti. Enää ei kerkeä kuin hakemaan soittimen kotoa, joten kappaleet oysyvät muistissa. Liekö kohtalon ivaa että muistissa on pink floydista pelle hermannin tunnariin. Tästä ei kunniankukko laula, se nauraa...
kuittaa toistamiseen-

Viikonloppuni on luonnollisesti pilalla. Määränpäänä on rakas maamme ruotsi, ja pääasiassa sen monikulttuurinen sulatuskeidas. Viikonloppu vääryyden maassa selvinpäin. Vain kuolleen ruumiini yli. Mahdottomaksi tilanteen tekee se, että pitäisi olla. Eli ei edes alkoholia. Toisin sanoen tämä on pakko vetää lekkeriksi, oikeaksi karnevaalien karnevaaliksi. Ei vappupillejä, eikä serpentiiniä, vain minä, pelkoni ja harhaluulot onnistuneesta viikonloppulomasta.

STOP. Kelataanpa taaksepäin. Viimeiset muistikuvani mahdollisuuksien tukholmasta ovat parin vuoden takaa, juuri ennen joulua. Löysin itseni tukholman sossusta iranilaisjoukkion kanssa ilman rahaa. Asiat kuitenkin järjestyivät. Tähän reissuun liittyy niinpaljon sanoinkuvailematonta häpeää, näin selvinpäin ajatellen että jätän sen hamaan tulevaisuuteen. Tätä ennen muistikuvani samaisesta miljööstä sisältävät paljon viinaa, eetteriä, huuruisen hotellin. Ainiin. ja uudenvuoden.
Vanhoja kelaillessa voin olla varma ettei tämäkään matka onnistu ilman eläimeksi muuttumista. Pahinta on nykyinen aivolohkoni osasto joka tekee näinä päivinä täysillä töitä sen eteen. Se vaatii polttoaineekseen vain yhden oluen, sitten se on menoa. Verovapaa viina, humalaiset naiset ja kusipäiset persoonani koituvat vielä turmiokseni. Miten suodattaa tämän kaiken paskan kelluvassa eedenissä? Ei mitenkään. Se on rakennettu tartuntatauteja ja päihteidenkätön liioittelua silmälläpitäen, aina pohjapiirroksia myöten. Kaikki tiet vievät taxfreehen!

Selvinpäin ihminen sisälläni kieltäytyy vielä joistain paheista, mutta tiedän jo nyt että ohjelmaesitettä selaillessa päähäni pinttyy ajatus tärkeilevästä hienostomaisesta tilaisuudesta. Viininmaistelusta. Tosiasiassa tämä tilaisuus taxfreessä on kielletty hedelmä, se jolla kunnon suomalaisista tehdään villipetoja. Houkutuksien hyttikäytävillä alkaa yömyöhään olla ruuhkaksi asti päihteiden ja naisien keräilijöitä. Ihmiset ovat ihmisille sushia, tanssivat diskossa sushien kanssa ja aamulla suu haisee raa'alle kalalle. Aamulla eeden muuttuu kelluvaksi helvetiksi, sieltä ei pääse pois! Matkani jatkuu tosin aamulla ävnkärin paikalla tukholmaan. Tässä vaiheessa mieleeni juolahti pari terävää seikkaa. Tarvitsen lääkettä! Itselääkintä on avain onneen tunnin yöunien ja kalmaisien muistojen päälle. Mikä sopisi siis lääkkeeksi?

Huominen päivä kuluu siis keräillessä lääkettä mukaan karmivalta kuullostavalle matkalle. Jotain poltettavaa, se on selvä. Myös jotain sumentavaa, ilman muuta. Löytää pitää myös tuotteita jotka saavat kivetkin heräämään eloon. Mieleni valtaa jo pelko, entä jos paljastun?
Aurinkolaseja vahvuuksilla odotellessa, pitänee tyytyä elottomiin muoveihin. Oli miten oli, paljastuminen vaivaa eniten koska matkaseuranani on erittäin läheinen henkilö, läheistä sukua. Hän on huolissaan minusta, koskei ymmärrä gonzoa. Viinan ollessa laillista, on hyvä turvautua nimenomaan siihen oljenkorteen. Kun kerran eläimeksi asti pääsen, en matkan aikana morffaa kertaakaan takaisin ihmiseksi. Käyn sekoittamassa länsinaapurimme täysin. Luultavasti aiheutan sisällissotia ja kauhua vieraalla maaperällä. Aion myös merkata reviirini kuseksimalla pitkin kaupunkia.

Elimistöni teki sen taas. Ruokahalu katoaa jo hyvissä ajoin ennen kuin viina alkaa virrata. Se teki sen jo nyt. Aina vouhotetaan siitä että pitää kuunnella omaa sisintään, ja nyt tosiaan kuuntelen. Normaalisti ruokahalu katoaa sinä päivänä kun viina virtaa, vaikkei päihtymystilaa olisi edes suunniteltu. Nyt jo päivää ennen... Se enteilee todella kovia humalatiloja, muistikatkoksia ja sekaantumista huonoille teille. Ihoni on kananlihalla, vatsassa lentelee perhosia. Itseni tuntien, se tarkoittaa puhdasta gonzoa monta päivää putkeen.

mietin pari päivää kehtaanko kertoa. tehdäkkö blogista täysin todenmukainen? viikonlopun aikana voi tapahtua vaikka mitä (ja viikon).

ja tuli

dfh

Blogi on hyvä tapa seurata omaa elämää, päivärytmittömyyttä. Sisältö tuntuu puuttuvan välillä täysin. Todellisuudessa sisältö on sitä minkä itse näkee sisältönä. Joku päivä nautin vielä elämää suuremmista asioista ilman rahaa,mitään materiaa tai tajuntaalaajentavia. Pyrkimys siihen on kova mutta oppimiskynnys korkea. En usko itämaisiin metodeihin niiden omassa muodossaan joten en lähde opettelemaan mitään muuta filosofiaa tai ylipäätään näitä tapoja pintaraapaisua pidemmälle, onhan elämäni ikioma. Vaikutteita siihen hakee väkisinkin muualta mutta ne eivät saa ohjata minua, korkeintaan antaa suuntaa, ja suuntaakin vain monen vaikutteen yhteisvaikutuksesta. Selvisikö? Jos olit kännissä ja selvisit niin voit huolestua, jos asia selvisi niin voit huolestua myös. Olet hullu jos luet tätä.

Perjantai kului todistaen itselleen muutaman tosiasian mm. sen että mieleni on huomattavasti vahvempi kuin olen olettanut. Käännetapaus tässä jaksossa taas kerran. Luottamus palautuu enemmän kun huomaa olleensa väärässä. Pelko hulluudesta on osittain pahempi kuin kuolemanpelko. Rajan tuolla puolen oli mieleni, ei yksikään kemiallisesti tuotettu aistimus. Kosmos johon kemialla ei ole asiaa, ei edes luonnon kemialla.

---

Kuolema. Elämän suurimmat hetket ovat syntymä ja kuolema, sekä itselle että läheisille. Kuolemanpelko ohjaa ihmisiä tekemään mitä tahansa. Miksi elämän luonnollisimmista asioista pitää tehdä tabu? Onko se pelko luotu ajalla jolloin kirkolle haluttiin enemmän merkitystä? Kuoleman pitäisi olla onnellinen hetki, sitä ei pitäisi yrittää pitkittää tai väistellä. Jokaisen on kuitenkin hyväksyttävä tuleva, ja sen on aina kuolema. Pelko liittyy varmasti myös siihen että oletetaan kaiken loppuvan ihmisen kuoltua. Emme saa varmuutta asiasta ennen kuin koemme sen kuoleman. Sitä odotellessa, vaan ei liian fanaattisesti.

Jos mainitsisin sanan krapula, ottaisin tietoisesti valittajan roolin. Jättäkäämme moinen sana ulos varastostamme ikuisiksi ajoiksi ja korvatkaamme se jollain kauniimmalla. Uusi aloitus...

Heräsin ruumiillisesti hieman loppuunpalaneen oloisena. Ei auttanut muu kuin suostua siskon taivutteluihin lähteä paikalliseen naukkaamaan siideriä. Se kannatti! Ideat paranivat vielä tästäkin ja oluenhakureissun jälkeen löysimmekin itsemme kauniilta maaseudulta pitämässä hauskaa oikein hyvässä seurassa. Sitä olin kaivannut kauan. Viiniä meni pullotolkulla ja olutkin maistui sivussa, makkaraa unohtamatta. Keskustelua syntyi kaiken aikaa eikä kukaan ollut tuppisuuna perisuomalaisena, eikä olisi ollut ilman alkoholiakaan.

---

Saimme myös idean lähteä lämpimänä päivänä kummitusjahtiin. Tiedän että tarinat ovat parhaita ruokkimaan mielikuvitusta joten tämä saari on kuin luotu epätavallisia tajunnantiloja silmällä pitäen. Kauhua,pelkoa,joukkohysteriaa. Sitä kaikkea halutaan kunnes niin tapahtuu. Suhtaudun skeptisesti niinsanottuun yliluonnolliseen vaikken asiasta mitään johtopäätöksiä voi edes tehdä. Jotakin kummallista on vain koettava. Aina mielessä itää ajatus "mitä jos kuitenkin todistaisimme itsellemme että..."

Pelko on ihana tila. Se saa käyttäytymään järjettömällä tavalla ja tekemään hätiköityjä ratkaisuja. Pelko luo lisää pelkoa ja laittaa aistit toimimaan yliaisteina. Pelko tarttuu ja sen aistii. Pelko juontaa juurensa kuolemanpelosta.

Tämä päivä on alitaJUNGassa tai jossakin syövereissä mistä sitä ei heti pysty kaivamaan esiin. Taisi olla dokaamista ja sitä samaa paskaa eli yhdentekevää. Miksi edes joka päivä pitäisi olla jotenkin uskomaton tai ennennäkemätön? Koska haluan että se olisi niin.

Jokaisesta päivästä voi tehdä uskomattoman. Ei mieti sääntöjä tai mitään rajotteita niin tie ennennäkemättömään on avoinna, kunhan osaa nauttia kokemuksista. Kaikenlaisista kokemuksista. Elämä on juuri sellainen, millaisen siitä itse tekee. Tämä jo todistaa että jokainen on oman itsensä jumala. Suurin synti on luottaa johonkin muuhun elämän tärkeimmissä asioissa. Analysointi, johtopäätöksien tekeminen ja oman itsensä kuuntelu. Niillä pääsee jo pitkälle.

---

-lainaus-
"Tiede edustaa ihmisille kahta tärkeätä asiaa: älyn loistaville käyttelijöille se on laillistettu ja syystä arvostettu menetelmien ja suhtautumisten valtatie suurempaan maailmantuntemukseen. Mutta se on myös intuitiovammaisille piilopirtti, jonne sopii kipittää taiteen epämääräisyyttä pakoon, kutsua omaa urautuneisuuttaan logiikaksi, omaa levotonta ennakkoluuloisuuttaan kriittisyydeksi."

Missä tiede ja taide kohtaa? Taide on itseensä luottamista, tiede on muihin luottamista. Entä miten määritellään taide? Se on mahdotonta. Tiede luottaa olemassaolon lakeihin joten se on helpommin lähestyttävissä, se vaatii ymmärrystä, muistia ja soveltamista. Taide tulee luonnostaan, se on kaikkea sitä mitä sinulla on sisälläsi, hulluutta. Sitä mitä kenelläkään muulla ei ole, yksilöllistä. Tiede kutsuu sitä hulluudeksi koska sillä ei ole mitään kaavaa tai järjestelmällisyyttä. Mutta mikä tekee tiedemiehistä ja taiteilijoista tunnetusti hieman omalaatuisia? Ovatko tiedemiehetkin "hulluja"?

Otetaan tarkastelun kohteeksi matemaatikkonero John Forbes Nash Jr. Nash ei yrittänyt muotoilla vanhaa vaan tämä luoda aivan uutta teoriaa ja tekikin sen. Hän kärsi harhoista ja tieteellisesti hänellä oli skitsofrenia. Nash oli omistautunut täysin aivotyölleen. Johtuiko harhat älyn ja kaavojen etsimisestä syvältä ihmismielestä?

Olen varma että taide ja tiede kohtaavat sinä päivänä kun molemmat suunnat osaavat arvostaa toisiaan. Ihmismielestä ja epämääräisyydestä nämä suuretkin teoriat ovat peräisin. Tiede on taidetta. Kaikki on kaikkea ja mikään ei ole mitään. Emme saa aliarvioida ihmismieltä.

Ei mitään erikoista alla auringon. Ei myöskään tiistaina. Aina kun moisia välipäivä tulee niin voi olla varma että pian räjähtää. Hetken hiljaisuus elämässä tarkoittaa kohdallani sitä että jotain suurta on tapahtumassa. Elämä vaihtaa taas suuntaa, minulla ei ole aavistustakaan mihin. Ehkä muutoksia tapahtuu rakkausrintamalla, toivottavasti myös talouspuolella. Niitä odotellessa.

---

Kirjoitinko tosiaan rakkausrintamalla? Toivottavasti se tarkoittaa jotain muuta kuin elämän lässähtämistä pannukakuksi. Se on väistämätöntä jollei naisessa ole intohimoakut täynnä ja hulluutta enemmän kuin kurjenmäessä. Deitti-ilmoitus olisi helppo laatia:

"Sinä sekopäinen narttu joka haluat hypätä airottomaan veneeseen myrskyllä, sinua odottaa paikka veneessäni. Ole vihainen, ole raivohullu, ole mitä tahansa kunhan olet minun silmääni miellyttävä ja tulet toimeen persoonieni kanssa. Siitos."

Tv pitää kieltää muuten lailla.